Kolumnisti Hanna Jensen pitää verhoja pirun keksintönä. Niiden hankkiminen ei ole nimittäin mikään helppo homma.

Täydellisen kodin laatiminen on julmaa ja aikaa vievää puuhaa. On mietittävä, millaisia uhrauksia se vaatii: kenestä ystävästä on luovuttava, mitä on jätettävä elämässä tekemättä.

On kestettävä yksinäisiä öitä, kun istuu olohuoneessa ja tuijottaa ikkunasta ulos miettien, mikä on pielessä. Vai pitäisikö muuttaa kokonaan? Usein tuntuu, että olisi helpompaa vaihtaa kotia kuin kaapin paikkaa. Putkiremontti tuo aina uuden mahdollisuuden elämään, sillä kotihan luo silloin nahkojaan. Vesivahinko on siunaus, koska evakossa voi miettiä, miten oma koti näkee tulevan syksyn.

Näinä yön yksinäisinä hetkinä on hyvä tunnustaa, että huumorintaju on lopullisesti lähtenyt. Se on hyvä. Liika ilakoiminen hidastaa sairaalloista keskittymistä sisustamiseen. Ikkunasta voi sitten nähdä, kuinka huumorintaju on häipynyt vastapäisen naapurin juhliin, sinne, missä istutaan ikkunalaudalla ja läikytetään holtittomasti punaviiniä lattialle, vaikka lattia onkin silikaattikäsittelyllä kiillotettua betonia, sitä vastustamattoman upeaa materiaalia, joka suuntaa katseet alaspäin.

Tällaiseen harhaiseen olotilaan joutuu, jos on päättänyt hankkia verhot. Verhot ovat pirun keksintö. Myyjät ovat juonessa mukana. He kysyvät heti alkuun:

”Montako leveyttä?”

Siihen ei voi vastata, että yksi verho vasemmalle ja toinen oikealle.

Myyjät kävelevät verhokaupassa itsevarmasti ja pudottelevat sellaisia termejä kuin kuviokorkeus, kappa ja salusiini.

Kun kipitän perässä, yritän ymmärtää, mitä tarkoittaa se, että ”verhoihin saa näyttävyyttä kun ompelee keskelle verhoa palkin toista kangasta”. Miksi kukaan haluaisi tehdä niin?

Helpointa olisi mennä verhokauppaan ikkunanraamit mukanaan. Iskisi ne kassalle ja sanoisi, että näihin. Mutta sitten ne kuitenkin huomauttaisivat, että valinnan tekee asiakas, sillä verhoissakin on trendejä. Sanoisivat sen, mitä en halua kuulla:

”Tärkeintä on, ettei hanki verhoja hätiköidysti, vaan käyttää suunnitteluun riittävästi aikaa.”

Minä haluan hätiköidä. Haluan verhot ikkunaan heti. En kai minä turhaan roikota ikkunassa sinistä lakanaa.

Siinä vaiheessa kun myyjä pudottelee suustaan skenaarioita kuten ”jos ikkunaan halutaan kaksi tai kolme kerrosta verhoja” (APUA) ja valottaa, että laskostusnauhaa pitäisi miettiä ja lamellikaihdinkin tekee tuloaan, peruutan hitaasti ovelle ja tiedän, että tälläkin kertaa hankin valmisverhot.

En enää kuule, kun myyjä selittää, että potentiaaliseen kulmaikkunaan saa yhtenäisen tangon esimerkiksi lisäkappaleilla eli tangon liitoskohtaan pujotettavalla liitosjousella tai tangon sisään pujotetulla kulmamekanismilla liitoskohdassa…

Ei, siinä vaiheessa olen jo jossakin toipumassa ja läikyttämässä punaviiniä.

 

Tämäkin valmisverho mökillä on pelastanut elämäni.

 


Kirjoittaja on toimittaja Hanna Jensen, joka yrittää sisustaa mutta ei tahdo onnistua.

Seuraa Hannaa Instagramissa @hannajenius

riku

Hanna Jensen: Näin vaikeaa on verhojen hankkiminen

hyvät verhot kestävät aikaa, 5-15 vuotta. Panosta laatuun valitse tuhti kangas, sametti silkki tai paksu puuvilla tai pellava. Pyydä ammattilainen kotiisi, hän mittaa juuri oikean pituuden. Hanki vuori tai pimentävä kangas makuuhuoneeseen. Säästät vaivaa ja rahaa. Harkitse kiskokiinnitystä kattoon, luovu verhotangoista, saat huoneeseen korkeamman fiiliksen ja nätimmän ripustuksen jota voit tyytyväisenä katsoa vuosia. Mieti kokonaisuus joka sopii kotiisi, missä on arki missä juhla. Säästä isot...
Lue kommentti
Keittiön allastason ylle Kati ei halunnut yläkaappeja vaan ilmavuutta. Koska seinä on kulmikas, tuntui vapaasti aaltoileva laatoitus sopivalta idealta. Kun kukaan rakennusmiehistä ei ymmärtänyt Katin suunnitelmaa, hän laatoitti seinän itse Pukkilan mattavalkoisilla HX-90 Hexagon -laatoilla. Hana on Tapwellin, ja työtason valaisee Lampe Grasin numero 210.
Keittiön allastason ylle Kati ei halunnut yläkaappeja vaan ilmavuutta. Koska seinä on kulmikas, tuntui vapaasti aaltoileva laatoitus sopivalta idealta. Kun kukaan rakennusmiehistä ei ymmärtänyt Katin suunnitelmaa, hän laatoitti seinän itse Pukkilan mattavalkoisilla HX-90 Hexagon -laatoilla. Hana on Tapwellin, ja työtason valaisee Lampe Grasin numero 210.

