Sisustustoimittaja Anna-Kaisa Melvas luki KonMari-siivousraamatun ja vaikuttui mutta ymmärsi tarvitsevansa paljon (myös turhaa) tavaraa ympärilleen.

KonMarin mukaan jokaiselle tavaralle pitäisi löytää paikka sydämestämme. Filosofian mukaan voisi eteisessä sisustaa vaikka näin, jolloin perheen kymmenet (vähemmän sydämessä tuntuneet) kengät on pitänyt heittää pois. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Paneuduin paljon keskustelua aiheuttaneeseen KonMari-siivousraamattuun kesälomallani. Onnekseni luin kirjaa tuhansien kilometrien päässä komeroistamme, sillä alun innostuksen jälkeen aloin kyseenalaistaa nuoren naisen näkemyksiä taloudenpidosta. On itsestäänselvää, että ihan kaikki kotiini haalimat tavarat eivät herätä minussa voimakkaita positiivisia tuntemuksia – kuten kirjailijan mielestä pitäisi. Muuton yhteydessä laskemani salaattiottimet (12 paria), pipot (47 kappaletta) ja torkkupeitot (32 kappaletta) eivät ole elintärkeitä eivätkä millään järjellä selitettäviä määriä edes viisihenkisessä perheessä. Mutta olen ehdottoman varma siitä, että elämäni muuttuisi tylsemmäksi ja kolkommaksi, jos noudattaisin kirjan hienoa siivousfilosofiaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystäväpiirini on täydellisen hurahtanut kirjan ohjeisiin. Yksi heistä myöhästyi perinteiseltä vappubrunssilta tyhjennettyään kotinsa sälälaatikot olohuoneen lattialle kirjasta saamansa inspiraation iskettyä. Naapurin rouva oli puolestaan nukahtanut keskelle lajittelukasoja läpikäydessään vaatekaappejaan. Niin voimia vievää se oli kuulemma ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihastui kirjan oppeihin tai ei, minusta on hienoa, että aiheesta on tehty oikeasti luettava kirja. Alan kirjoissa kun siivous ja järjesteleminen jäävät usein pintapuolisiksi kuviksi ihanista hatturasioista ja kenkälaatikoista.

Marie Kondo: KonMari-kirja, 29,90 e, Bazar Kustannus.

Anna-Kaisa Melvas on sisustussuunnittelija ja Glorian Kodin sisustustoimittaja.

Lue Kirjasieppo-blogin arvio KonMari-kirjasta täältä.

Oletko lukenut kirjan? Mitä mieltä olet? Mitä kirjan lukemisesta seurasi? Kerro kokemuksiasi!

Leena

Luen kirjaa paraikaa lainattuna e-kirjana. Alku oli tosiaankin innoittava. Jo aiemmin erään videon avulla olin opetellut taittelemaan alusvaatteet ja sukat ja eri tavalla kuin aiemmin, ei aivan KonMarin oppien mukaisesti. Nyt taittelen topit ja t-paidat KonMarin tapaan, mutta säilytän silti pinoissa.

Säilyttämäni kirjat tosin järjestin pystyyn vaatekaapin ylähyllylle, kun toistaiseksi minulla ei ole niille parempaa säilytyspaikkaa.  Aioin poistaa suurimman osan jäljelläolevista kirjoista, mutta totesin, että kaikki kertaalleen luetut romaanit on jo poistettu. Jäljellä ovat enää lukemattomat kirjat, elämäntapa-kirjat, erilaiset harrastuksiin tai kielten opiskeluun liittyvät kirjat. Viihdyn kirjastossa ja kirjakaupoissa suunnattoman hyvin, joten päätin, että aion jatkossakin hankkia kirjoja ja säilyttää niitä, harkitusti.

Vaatteista vein kellariin säilytettäväksi suuren osan sellaisia, joita en luule tarvitsevani ennen lokakuuta. Samoin kengistä. Mutta Suomen ilmasto huomioiden, paljon vaatteita ja kenkiä joutuu pitämään jatkuvasti saatavilla.

