Ei kiitos, sanoisi ammattileipuri mökkikeittiöstäni.
Ei kiitos, sanoisi ammattileipuri mökkikeittiöstäni.

Kolumnisti  haaveilee uudesta keittiöstä, jossa olisi leivontasaareke juurileivän leipomiseen.

En tiedä, mitä jumalat ovat suunnitelleet kohdalleni, mutta viime kesänä muutuin aamuihmisestä iltaihmiseksi. Kun ennen saatoin puuhastella aamukuudelta keittiössä, nyt avaan toisen silmän puoli yhdeksältä ja suustani tulee vain korahduksia. Joudun pudottautumaan sängystä lattialle, jotta pääsen ylös. Laahaudun keittiöön, kohti kahvipannua enkä totisesti katso peiliin.

Tämä on kauheaa, tämä on pois kaikesta siitä minkä voisin saada aikaiseksi, mutta tämä on totta.

Samaan aikaan ympärilläni olevat ihmiset ovat saaneet energiapistoksen. Syytän ikää. Siinä missä minut löytää mökin keittiöstä silmät lasittuneina ulkona huojuvaan koivuun, kauempana naapurin tontilla seitsemänkymppinen mies leikkaa ruohon toiseen kertaan, vain saadakseen sen näyttäväksi.

Aina jostain tupsahtaa eteeni itseensä tyytyväinen, silmin nähden hikinen ihminen, joka huomannut, kuinka terapeuttista kaislojen niittäminen voi olla. Haahuilen kaftaanissani ja päädyn keittiöön.

Kesällä 2015 olen seissyt keittiössä enemmän kuin koskaan ennen. Olen löytänyt olotilaani sopivan harrastuksen: juurileivän leipomisen. Se vaatii insinöörimäistä tarkkuutta, jollaista minussa ei ennen ole ollut. Se sopii nyt minulle, koska ei tarvitse lähteä mihinkään.

Tästä syystä minulla on ollut enemmän kuin koskaan aikaa miettiä, millaisen keittiön todella haluaisin, jos joskus sellaisen saisin suunnitella itse. Haluaisin saarekkeen, joka olisi leivontasaareke, ei näyttävyyssaareke. En todennäköisesti ottaisi siihen kaasuliettä, vaikka sisustuslehdessä sanotaankin, että sitten saa tehdä ruokaa muiden kanssa, kun on saareke ja kaasuliesi. Mutta tarvitsisin laskutilan, jonka voi jauhottaa.

Keittiön vesialtaan pitäisi olla iso ja syvä. Sellainen, johon voi upottaa kolme kulhoa eikä tule edes tunku. Ikkuna pitäisi olla, jotta voi tuijottaa koivua. Uuneja pitäisi olla kaksi, höyrytoiminnoilla.

Avohyllyt olisivat keittiössäni hankala ratkaisu, koska päinvastoin, tavaraa pitäisi piilottaa. Keittiöni näyttää jo nyt siltä, että sen on suunnitellut Frida Kahlo. Tarvitsisin liukuoven, jonka takana oleville avohyllyille tavarat voisi piilottaa.

Näin pienet ovat toiveeni. Jos mitään tästä en saa, turvaudun äidin siskon ratkaisuun. Kun hän alkaa leipoa karjalanpiirakoita, hän vetäisee keittäjänmyssyn päähänsä, kääntää radion klassiselle ja vetää kaapista jättimäisen leivonta-alustan. Kun piirakat ovat valmiit, hän pesee alustan ja laittaa piiloon.

Koska myös jättimäinen leivonta-alusta vaatisi tilavan suihku-pesutilan, vahvistan, että unelmieni keittiön suurin täyttymys olisi pesuallas. Syytän tällaisesta insinööriajattelusta uutta aamu-unisuutta. Jään odottamaan, että jumalat huomaavat tehneensä virheen, että se olikin joku toinen, joka piti kääntää iltavirkuksi.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Seuraa Hannaa Instagramissa: @hannajenius

 

Keittiön allastason ylle Kati ei halunnut yläkaappeja vaan ilmavuutta. Koska seinä on kulmikas, tuntui vapaasti aaltoileva laatoitus sopivalta idealta. Kun kukaan rakennusmiehistä ei ymmärtänyt Katin suunnitelmaa, hän laatoitti seinän itse Pukkilan mattavalkoisilla HX-90 Hexagon -laatoilla. Hana on Tapwellin, ja työtason valaisee Lampe Grasin numero 210.
Keittiön allastason ylle Kati ei halunnut yläkaappeja vaan ilmavuutta. Koska seinä on kulmikas, tuntui vapaasti aaltoileva laatoitus sopivalta idealta. Kun kukaan rakennusmiehistä ei ymmärtänyt Katin suunnitelmaa, hän laatoitti seinän itse Pukkilan mattavalkoisilla HX-90 Hexagon -laatoilla. Hana on Tapwellin, ja työtason valaisee Lampe Grasin numero 210.

