Ei kiitos, sanoisi ammattileipuri mökkikeittiöstäni.
Ei kiitos, sanoisi ammattileipuri mökkikeittiöstäni.

Kolumnisti  haaveilee uudesta keittiöstä, jossa olisi leivontasaareke juurileivän leipomiseen.

En tiedä, mitä jumalat ovat suunnitelleet kohdalleni, mutta viime kesänä muutuin aamuihmisestä iltaihmiseksi. Kun ennen saatoin puuhastella aamukuudelta keittiössä, nyt avaan toisen silmän puoli yhdeksältä ja suustani tulee vain korahduksia. Joudun pudottautumaan sängystä lattialle, jotta pääsen ylös. Laahaudun keittiöön, kohti kahvipannua enkä totisesti katso peiliin.

Tämä on kauheaa, tämä on pois kaikesta siitä minkä voisin saada aikaiseksi, mutta tämä on totta.

Samaan aikaan ympärilläni olevat ihmiset ovat saaneet energiapistoksen. Syytän ikää. Siinä missä minut löytää mökin keittiöstä silmät lasittuneina ulkona huojuvaan koivuun, kauempana naapurin tontilla seitsemänkymppinen mies leikkaa ruohon toiseen kertaan, vain saadakseen sen näyttäväksi.

Aina jostain tupsahtaa eteeni itseensä tyytyväinen, silmin nähden hikinen ihminen, joka huomannut, kuinka terapeuttista kaislojen niittäminen voi olla. Haahuilen kaftaanissani ja päädyn keittiöön.

Kesällä 2015 olen seissyt keittiössä enemmän kuin koskaan ennen. Olen löytänyt olotilaani sopivan harrastuksen: juurileivän leipomisen. Se vaatii insinöörimäistä tarkkuutta, jollaista minussa ei ennen ole ollut. Se sopii nyt minulle, koska ei tarvitse lähteä mihinkään.

Tästä syystä minulla on ollut enemmän kuin koskaan aikaa miettiä, millaisen keittiön todella haluaisin, jos joskus sellaisen saisin suunnitella itse. Haluaisin saarekkeen, joka olisi leivontasaareke, ei näyttävyyssaareke. En todennäköisesti ottaisi siihen kaasuliettä, vaikka sisustuslehdessä sanotaankin, että sitten saa tehdä ruokaa muiden kanssa, kun on saareke ja kaasuliesi. Mutta tarvitsisin laskutilan, jonka voi jauhottaa.

Keittiön vesialtaan pitäisi olla iso ja syvä. Sellainen, johon voi upottaa kolme kulhoa eikä tule edes tunku. Ikkuna pitäisi olla, jotta voi tuijottaa koivua. Uuneja pitäisi olla kaksi, höyrytoiminnoilla.

Avohyllyt olisivat keittiössäni hankala ratkaisu, koska päinvastoin, tavaraa pitäisi piilottaa. Keittiöni näyttää jo nyt siltä, että sen on suunnitellut Frida Kahlo. Tarvitsisin liukuoven, jonka takana oleville avohyllyille tavarat voisi piilottaa.

Näin pienet ovat toiveeni. Jos mitään tästä en saa, turvaudun äidin siskon ratkaisuun. Kun hän alkaa leipoa karjalanpiirakoita, hän vetäisee keittäjänmyssyn päähänsä, kääntää radion klassiselle ja vetää kaapista jättimäisen leivonta-alustan. Kun piirakat ovat valmiit, hän pesee alustan ja laittaa piiloon.

Koska myös jättimäinen leivonta-alusta vaatisi tilavan suihku-pesutilan, vahvistan, että unelmieni keittiön suurin täyttymys olisi pesuallas. Syytän tällaisesta insinööriajattelusta uutta aamu-unisuutta. Jään odottamaan, että jumalat huomaavat tehneensä virheen, että se olikin joku toinen, joka piti kääntää iltavirkuksi.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Seuraa Hannaa Instagramissa: @hannajenius

 

Keittiön iso ruokapöytä löydettiin 1850-luvun hirsitalosta. Oranssi kattovalaisin ostettiin jo rakennusaikana oululaisesta Pikku-Liinusta

Kolmen taloprojektin jälkeen Mari ja Janne Ojala rakensivat perheelleen peltomaisemaan kodin, jossa aikovat asua loppuelämänsä.

