Taiteilija Leena Nion  ateljeen yläkerrassa on aviomiehen, taikuri ja kuvataiteilja Kalle Nion työtila ja kirjasto. Arkkitehti Aulis Blomsted suunnitteli tilaan 1950-luvulle epätyypilliset kattotuolirakenteet. Avaruusristikoiden käyttö korkeissa tiloissa yleistyi vasta 1970-luvulla.
Taiteilija Leena Nion ateljeen yläkerrassa on aviomiehen, taikuri ja kuvataiteilja Kalle Nion työtila ja kirjasto. Arkkitehti Aulis Blomsted suunnitteli tilaan 1950-luvulle epätyypilliset kattotuolirakenteet. Avaruusristikoiden käyttö korkeissa tiloissa yleistyi vasta 1970-luvulla.

Taiteilijapari Leena ja Kalle Nion kotona Tapiolan ateljeetalossa arki ja työelämä kohtaavat.

Asukkaat: Kuvataiteilija Leena Nio, 36, taikuri ja kuvataiteilija Kalle Nio, 35. sekä poika Suho, 9. Leenan ja Kallen töihin voi tutustua osoitteissa leenanio.com ja kallenio.com.

Koti: Vuonna 1956 valmistunut sataneliöinen rivitalokoti Espoon Otsonlahdessa. Kodissa on kolme huonetta, keittiö sekä Leenan ateljee. Koti sijaitsee arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnittelemassa taiteilijatalossa.

Ennen näyttelyä kuvataiteilija Leena Nion avara ateljee on kaaoksen vallassa. Millään muulla kuin teoksilla ei ole väliä, ja Leena saattaa hipsiä asunnon puolelta työhuoneeseen heti herättyään. Sen mahdollistaa koti Suomen taiteilijaseuran ateljeesäätiön Espoon taiteilijatalossa. Kun teokset lopulta lähtevät näyttelyyn, Niot järjestävät isot juhlat, ja ateljee täyttyy ystävistä, sukulaisista ja yhteistyökumppaneista.


Työtila kotona mahdollistaa Leenan kaipaaman spontaanin työskentelyn. Suholla ja Kallella on taikuritiimi Taikanakit, joka esiintyy lastenkutsuilla. Maalaus on Erno Enkenbergin Eternal Love.


Muutitte taiteilijataloon vuonna 2015. Leena työskentelee kotona, miten se vaikuttaa arkeenne?

Leena: Kotimme on kuin tehty kolmihenkiselle perheellemme. Työtilan ansiosta elämämme soljuu mukavasti työn ja vapaa-ajan välillä. On kätevää, kun voin olla kotona Suhon tullessa koulusta, ja jatkaa taas töitä hänen lähdettyään ulos leikkimään tai harrastuksiin. Päiväsaikaan, maalaamisen ohessa, voin tehdä kotiaskareita tai laittaa ruokaa. Iltaisin Suhon mentyä nukkumaan palaan usein muutamaksi tunniksi työn pariin.

Kalle: Asuimme ennen yksiössä Helsingin kantakaupungissa, ja taiteilijataloon pääseminen oli meille lottovoitto. Suholle Tapiola on Helsingin Kamppia mukavampi asuinympäristö: liikennettä on vähemmän ja leikkitilaa enemmän.

Työhuoneen ja kodin yhdistämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Koskaan ei pääse pois töistä, mutta toisaalta työajat ovat hyvin joustavat. Ehkä taiteilijan ammatin paras puoli on se, ettei työtä ja vapaa-aikaa ole niin tarvetta erottaa toisistaan.


Niojen vanhat huonekalut, eivät sopineet rivitaloasunnon 1950-luvun mittakaavaan. Vain vanha ruokapöytä sopi ateljeen parven alle. Tuolit ovat antiikkiliike Fasaanista. Hylly ja laveri ovat puusepänliike Björkmanin valmistamat.


Kotinne jakautuu työtilaan ja noin 50 neliön asuntoon. Minkälaisia sisustajia olette?

Leena: Kotimme sisustukseen on vaikuttanut eniten asunnon 50-luvun mittakaava. Intuitiolla on iso rooli niin kodin sisustamisessa kuin taiteen tekemisessäkin. Kun tulee fiilis, että joku asia kaipaa uudistusta, saatan käydä toteuttamassa ideani vaikka keskellä yötä. Teen myös ostospäätöksiä sisustushankinnoista hyvin spontaanisti.

Kalle: Meistä on mukavaa elää talossa, jonka historian tunnemme. Arkkitehti Aulis Blomstedt on ottanut asunnon suunnittelussa huomioon kaiken. Olemme yrittäneet tehdä kodista mahdollisimman samanhenkisen kuin talon historiasta kertovan kirjan kuvissa 1950-luvulta.


Pieneen ruokailutilaan sopivat Ilmari Tapiovaaran Laukaan Puulle suunnittelemat Pirkka-pöytä ja -penkit. Juuri kuten asunnon arkkitehti kuvien mukaan suunnitteli.

 


Makuuhuoneessa on erikoinen, kaunis kulmaikkuna. Sängyn yllä on Leenan Paperface-teos. Tord Boontjen suunnittelma Garland-varjostin on ilmava. Louis Poulsenin Panthella-valaisimen iloinen väri valittiin sopimaan kodin muuhun värimaailmaan.


Leena, ateljeesi huonekorkeus on yli viisi metriä. Mikä tilassa on parasta?

Leena: Työhuoneeni on suunniteltu ateljeekäyttöön, joten se tarjoaa hienot puitteet maalaamiselle. Parasta on, että on tilaa tarkastella samanaikaisesti eri teoksia ja niiden väriharmonioita. Se helpottaa yhtenäisen teoskokonaisuuden syntymistä. Työhuoneeseen tulee valo pohjoisesta, mikä on taiteilijan työskentelylle paras mahdollinen. Valot ja varjot ovat silloin pehmeitä, eivätkä ne haittaa työskentelyä.

Näyttelyn työstämisen intensiivisemmässä vaiheessa ateljee on sotkuinen, ja voin joutua etsimään oikean sävyistä öljyvärituubia hermostumiseen asti.

 


Katon upea mäntyrimotus on alkuperäinen. Kattovalaisin on By Rydénsin ja sohva Adean. Seinällä oleva It’s Complicated -valotaideteos on Liisa Lounilan. Artekin jakkaralla on Nemon valkea Pivotante à Poser -pöytävalaisin.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 3/2018 ilmestyneestä jutusta Taiteilijoiden talossa.