Kirjoja, vinyyleitä ja Tori-löytöjä – Sisko Savonlahti ei halua kotia, jossa on liikaa valkoista

1/ Mummin matkassa

Löysin mummini piirtämät kasvit 11 vuotta sitten hänen laatikostaan. Kehystin piirrokset, koska halusin ne esiin ja muidenkin nähtäväksi. En ollut koskaan aiemmin vienyt mitään kehystettäväksi, se tuntui ja tuntuu yhä mielettömältä panostukselta. Kun katson tauluja, minulle tulee hyvä mieli. Piirrokset ovat haalistuneet ajan saatossa, mutta sille ei voi mitään. Säilytän taulut seinälläni, vaikka kasvien tilalla olisi pelkkää tyhjää. Mummi, joka on nyt 97, on aina piirtänyt ja kirjoittanut mielellään. Ehkä hän olisi toisessa ajassa saanut enemmän taidettaan esiin. Yksi kasveista on puna-ailakki, muista en tiedä.

2/ Pöytiin- tarjoilu

Kun Antti muutti luokseni, minun oli pakko tehdä muutoksia sisustukseen. Hän toi mukanaan noin tuhat vinyylilevyä, jotka piti saada mahtumaan kirjojeni kanssa samaan tilaan. Hyvä ystäväni tietää, mistä tykkään ja hän vinkkasi Torissa näkemästään pyöreästä pöydästä. En olisi koskaan kiinnittänyt siihen huomiota ilman ystävääni, mutta pöytä sopii olohuoneeseen loistavasti. Pöydän yläosa liikkuu. Se on kätevää. Jos makaan sohvalla koira tai läppäri sylissäni, voin liikuttaa lonkerotölkkiäni lähemmäksi nousematta. Välillä mietin, pitäisikö pöytä maalata. En halua asua kodissa, jossa on liikaa valkoista. Sellaisissa paikoissa tunnen itseni roskaksi.

3/ Kirjojen katveessa

Teen töitä kotona. Kirjoitan parhaillani toista kirjaani, joka ilmestyy syksyllä. Kun kirjoitan, haluan muistaa, mitä kirjat parhaimmillaan ovat ja miten paljon iloa ne antavat. Tahdon, että voin ottaa kirjan käteeni ja etsiä tietyn sivun. Esimerkiksi Jonas Gardellin Kummajainen astuu kehiin -kirjan alussa on pari lausetta, jotka ovat minulle niin tärkeitä, että olen joskus lukenut niitä ääneen ystävilleni. Työskentelin parikymppisenä Akateemisessa Kirjakaupassa. Kun en päässyt yliopistoon, ajattelin, että ainakin voin olla ihminen, jolla on kirjahylly. Rakastan kirjojani enkä voisi koskaan luopua niistä.

4/ Koira- taidetta

Tuttavani kävi viime kesänä katsomassa Naivistit Iittalassa -näyttelyn. Hän postasi koirapatsaan Instagramiin. Olin juuri saanut kirjani myyntipalkkiot tililleni ja tunsin oloni rikkaaksi. Kun näin koirapatsaan, liikutuin. Silloin minulla oli vain yksi koira, Carlos. Mietin, miten paljon rakastan sitä ja ajattelin, että minun täytyy saada patsas kotiini. Teoksen on tehnyt Yasushi Koyama ja se on nimeltään Saluki. Asumme isäni omistamassa asunnossa emmekä maksa niin korkeaa vuokraa. Siksi spontaani taidehankinta oli mahdollinen. Ilmeisesti täytyy kirjoittaa enemmän kuin yksi kirja ennen kuin voi heittäytyä mesenaatiksi.

5/ Samettisia unelmia

Näin joitakin vuosia sitten netissä kuvan samettisesta nojatuolista ja tiesin haluavani samanlaisen. Etsin tuolia Tori.fi:stä ja second hand-liikkeistä, koska en halunnut ostaa uutena jotain sellaista, jonka tiesin löytyvän käytettynä. Pari vuotta sitten olin kävelemässä lounaalle, kun näin tuolin Happy Hand -nimisen second hand -liikkeen ikkunassa Kalliossa. Kävin saman tien varaamassa sen. Onneksi lounasseuralaiseni suostui kantamaan tuolin kanssani kotiin. Tuoli on niin kaunis, etten tahdo edes istua siinä - haluaisin vain katsella sitä. Siinä mielessä se ei ole kaikkein käytännöllisin huonekalu.

Juttu julkaistu Glorian Kodissa 04/2021.