Ei kiitos, sanoisi ammattileipuri mökkikeittiöstäni.
Ei kiitos, sanoisi ammattileipuri mökkikeittiöstäni.

Kolumnisti  haaveilee uudesta keittiöstä, jossa olisi leivontasaareke juurileivän leipomiseen.

En tiedä, mitä jumalat ovat suunnitelleet kohdalleni, mutta viime kesänä muutuin aamuihmisestä iltaihmiseksi. Kun ennen saatoin puuhastella aamukuudelta keittiössä, nyt avaan toisen silmän puoli yhdeksältä ja suustani tulee vain korahduksia. Joudun pudottautumaan sängystä lattialle, jotta pääsen ylös. Laahaudun keittiöön, kohti kahvipannua enkä totisesti katso peiliin.

Tämä on kauheaa, tämä on pois kaikesta siitä minkä voisin saada aikaiseksi, mutta tämä on totta.

Samaan aikaan ympärilläni olevat ihmiset ovat saaneet energiapistoksen. Syytän ikää. Siinä missä minut löytää mökin keittiöstä silmät lasittuneina ulkona huojuvaan koivuun, kauempana naapurin tontilla seitsemänkymppinen mies leikkaa ruohon toiseen kertaan, vain saadakseen sen näyttäväksi.

Aina jostain tupsahtaa eteeni itseensä tyytyväinen, silmin nähden hikinen ihminen, joka huomannut, kuinka terapeuttista kaislojen niittäminen voi olla. Haahuilen kaftaanissani ja päädyn keittiöön.

Kesällä 2015 olen seissyt keittiössä enemmän kuin koskaan ennen. Olen löytänyt olotilaani sopivan harrastuksen: juurileivän leipomisen. Se vaatii insinöörimäistä tarkkuutta, jollaista minussa ei ennen ole ollut. Se sopii nyt minulle, koska ei tarvitse lähteä mihinkään.

Tästä syystä minulla on ollut enemmän kuin koskaan aikaa miettiä, millaisen keittiön todella haluaisin, jos joskus sellaisen saisin suunnitella itse. Haluaisin saarekkeen, joka olisi leivontasaareke, ei näyttävyyssaareke. En todennäköisesti ottaisi siihen kaasuliettä, vaikka sisustuslehdessä sanotaankin, että sitten saa tehdä ruokaa muiden kanssa, kun on saareke ja kaasuliesi. Mutta tarvitsisin laskutilan, jonka voi jauhottaa.

Keittiön vesialtaan pitäisi olla iso ja syvä. Sellainen, johon voi upottaa kolme kulhoa eikä tule edes tunku. Ikkuna pitäisi olla, jotta voi tuijottaa koivua. Uuneja pitäisi olla kaksi, höyrytoiminnoilla.

Avohyllyt olisivat keittiössäni hankala ratkaisu, koska päinvastoin, tavaraa pitäisi piilottaa. Keittiöni näyttää jo nyt siltä, että sen on suunnitellut Frida Kahlo. Tarvitsisin liukuoven, jonka takana oleville avohyllyille tavarat voisi piilottaa.

Näin pienet ovat toiveeni. Jos mitään tästä en saa, turvaudun äidin siskon ratkaisuun. Kun hän alkaa leipoa karjalanpiirakoita, hän vetäisee keittäjänmyssyn päähänsä, kääntää radion klassiselle ja vetää kaapista jättimäisen leivonta-alustan. Kun piirakat ovat valmiit, hän pesee alustan ja laittaa piiloon.

Koska myös jättimäinen leivonta-alusta vaatisi tilavan suihku-pesutilan, vahvistan, että unelmieni keittiön suurin täyttymys olisi pesuallas. Syytän tällaisesta insinööriajattelusta uutta aamu-unisuutta. Jään odottamaan, että jumalat huomaavat tehneensä virheen, että se olikin joku toinen, joka piti kääntää iltavirkuksi.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Seuraa Hannaa Instagramissa: @hannajenius