Meri Laine vaalii luontosuhdetta viherkasveilla: ”Ne ovat vähän kuin lemmikkejä”

1/ Kasvimaalla

Asumme sisäpiha-asunnossa, ja pihamme ainoa puu kaadettiin joitakin vuosia sitten. Siksi olemme kasanneet olohuoneen ikkunalaudan täyteen viherkasveja. Kasvien avulla luontosuhdetta voi vaalia keskellä kaupunkia kerrostalossa. Ne ovat vähän kuin lemmikkejämme. En ole viherpeukalo, joten kasvimme ovat helppohoitoisia. Sisustussuunnittelijaystäväni suositteli erilaisia parsakasveja, ne toimivat. Osa kasveista muutti mukanamme jo edellisestä kodistamme, eli jotain olen tehnyt oikein. Perjantai on kastelupäivä. Ostan mielelläni myös leikkokukkia kotimme lähellä olevasta Bud Helsingistä ja Inbloomista.

2/ Käykää pöytään

Keittiö on kodin sydän -sanonta pitää kohdallamme paikkansa. Yritämme arkisin pitää kiinni periaatteesta, että syömme illallisen yhdessä saman pöydän ääressä. Keittiömme edustaa mix and match -ajattelua. Emme kerää mitään tiettyä astiasarjaa, vaan sekoittelemme kippoja ja kuppeja keskenään. Marmoripöytä löytyi aikanaan Punavuori kierrättää -ryhmästä ja kelim-matto Ullanlinnassa sijainneesta sisustuskaupasta. Kutsumme luvattoman harvoin ystäviämme kylään. Kun näin lopulta tapahtuu, tunnelma on erityinen: kupliva ja odottava. Kokeilemme puolisoni kanssa uusia reseptejä ja teemme ruoan yhdessä. Illallisen jälkeen lupaamme, että teemme tätä useammin.

3/ Suuntaviivoja

Vaikka olemme asuneet asunnossamme jo kymmenen vuotta, taulut ovat löytäneet lopullisille paikoilleen vasta hiljattain. Halusimme miettiä rauhassa, minne teokset sopivat. Niillä on iso merkitys kodin persoonassa ja tunnelman luomisessa. Janne Kaitalan Sisäkumissa hurmasivat värit. Keittiössä oleva Emmi Tavelan Banaanit ja kesäkurpitsa kulhossa miellytti esteettisesti. Lasikulho muistutti työstäni Iittalalla. Taulut ovat elämän suuntaviivoja, muistoja.

4/ Valon ja varjon leikki

Asuntomme tilan tuntu hurmasi ensinäkemällä. Kun ovet ovat auki, makuuhuone, olohuone ja lastenhuone ovat kuin yhtä avointa tilaa. Valo ei kuitenkaan pääse sisään suoraan, vaan se heijastuu keltaisen naapuritalon kautta. Tuntuu kuin eläisimme aurinkovarjon alla. Valo on lämmin ja kuulas, se sopii meille. Sanon aina, että ikkunoistamme ei avaudu hulppeaa näkymää, mutta kotimme toimii maisemana. Valon ja varjojen leikkiä on ihana seurata. Kun muutimme, meillä oli yksi lapsi. Nyt lapset jakavat huoneensa. Jossain vaiheessa voi tulla ajankohtaiseksi muuttaa, mutta ei vielä. Viihdymme niin hyvin.

5/ Käsityöläisyys kunniaan

Keraaminen maljakko oli alun perin vaarini. Hän osti sen oletettavasti antiikkiliikkeestä, jolle teki kuparipannujen korjauksia. Vaarini oli taidetakoja, joka arvosti kauniita esineitä ja kädentaitoja. Maljakon on luultavimmin valmistanut Rakkolanjoen Kaakelitehdas 1900-luvun alkupuolella. Vaarini oli inspiraatio, jonka ansiosta opin arvostamaan käsityöläisyyttä. Vietin nuorena lukemattomia tunteja hänen verstaallaan Korkeavuorenkadulla, jossa kävin harjoittelemassa metallin työstöä ja rautalangan taivutusta.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 06/2021.