Ei kiitos, sanoisi ammattileipuri mökkikeittiöstäni.

Kolumnisti  haaveilee uudesta keittiöstä, jossa olisi leivontasaareke juurileivän leipomiseen.

En tiedä, mitä jumalat ovat suunnitelleet kohdalleni, mutta viime kesänä muutuin aamuihmisestä iltaihmiseksi. Kun ennen saatoin puuhastella aamukuudelta keittiössä, nyt avaan toisen silmän puoli yhdeksältä ja suustani tulee vain korahduksia. Joudun pudottautumaan sängystä lattialle, jotta pääsen ylös. Laahaudun keittiöön, kohti kahvipannua enkä totisesti katso peiliin.

Tämä on kauheaa, tämä on pois kaikesta siitä minkä voisin saada aikaiseksi, mutta tämä on totta.

Samaan aikaan ympärilläni olevat ihmiset ovat saaneet energiapistoksen. Syytän ikää. Siinä missä minut löytää mökin keittiöstä silmät lasittuneina ulkona huojuvaan koivuun, kauempana naapurin tontilla seitsemänkymppinen mies leikkaa ruohon toiseen kertaan, vain saadakseen sen näyttäväksi.

Aina jostain tupsahtaa eteeni itseensä tyytyväinen, silmin nähden hikinen ihminen, joka huomannut, kuinka terapeuttista kaislojen niittäminen voi olla. Haahuilen kaftaanissani ja päädyn keittiöön.

Kesällä 2015 olen seissyt keittiössä enemmän kuin koskaan ennen. Olen löytänyt olotilaani sopivan harrastuksen: juurileivän leipomisen. Se vaatii insinöörimäistä tarkkuutta, jollaista minussa ei ennen ole ollut. Se sopii nyt minulle, koska ei tarvitse lähteä mihinkään.

Tästä syystä minulla on ollut enemmän kuin koskaan aikaa miettiä, millaisen keittiön todella haluaisin, jos joskus sellaisen saisin suunnitella itse. Haluaisin saarekkeen, joka olisi leivontasaareke, ei näyttävyyssaareke. En todennäköisesti ottaisi siihen kaasuliettä, vaikka sisustuslehdessä sanotaankin, että sitten saa tehdä ruokaa muiden kanssa, kun on saareke ja kaasuliesi. Mutta tarvitsisin laskutilan, jonka voi jauhottaa.

Keittiön vesialtaan pitäisi olla iso ja syvä. Sellainen, johon voi upottaa kolme kulhoa eikä tule edes tunku. Ikkuna pitäisi olla, jotta voi tuijottaa koivua. Uuneja pitäisi olla kaksi, höyrytoiminnoilla.

Avohyllyt olisivat keittiössäni hankala ratkaisu, koska päinvastoin, tavaraa pitäisi piilottaa. Keittiöni näyttää jo nyt siltä, että sen on suunnitellut Frida Kahlo. Tarvitsisin liukuoven, jonka takana oleville avohyllyille tavarat voisi piilottaa.

Näin pienet ovat toiveeni. Jos mitään tästä en saa, turvaudun äidin siskon ratkaisuun. Kun hän alkaa leipoa karjalanpiirakoita, hän vetäisee keittäjänmyssyn päähänsä, kääntää radion klassiselle ja vetää kaapista jättimäisen leivonta-alustan. Kun piirakat ovat valmiit, hän pesee alustan ja laittaa piiloon.

Koska myös jättimäinen leivonta-alusta vaatisi tilavan suihku-pesutilan, vahvistan, että unelmieni keittiön suurin täyttymys olisi pesuallas. Syytän tällaisesta insinööriajattelusta uutta aamu-unisuutta. Jään odottamaan, että jumalat huomaavat tehneensä virheen, että se olikin joku toinen, joka piti kääntää iltavirkuksi.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Seuraa Hannaa Instagramissa: @hannajenius

 

Koti: Nelihenkisen lapsiperheen 168-neliöinen mansardikattoinen omakotitalo Helsingissä.

Naapuruston mansardikattoiset huvilat olivat esikuvana, kun helsinkiläispari luonnosteli tulevan kotinsa pohjapiirustusta. Luonnoksen pohjalta arkkitehti piirsi nykyaikaisen version perinteisestä puutalosta. Tärkeimpiä olivat valo ja aidot, kestävät materiaalit. Taloon haluttiin vanhan talon tuntua.

Talon sijoittelu tontille mietittiin ilmansuuntien mukaan: ilta-aurinkoon lasikuisti ja aamuaurinkoon keittiö. Maalämpö ja varaavat tulisijat lämmittävät kodin, joka on suunniteltu kestämään terveenä pidempään kuin yhden ihmisiän.

