Tätä mieltä sisustussuunnittelija on KonMarin siivousfilosofiasta

Luen kirjaa paraikaa lainattuna e-kirjana. Alku oli tosiaankin innoittava. Jo aiemmin erään videon avulla olin opetellut taittelemaan alusvaatteet ja sukat ja eri tavalla kuin aiemmin, ei aivan KonMarin oppien mukaisesti. Nyt taittelen topit ja t-paidat KonMarin tapaan, mutta säilytän silti pinoissa.

Säilyttämäni kirjat tosin järjestin pystyyn vaatekaapin ylähyllylle, kun toistaiseksi minulla ei ole niille parempaa säilytyspaikkaa.  Aioin poistaa suurimman osan jäljelläolevista kirjoista, mutta totesin, että kaikki kertaalleen luetut romaanit on jo poistettu. Jäljellä ovat enää lukemattomat kirjat, elämäntapa-kirjat, erilaiset harrastuksiin tai kielten opiskeluun liittyvät kirjat. Viihdyn kirjastossa ja kirjakaupoissa suunnattoman hyvin, joten päätin, että aion jatkossakin hankkia kirjoja ja säilyttää niitä, harkitusti.

Vaatteista vein kellariin säilytettäväksi suuren osan sellaisia, joita en luule tarvitsevani ennen lokakuuta. Samoin kengistä. Mutta Suomen ilmasto huomioiden, paljon vaatteita ja kenkiä joutuu pitämään jatkuvasti saatavilla.

KonMarin oppi menetti uskottavuutensa siinä vaiheessa, kun neuvottiin heittämään arkistot ja paperit pois. Verottajaa varten on säilytettävä suuri määrä papereita, määrätty aika, vuosia. Pyrin pitämään kansioissa vain kahden vuoden paperit, ja loput on viety vuosimerkinnöin merkittynä muovikasseissa kellariin. Voin aina vuosittain poistaa sieltä niitä. Tosin paperin määrä on hitusen vähentynyt, kun esim tiliotteita ei enää tule paperisina. Jos olisi taitava, voisin skannata tietysti koneelle ja siirtää vaikka muistitikulle, mutta minulta sujuu sittenkin nopeammin ja varmemmin ihan fyysisten papereiden käsittely, etsintä ja lajittelu.

Arkistoinnissa olisi katastrofi, jos noudattaisin KonMarin oppeja. Myöskin eri laitteiden käyttöohjeita/manuaaleja olen laittanut kansioon. Sähkökatkoksen jälkeen tämän tästä joudun kaivamaan käyttöohjeen, kun lieden tai mikron tms kello on nollaantunut enkä muista miten se ajan laittaminen meni. Tekniikkataitoni on niin vajavaista, että joudun lukemaan käyttöohjeita, usein vielä sen jälkeen, kun luulen jo tietäväni, miten laite toimii.

Samoin alkoi KonMarin uskottavuus horjua siinä vaiheessa, kun hän mainitsi, ettei nappeja tarvitse ommella, että siinä vaiheessa vaate olisi jo tullut tiensä päähän. Ja että nappilaatikot olisivat turhia. Se keino, että varanappi ommellaan vaikka jakun vuoriin kiinni, tosin oli hyvä. Muistaakseni ennen ne oli valmiiksi ommeltuina vuorissa.

Käsityölehdistä aloin ottaa sellaiset mallit erilliseen kansioon, mitkä aion ehkä joskus tehdä, niin voin muilta osin heittää vanhoja lehtiä pois eikä inspiraation iskiessä tarvitse juosta lähimpään kauppaan, joka ei ole aivan nurkan takana.

Tavaroiden tuottamasta mielihyvästä: meidän on vaan täällä Suomessa hyväksyttävä, että pitää olla niitä sään mukaisia jalkineita ja vaatteita ja asusteita, vaikka ne eivät tuottaisi mielihyvää. Mielihyvin luopuisin talvitakeista, talvi-ja kumisaappaista ja viettäisin vain ikuista kesää kivoissa keveissä vaatteissa.

Kannattaa tosiaan hetki miettiä, missä mitäkin säilyttää. Säilytin kauan kahvipurkkia ja suodattimia kulmakaapin toisella hyllyllä. Vasta vuoden kuluttua huomasin, että aivan järjetöntä kurottaa aina sinne kaikkein inhottavimmin aukeavaan kaappiin, kun kahvinkeitinkin on parin metrin päässä. Järjestin harvemmin käytetyt (keitto) lautaset sinne ylemmäs ja joka päivä esille otettavan kahvin heti keittimen yläpuolen kaappiin. Muuttaessa ei vielä mielletä päivittäisiä rutiineja ja tulee laitettua aluksi tavaraksi mielijohteen, ei logiikan mukaan.

Täytyy lukea vielä lukea kirjan loppuosa. Lukemisen arvoinen se kirja tosiaan.