Tumma, savutamminen keittiö, metalliset lasiovet ja paksut samettiverhot ovat arkkitehti Kati Miettisen kodin voimanlähteet.

Asukkaat: Arkkitehti ja toimitusjohtaja Kati Miettinen ja poika Miki Suominen sekä Verena-koira.

Koti: Kolme huonetta ja keittiö 1930-luvulla rakennetussa tiilitalossa Helsingin Töölössä.

Arkkitehti Kati Miettinen uudisti kukkakuvioilla ja lasikuitutapeteilla vuoratun 1930-luvun kerrostaloasunnon tyylikkääksi, ajattomaksi kodiksi itselleen ja pojalleen Mikille.


Kati Miettinen nauttii siitä, että Helsingin Töölössä on puistojen tiheä verkosto ja merenrantaan pääsee parissa minuutissa. Katin makuuhuoneen paksut samettiverhot antavat tarvittaessa yksityisyyttä. Verhot tilattiin Dekosolilta.


Kati, mikä asunnossa hurmasi teidät?

Ihastuimme asunnon valtaviin ikkunoihin, joista on pitkät, kauniit näkymät itään ja länteen. Lisäksi 2,8 metrin huonekorkeus ja töölöläishenki olivat mainion sijainnin kanssa ratkaisevat tekijät.


Kati jännitti tummaa keittiötä ennakkoon, mutta keittiöstä tuli raikas ja valoisa suurten ikkunoiden ja valkoisen lattian ansioista. 1960-luvun ruokapöytäryhmä on peräisin Katin lapsuudenkodista.


Olet arkkitehti. Tuntuuko, että oman kodin suunnittelu on haastavampaa kuin asiakkaan kodin?

Oman kodin suunnittelu on helppoa ja hauskaa. Voin kokeilla ideoita ja materiaaleja ja ottaa rennosti. Tässä kodissa uudistin täysin keittiön ja apukeittiön. Märkätiloissa selvittiin pintatöillä ja uusilla kalusteilla. Halusin panostaa märkätilojen pintoihin ja teetin hartsipinnat, jotka ovat työlästä käsityötä, mutta sen arvoiset.

Lisäksi kaikki kuivien tilojen seinäpinnat kunnostettiin tasoittamalla ja maalaamalla. Sähkötyöt olivat kallis investointi, kuten vanhoissa asunnoissa yleensä.


Katin makuuhuone tulvii valoa ja avaruutta. Miltei kolmen metrin huonekorkeus kasvattaa neliöiden tuntua entisestään. Pöydällä on Achille Castiglionin Flosille suunnittelema Gatto-valaisin. Työtuolina toimii Patricia Urquiolan Morosolle suunnittelema Bloomy.


Onko sinulla sisustuksessa suosikkiratkaisuja, jotka toistuvat kodeissasi yhä uudelleen?

Rakastan Carraran marmoria, ja sitä on ollut jossain muodossa kaikissa kodeissani, nyt keittiössä. Siinä on ikivanhaa italialaista keittiötunnelmaa: se on kaunista, monivivahteista ja valoa heijastavaa. Marmorin tulee aina olla mattahiottua. Puhtaan valkoiset seinät luovat hyvän taustan muulle sisustukselle.


Asunnon oviaukot olivat edellisen omistajan aikana ovettomat. Klassisten peiliovien sijaan Kati halusi modernimman ratkaisun, joka päästää valon kulkemaan tilasta toiseen. Koska valmiit ovet olivat kalliit, puuseppä Veijo Jaakkola hitsasi ovet rautakaupan alumiiniputkesta. Eteishallista avautuu kaunis näkymä ovien läpi kohti oleskelutilaa. Sohvan päälle sijoitettu peili luo illuusion edelleen jatkuvasta tilasta.


Mitä kerrostaloasunnon perusteellisesta remontista haaveilevan kannattaa ottaa huomioon?

Asunnon kunto pitää selvittää ennen ostamista tarkasti, jotta voi arvioida töiden laajuuden. Pieneltä kuulostava työ, kuten kattojen maalaaminen, saattaa olla työlästä ja kallista, jos pohjat eivät olekaan kunnossa. Myös taloyhtiön suhtautuminen remontteihin kannattaa selvittää. Osa yhtiöistä kunnioittaa osakkeenomistajien oikeutta remontoida asuntoaan ja ymmärtää, että samalla koko talon arvo nousee. Osa taas hidastaa töitä tarpeettomasti.

Remonttihuumassa on myös hyvä muistaa, että kaikkea blogeista napattua ei kannata toteuttaa vaan editoida ja pelkistää.


Mikin huoneen seinää peittävät verhot on ommeltu syvänsinisestä sametista, jota kului kaikkiaan 15 metriä.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 12/2017 ilmestyneestä jutusta Tumman taikaa.