Sisustusarkkitehti Hanni Koroma oli kodin värimaailman ja sisätilojen suunnittelussa korvaamattomana apuna. Tavoitteena oli harmonia ja rauhallinen tunnelma.

Avaran ja valoisan keittiön kaapit ovat Hanni Koroman piirtämiä ja puusepän toteuttamia. Kaikki aamiaistarvikkeet ja välineet löytyvät keskiosasta. Kaapin päädyissä ovat kylmälaitteet. Ruokapöytä on teetetty täyspuusta, tuolit ovat Artekin ja lampaanvillamatot ovat Tikaun.
Avaran ja valoisan keittiön kaapit ovat Hanni Koroman piirtämiä ja puusepän toteuttamia. Kaikki aamiaistarvikkeet ja välineet löytyvät keskiosasta. Kaapin päädyissä ovat kylmälaitteet. Ruokapöytä on teetetty täyspuusta, tuolit ovat Artekin ja lampaanvillamatot ovat Tikaun.

Yläkerran ikkunallisessa kylpyhuoneessa on lempeä väriskaala. Vino ikkuna ja sen viereen sijoitettu kylpyamme ovat arjen ylellisyyttä. Laatoitettu taso erottaa wc:n ja kylpytilan toisistaan ja kätkee sisälleen pyykkikuilun suoraan kodinhoitohuoneeseen.
Yläkerran ikkunallisessa kylpyhuoneessa on lempeä väriskaala. Vino ikkuna ja sen viereen sijoitettu kylpyamme ovat arjen ylellisyyttä. Laatoitettu taso erottaa wc:n ja kylpytilan toisistaan ja kätkee sisälleen pyykkikuilun suoraan kodinhoitohuoneeseen.

Uusi talo sopii ympäröivään puutalomiljööseen.
Uusi talo sopii ympäröivään puutalomiljööseen.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa joulu-tammikuussa 2016–2017 julkaistusta jutusta Mansardikattoinen maraton. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

Koti: Vuonna 1895 rakennettu kansakoulu Revonlahdella. Talossa on 280 neliötä.

Vanha kansakoulu on ollut arkkitehtiparin kotina neljäkymmentä vuotta. Kun asukkaat näkivät koulurakennuksen ensimmäistä kertaa, se näytti ryhdikkäältä hirsirakenteiselta talonpoikaistalolta. Toki ikkunoita oli rikki, kuistit olivat rempallaan, rakennusten ulkomaali hilseili ja peltikatto oli maalaamaton sekä osittain ruosteessa.

Asukkaat halusivat säilyttää rakennuksen alkuperäisessä, 1800-luvun lopun ulkoasussaan ja toteuttaa korjaukset restaurointimenetelmin hirsirakennuksen ehtoja noudattaen. Alkuun talossa asui kaksi perhettä. 1980-luvun alussa rakennukseen remontoitiin kaksi asuntoa, ja nyt on meneillään uusi korjauskierros restauroivin menetelmin. 1980-luvun lopussa arkkitehtipari lunasti rakennuksen kokonaan käyttöönsä. Viimeisimmässä remontissa viime vuonna ison luokkahuoneen rossipohja korjattiin.

Päärakennus oli ennen harmaa. Keltaisen värin se sai 1970-luvun lopulla.
Päärakennus oli ennen harmaa. Keltaisen värin se sai 1970-luvun lopulla.

Olohuoneen sohva on verhoiltu Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemalla Tilkkutäkki-kankaalla.
Olohuoneen sohva on verhoiltu Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemalla Tilkkutäkki-kankaalla.

Talossa on seitsemän pönttöuunia, joista osaa käytetään kylmimpinä vuodenaikoina.
Talossa on seitsemän pönttöuunia, joista osaa käytetään kylmimpinä vuodenaikoina.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa joulu-tammikuussa 2016–2017 julkaistusta jutusta Koulusta kodiksi. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

 

Nelihenkisen perheen kaupunkiasunto Helsingin keskustasta löytyi sattumalta, kun perheen äiti selaili myynnissä olevia asuntoja. Silmään osui hyvän kokoinen, kuudennen kerroksen asunto Kruununhaassa, jossa oli mieleinen, viuhkamainen pohjaratkaisu ja hauska historia.

Asunto oli avara, ja sen arvokkuuden tuntua lisäsi se, että presidentti P.E. Svinhufvud oli asunut siinä. Parveke, sijainti ja kauniisti entisöity rappukäytävä lopulta ratkaisivat valinnan.

Edellinen remontti asuntoon oli tehty vuonna 1995. Nyt kaikki katot ja seinäpinnat tasoitettiin sekä maalattiin. Ovia entisöitiin ja vaihdettiin.