KonMarin oppi menetti uskottavuutensa siinä vaiheessa, kun neuvottiin heittämään arkistot ja paperit pois. Verottajaa varten on säilytettävä suuri määrä papereita, määrätty aika, vuosia. Pyrin pitämään kansioissa vain kahden vuoden paperit, ja loput on viety vuosimerkinnöin merkittynä muovikasseissa kellariin. Voin aina vuosittain poistaa sieltä niitä. Tosin paperin määrä on hitusen vähentynyt, kun esim tiliotteita ei enää tule paperisina. Jos olisi taitava, voisin skannata tietysti koneelle ja siirtää vaikka muistitikulle, mutta minulta sujuu sittenkin nopeammin ja varmemmin ihan fyysisten papereiden käsittely, etsintä ja lajittelu.

Arkistoinnissa olisi katastrofi, jos noudattaisin KonMarin oppeja. Myöskin eri laitteiden käyttöohjeita/manuaaleja olen laittanut kansioon. Sähkökatkoksen jälkeen tämän tästä joudun kaivamaan käyttöohjeen, kun lieden tai mikron tms kello on nollaantunut enkä muista miten se ajan laittaminen meni. Tekniikkataitoni on niin vajavaista, että joudun lukemaan käyttöohjeita, usein vielä sen jälkeen, kun luulen jo tietäväni, miten laite toimii.

Samoin alkoi KonMarin uskottavuus horjua siinä vaiheessa, kun hän mainitsi, ettei nappeja tarvitse ommella, että siinä vaiheessa vaate olisi jo tullut tiensä päähän. Ja että nappilaatikot olisivat turhia. Se keino, että varanappi ommellaan vaikka jakun vuoriin kiinni, tosin oli hyvä. Muistaakseni ennen ne oli valmiiksi ommeltuina vuorissa.

Käsityölehdistä aloin ottaa sellaiset mallit erilliseen kansioon, mitkä aion ehkä joskus tehdä, niin voin muilta osin heittää vanhoja lehtiä pois eikä inspiraation iskiessä tarvitse juosta lähimpään kauppaan, joka ei ole aivan nurkan takana.

Tavaroiden tuottamasta mielihyvästä: meidän on vaan täällä Suomessa hyväksyttävä, että pitää olla niitä sään mukaisia jalkineita ja vaatteita ja asusteita, vaikka ne eivät tuottaisi mielihyvää. Mielihyvin luopuisin talvitakeista, talvi-ja kumisaappaista ja viettäisin vain ikuista kesää kivoissa keveissä vaatteissa.

Kannattaa tosiaan hetki miettiä, missä mitäkin säilyttää. Säilytin kauan kahvipurkkia ja suodattimia kulmakaapin toisella hyllyllä. Vasta vuoden kuluttua huomasin, että aivan järjetöntä kurottaa aina sinne kaikkein inhottavimmin aukeavaan kaappiin, kun kahvinkeitinkin on parin metrin päässä. Järjestin harvemmin käytetyt (keitto) lautaset sinne ylemmäs ja joka päivä esille otettavan kahvin heti keittimen yläpuolen kaappiin. Muuttaessa ei vielä mielletä päivittäisiä rutiineja ja tulee laitettua aluksi tavaraksi mielijohteen, ei logiikan mukaan.

Täytyy lukea vielä lukea kirjan loppuosa. Lukemisen arvoinen se kirja tosiaan.

Vierailija

Konmarin mukaan myös iloa tuottavat kannattaa säilyttää, oli niitä torkkupeittoja sitten vaikka viisikymmentä. Jotkut käsittää kirjan ohjeet neuvona minimalistisuuteen - joillekin se voi olla sitä, toisille taas ei. Mutta uskon, että jokaisen kannattaisi käydä asuntonsa läpi niiden ohjeiden mukaisesti. Elämä helpottuu huomattavasti, mutta ei siinä köyhdy. Poisheitettävä tavara kannattaa kierrättää - se voi olla jonkun aarre.

Sisältö jatkuu mainoksen alla