Tumma, savutamminen keittiö, metalliset lasiovet ja paksut samettiverhot ovat arkkitehti Kati Miettisen kodin voimanlähteet.

Asukkaat: Arkkitehti ja toimitusjohtaja Kati Miettinen ja poika Miki Suominen sekä Verena-koira.

Koti: Kolme huonetta ja keittiö 1930-luvulla rakennetussa tiilitalossa Helsingin Töölössä.

Arkkitehti Kati Miettinen uudisti kukkakuvioilla ja lasikuitutapeteilla vuoratun 1930-luvun kerrostaloasunnon tyylikkääksi, ajattomaksi kodiksi itselleen ja pojalleen Mikille.


Kati Miettinen nauttii siitä, että Helsingin Töölössä on puistojen tiheä verkosto ja merenrantaan pääsee parissa minuutissa. Katin makuuhuoneen paksut samettiverhot antavat tarvittaessa yksityisyyttä. Verhot tilattiin Dekosolilta.


Kati, mikä asunnossa hurmasi teidät?

Ihastuimme asunnon valtaviin ikkunoihin, joista on pitkät, kauniit näkymät itään ja länteen. Lisäksi 2,8 metrin huonekorkeus ja töölöläishenki olivat mainion sijainnin kanssa ratkaisevat tekijät.


Kati jännitti tummaa keittiötä ennakkoon, mutta keittiöstä tuli raikas ja valoisa suurten ikkunoiden ja valkoisen lattian ansioista. 1960-luvun ruokapöytäryhmä on peräisin Katin lapsuudenkodista.


Olet arkkitehti. Tuntuuko, että oman kodin suunnittelu on haastavampaa kuin asiakkaan kodin?

Oman kodin suunnittelu on helppoa ja hauskaa. Voin kokeilla ideoita ja materiaaleja ja ottaa rennosti. Tässä kodissa uudistin täysin keittiön ja apukeittiön. Märkätiloissa selvittiin pintatöillä ja uusilla kalusteilla. Halusin panostaa märkätilojen pintoihin ja teetin hartsipinnat, jotka ovat työlästä käsityötä, mutta sen arvoiset.

Lisäksi kaikki kuivien tilojen seinäpinnat kunnostettiin tasoittamalla ja maalaamalla. Sähkötyöt olivat kallis investointi, kuten vanhoissa asunnoissa yleensä.


Katin makuuhuone tulvii valoa ja avaruutta. Miltei kolmen metrin huonekorkeus kasvattaa neliöiden tuntua entisestään. Pöydällä on Achille Castiglionin Flosille suunnittelema Gatto-valaisin. Työtuolina toimii Patricia Urquiolan Morosolle suunnittelema Bloomy.


Onko sinulla sisustuksessa suosikkiratkaisuja, jotka toistuvat kodeissasi yhä uudelleen?

Rakastan Carraran marmoria, ja sitä on ollut jossain muodossa kaikissa kodeissani, nyt keittiössä. Siinä on ikivanhaa italialaista keittiötunnelmaa: se on kaunista, monivivahteista ja valoa heijastavaa. Marmorin tulee aina olla mattahiottua. Puhtaan valkoiset seinät luovat hyvän taustan muulle sisustukselle.


Asunnon oviaukot olivat edellisen omistajan aikana ovettomat. Klassisten peiliovien sijaan Kati halusi modernimman ratkaisun, joka päästää valon kulkemaan tilasta toiseen. Koska valmiit ovet olivat kalliit, puuseppä Veijo Jaakkola hitsasi ovet rautakaupan alumiiniputkesta. Eteishallista avautuu kaunis näkymä ovien läpi kohti oleskelutilaa. Sohvan päälle sijoitettu peili luo illuusion edelleen jatkuvasta tilasta.


Mitä kerrostaloasunnon perusteellisesta remontista haaveilevan kannattaa ottaa huomioon?

Asunnon kunto pitää selvittää ennen ostamista tarkasti, jotta voi arvioida töiden laajuuden. Pieneltä kuulostava työ, kuten kattojen maalaaminen, saattaa olla työlästä ja kallista, jos pohjat eivät olekaan kunnossa. Myös taloyhtiön suhtautuminen remontteihin kannattaa selvittää. Osa yhtiöistä kunnioittaa osakkeenomistajien oikeutta remontoida asuntoaan ja ymmärtää, että samalla koko talon arvo nousee. Osa taas hidastaa töitä tarpeettomasti.