Eero Saarisen marmorista Tulppaani-pöytää pehmentävät Patricia Urquiolan suunnittelemat Glove-tuolit. Axolightin Nafir-valaisin on kaunis ilman valaistustakin.
Eero Saarisen marmorista Tulppaani-pöytää pehmentävät Patricia Urquiolan suunnittelemat Glove-tuolit. Axolightin Nafir-valaisin on kaunis ilman valaistustakin.

Eteinen koki täydellisen muutoksen ja on nyt iso ja valoisa. Casamilanon peili on kiinnitetty Brasserie-moduuli, jonka hyllyn alla naamioituna koteloon ovat uudet putkivedot. Lattian kiiltävä, kevyesti kuvioitu Laattapisteen kuivapuristelaatta on samaa kuin keittiössä ja kylpyhuoneessa. Pyöreä nahkarahi on Moltenin Domino, maljakko Veninin. Atollo-valaisimen on suunnitellut Vico Magistretti. Korkea tilatyö on taiteilija Harri Leppäsen.
Eteinen koki täydellisen muutoksen ja on nyt iso ja valoisa. Casamilanon peili on kiinnitetty Brasserie-moduuli, jonka hyllyn alla naamioituna koteloon ovat uudet putkivedot. Lattian kiiltävä, kevyesti kuvioitu Laattapisteen kuivapuristelaatta on samaa kuin keittiössä ja kylpyhuoneessa. Pyöreä nahkarahi on Moltenin Domino, maljakko Veninin. Atollo-valaisimen on suunnitellut Vico Magistretti. Korkea tilatyö on taiteilija Harri Leppäsen.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa joulu-tammikuussa 2016–2017 julkaistusta jutusta Presidentin huoneet. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

Viisihenkisen perheen vanhemmat ihastuivat 177-neliöiseen asuntoon vuonna 1965 rakennetussa pienkerrostalossa Helsingin Kuusisaaressa. Takana oli elämä kolmikerroksisessa paritalossa, ja haaveissa koti, jonka huoneet olisivat samassa tasossa.

Punatiilinen pienkerrostalo edustaa tyypillistä 1960-luvun rakennustyyliä, joka miellytti uusia asukkaita. Heidän minimalistinen sisustustyylinsä puhuu samaa kieltä arkkitehtuurin kanssa, ja vanhat klassikkohuonekalut sopivat uuteen asuntoon. Kodin ydin on avara olohuone ja ruokailutila.

Olohuoneen päädyssä on parveke, jolta voi ihailla vihreyttä ja merenpoukamaa. Käsintehty messinkivalaisin on espoolaisesta Home Bazaar -sisustusliikkeestä. Mies van der Rohen Barcelona-tuolit olivat pitkäaikainen haave, joihin säästettiin.
Olohuoneen päädyssä on parveke, jolta voi ihailla vihreyttä ja merenpoukamaa. Käsintehty messinkivalaisin on espoolaisesta Home Bazaar -sisustusliikkeestä. Mies van der Rohen Barcelona-tuolit olivat pitkäaikainen haave, joihin säästettiin.

Eteishallin pariovet aukeavat olohuoneeseen, joka on samaa tilaa ruokailuhuoneen kanssa. Alvar Aallon suunnittelema jalkalamppu istuu hillittyyn tyyliin. Pikkuparlamentin vanhat terassituolit ovat Bertoian ja päätyivät kotiin, kun ravintola aikoinaan lopetti ja myi irtaimistonsa.
Eteishallin pariovet aukeavat olohuoneeseen, joka on samaa tilaa ruokailuhuoneen kanssa. Alvar Aallon suunnittelema jalkalamppu istuu hillittyyn tyyliin. Pikkuparlamentin vanhat terassituolit ovat Bertoian ja päätyivät kotiin, kun ravintola aikoinaan lopetti ja myi irtaimistonsa.

Keittiössä vaihdettiin kaappien ovet omaan makuun sopiviksi. Koska ruokapöytäryhmä sijoitettiin viereiseen huoneeseen, saatiin keittiöön mahtumaan toinen taso kaasulieden jatkoksi. Kvartsikomposiittitasot tilattiin Virosta. Myös keittiöaltaat uusittiin.
Keittiössä vaihdettiin kaappien ovet omaan makuun sopiviksi. Koska ruokapöytäryhmä sijoitettiin viereiseen huoneeseen, saatiin keittiöön mahtumaan toinen taso kaasulieden jatkoksi. Kvartsikomposiittitasot tilattiin Virosta. Myös keittiöaltaat uusittiin.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa joulu-tammikuussa 2016–2017 julkaistusta jutusta Yhdessä tasossa. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.