Ruokailutila on aivan keittiön kyljessä. Sisustuksen helmet ovat Hans J. Wegnerin ruokapöytä ja CH24-tuolit. Niiden kevyt rakenne ja kaunis muotoilu sopivat yhteen Matin perintökeinutuolin ja Fiskarsin antiikkimarkkinoilta ostetun talonpoikaissohvan kanssa.
Ruokailutila on aivan keittiön kyljessä. Sisustuksen helmet ovat Hans J. Wegnerin ruokapöytä ja CH24-tuolit. Niiden kevyt rakenne ja kaunis muotoilu sopivat yhteen Matin perintökeinutuolin ja Fiskarsin antiikkimarkkinoilta ostetun talonpoikaissohvan kanssa.

Varastollinen huonekaluja, Niemen muuttoauto ja yksi päivä. Stina Sippus ja Matti Mertsola urakoivat huvilansa Nauvossa kerralla lomailukuntoon.

Asukkaat: Sisustussuunnittelija Stina Sippus ja Matti Mertsola sekä heidän aikuiset lapsensa.

Koti: Vapaa-ajankodissa Nauvon Högsarissa on viisi huonetta ja keittiö, neliöitä 190. Huvila rakennettiin vuonna 2011.

Tina Sippuksen ensivisiitistä Nauvon Högsariin on seitsemän vuotta. Silloin Matti Mertsola vei hänet ja arkkitehti Markus Sarpanevan saareen hankkimalleen tontille suunnittelupalaveriin.

– Olin epäilevä. Keskellä viidakkomaista havumetsää seisoi vanha pieni mökki, ja kuuset ja männyt peittivät täysin näkymän merelle. Mietin, millainen tontista tulee, kun puut hakataan merimaiseman tieltä, Stina kertoo.


Huvila on rakennettu kallion laelle, josta avautuu näkymä alas merelle. Kolme metriä pitkän ruokapöydän ympärille mahtuvat ystävät ja sukulaiset.

Tulevan vapaa-ajan kodin suunnittelu oli innostunutta ideoiden ristitulta: Matti on aina tiennyt mitä haluaa, samoin Stina. He miettivät yhdessä talon rakenteet, sijainnin sekä terassin, sisä- ja ulkokeittiön paikat. Stinalle oli erityisen tärkeää, että huonejärjestys mahdollistaa koko perheen yhdessäolon ja että sohvalle on paikka takan läheisyydestä.

Nyt vapaa-ajan koti seisoo tontin korkeimmalla kohdalla, ja näkymät terassilta ja ikkunoista avautuvat kauas Nauvon vaikuttaviin maisemiin. Ja Stina on Högsarin ja kesäkodin lumoissa.

– Joka kerta kun matkaan lautalla kotiin Helsinkiin, tuntuu kuin olisin jättänyt palan itsestäni Nauvoon, Stina sanoo.


Sisustussuunnittelija Stina Sippuksen löytää kesäpaikassa varmimmin kasvimaalta harventamasta tai poimimasta yrttejä.

 


Kesäinen päivä avautuu olohuoneen suuresta ikkunasta. Takkatulesta voi nauttia myös keittiön puolelta. Casuarinasta hankittu kiinalainen sohvapöytä on klassinen valinta pariksi Flexformin sohvalle ja nojatuoleille. Purjevene tuo sisustukseen merihenkeä.

Stina on luotsannut kahta sisustusalan yritystään, Les Tissus Colbertia ja Fasadia, jo parikymmentä vuotta, ja vapaa-ajankodin sisustuksen suunnittelu sujui vakaalla ammattitaidolla.

– Tiesin jo paljon ennen kuin kesäkoti valmistui, miten sisustan sen. Keräsin vuoden sisustustarvikkeita varastoon, josta Niemen auto haki ne ja ajoi villalle.

Koko sisustus tuotiin kerralla vasta valmistuneelle ja pestylle huvilalle. Huonekalut ja sisustustarvikkeet purettiin pikavauhtia rekasta, pahvilaatikoista ja kuplamuovista. Stina ja Matti tarttuivat kaksin käsin huonekaluihin ja kantoivat ne paikoilleen.

– Iltapäivällä levitimme matot, ripustimme verhot, petasimme sängyt, ja jo samana iltana istuimme valmiiksi sisustetussa kesäpaikassa ja nautimme upouudesta villasta, Stina kertoo.

 


Valkoiseen Avestia-keittiöön valittiin himmeän teräksiset keittiökoneet. Keittiövälineitä säilövä seinänpituinen tanko on käytännöllinen ja näyttävä ratkaisu. Seinällä näyttää aikaa Vitran Ball Clock -kello.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 7/2017 ilmestyneestä jutusta Kerralla valmista.