Remonttihuumassa on myös hyvä muistaa, että kaikkea blogeista napattua ei kannata toteuttaa vaan editoida ja pelkistää.


Mikin huoneen seinää peittävät verhot on ommeltu syvänsinisestä sametista, jota kului kaikkiaan 15 metriä.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 12/2017 ilmestyneestä jutusta Tumman taikaa.

Ruokailutila on aivan keittiön kyljessä. Sisustuksen helmet ovat Hans J. Wegnerin ruokapöytä ja CH24-tuolit. Niiden kevyt rakenne ja kaunis muotoilu sopivat yhteen Matin perintökeinutuolin ja Fiskarsin antiikkimarkkinoilta ostetun talonpoikaissohvan kanssa.
Ruokailutila on aivan keittiön kyljessä. Sisustuksen helmet ovat Hans J. Wegnerin ruokapöytä ja CH24-tuolit. Niiden kevyt rakenne ja kaunis muotoilu sopivat yhteen Matin perintökeinutuolin ja Fiskarsin antiikkimarkkinoilta ostetun talonpoikaissohvan kanssa.

Varastollinen huonekaluja, Niemen muuttoauto ja yksi päivä. Stina Sippus ja Matti Mertsola urakoivat huvilansa Nauvossa kerralla lomailukuntoon.

Asukkaat: Sisustussuunnittelija Stina Sippus ja Matti Mertsola sekä heidän aikuiset lapsensa.

Koti: Vapaa-ajankodissa Nauvon Högsarissa on viisi huonetta ja keittiö, neliöitä 190. Huvila rakennettiin vuonna 2011.

Tina Sippuksen ensivisiitistä Nauvon Högsariin on seitsemän vuotta. Silloin Matti Mertsola vei hänet ja arkkitehti Markus Sarpanevan saareen hankkimalleen tontille suunnittelupalaveriin.

– Olin epäilevä. Keskellä viidakkomaista havumetsää seisoi vanha pieni mökki, ja kuuset ja männyt peittivät täysin näkymän merelle. Mietin, millainen tontista tulee, kun puut hakataan merimaiseman tieltä, Stina kertoo.


Huvila on rakennettu kallion laelle, josta avautuu näkymä alas merelle. Kolme metriä pitkän ruokapöydän ympärille mahtuvat ystävät ja sukulaiset.

Tulevan vapaa-ajan kodin suunnittelu oli innostunutta ideoiden ristitulta: Matti on aina tiennyt mitä haluaa, samoin Stina. He miettivät yhdessä talon rakenteet, sijainnin sekä terassin, sisä- ja ulkokeittiön paikat. Stinalle oli erityisen tärkeää, että huonejärjestys mahdollistaa koko perheen yhdessäolon ja että sohvalle on paikka takan läheisyydestä.

Nyt vapaa-ajan koti seisoo tontin korkeimmalla kohdalla, ja näkymät terassilta ja ikkunoista avautuvat kauas Nauvon vaikuttaviin maisemiin. Ja Stina on Högsarin ja kesäkodin lumoissa.

– Joka kerta kun matkaan lautalla kotiin Helsinkiin, tuntuu kuin olisin jättänyt palan itsestäni Nauvoon, Stina sanoo.


Sisustussuunnittelija Stina Sippuksen löytää kesäpaikassa varmimmin kasvimaalta harventamasta tai poimimasta yrttejä.

 


Kesäinen päivä avautuu olohuoneen suuresta ikkunasta. Takkatulesta voi nauttia myös keittiön puolelta. Casuarinasta hankittu kiinalainen sohvapöytä on klassinen valinta pariksi Flexformin sohvalle ja nojatuoleille. Purjevene tuo sisustukseen merihenkeä.

Stina on luotsannut kahta sisustusalan yritystään, Les Tissus Colbertia ja Fasadia, jo parikymmentä vuotta, ja vapaa-ajankodin sisustuksen suunnittelu sujui vakaalla ammattitaidolla.

– Tiesin jo paljon ennen kuin kesäkoti valmistui, miten sisustan sen. Keräsin vuoden sisustustarvikkeita varastoon, josta Niemen auto haki ne ja ajoi villalle.

Koko sisustus tuotiin kerralla vasta valmistuneelle ja pestylle huvilalle. Huonekalut ja sisustustarvikkeet purettiin pikavauhtia rekasta, pahvilaatikoista ja kuplamuovista. Stina ja Matti tarttuivat kaksin käsin huonekaluihin ja kantoivat ne paikoilleen.

– Iltapäivällä levitimme matot, ripustimme verhot, petasimme sängyt, ja jo samana iltana istuimme valmiiksi sisustetussa kesäpaikassa ja nautimme upouudesta villasta, Stina kertoo.

 


Valkoiseen Avestia-keittiöön valittiin himmeän teräksiset keittiökoneet. Keittiövälineitä säilövä seinänpituinen tanko on käytännöllinen ja näyttävä ratkaisu. Seinällä näyttää aikaa Vitran Ball Clock -kello.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 7/2017 ilmestyneestä jutusta Kerralla valmista.