Asukkaat:  Mari ja Janne Ojala sekä kuusi lasta.
Koti: Arkkitehti Petri Ilmarisen suunnittelema omakotitalo Tyrnävällä. Kodissa on 170 neliötä.

Mari ja Janne, miten päädyitte rakentamaan peltomaisemaan?

Mari: Janne on rakentanut meille aiemmin jo kolme taloa. Kotimme ovat aina olleet tiheästi asutuilla alueilla. Niiden kokemusten jälkeen etsimme iso, rauhallista tonttia. Nyt ikkunoistamme avautuu silmänkantamattomiin jatkuva, laakea peltoaukea.

Joitakin tällainen avaruus ahdistaa, mutta meille se oli syy rakentaa juuri tänne. Kerrankin isojen ikkunaruutujen takana on jotain, mitä ei tarvitse peitellä. Ihastelemme olohuoneessa vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa maisemaa ja pellolle kerääntyviä muuttolintuja.

Janne: Kun näin tontin ensimmäistä kertaa, ajattelin heti että tähän pitää saada moderni, yksikerroksinen talo, jossa on isot ikkunat. Olimme pitäneet arkkitehti Petri Ilmarisen suunnittelemista taloista ja siksi valitsimme hänet rakennusprojektiin.

Meidän talomme Ilmarinen luonnosteli ensin valkoiseksi, mutta päädyimme muuttamaan ulkovaipan värin mustaksi. Tehostevärinä talon julkisivussa on okrankeltainen, joka sopii hyvin tänne viljapeltojen keskelle.

Olette asuneet kodissa nyt pari vuotta. Mitä tekisitte nyt toisin?

Janne: Meistä onneksi tuntuu yhä, että tämä on se loppuelämän koti.

Mari: Kuraeteisen vaatehuolto ei toimi, mutten tiedä johtuuko se talosta vai kasvatuksesta. Lähinnä olen vain kiitollinen tästä kodista. Toisinaan, kun olen palaamassa iltavuorosta kotiin, Janne soittaa minulle ja kysyy, missä kohtaa ajelen ja sanoo: "Aja äkkiä kotiin, niin näet auringonlaskun." Voiko enempää kotona olla?

Olohuoneen lattia on betonia, jonka päälle laitettiin likaa hylkivä Mastertop 100 -pinnoite. Turkoosi penkki on samasta vanhasta hirsitalosta kuin ruokapöytä.
Olohuoneen lattia on betonia, jonka päälle laitettiin likaa hylkivä Mastertop 100 -pinnoite. Turkoosi penkki on samasta vanhasta hirsitalosta kuin ruokapöytä.

BoConceptin moduulisohva muuntuu moneen muotoon. Sohvan osat keräiltiin ympäri Suomea eri Vepsäläisiltä, koska ostohetkellä mallin valmistaminen harmaalla villakankaalla oli lopetettu.
BoConceptin moduulisohva muuntuu moneen muotoon. Sohvan osat keräiltiin ympäri Suomea eri Vepsäläisiltä, koska ostohetkellä mallin valmistaminen harmaalla villakankaalla oli lopetettu.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa 2/2017 ilmestyneestä jutusta Neljäs kerta toden sanoo. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

ASUKKAAT:  Arkkitehti Mathias Nyström, 40, ja sosiaalityöntekijä Sonja Nyström, 42, sekä lapset Ellen, 9, ja Ingrid, 7.
KOTI: Vuonna 2013 valmistunut Mathias Nyströmin perheelleen suunnittelema omakotitalo Raaseporin Tenholassa. Neliötä talossa on 123.

– Halusin suunnitella talon, joka on yksinkertainen, linjakas ja muodoltaan perinteinen. Sukumme mailta Tenholasta löytyi meille sopiva rakennuspaikka. Olen viettänyt täällä lapsuuteni. Pitkä, matala rakennus ja selkeä muotokieli tuntuivat oikealta tähän ympäristöön, Mathias Nyström sanoo.

Talon ulkopinta on käsittelemätöntä haapaa ja katto poimupeltiä.
Talon ulkopinta on käsittelemätöntä haapaa ja katto poimupeltiä.

Perhe sai rakennusluvan vuonna 2012, ja talon suunnittelemiseen paneuduttiin koko perheen voimin. Arkkitehtinä Mathias teki alustavan luonnoksen, ja Sonja osallistui miettimällä huonejakoa ja keittiön toimivuutta. Talosta rakennettiin pitkäaikaista kotia perheelle, ja suunnittelussa piti ottaa huomioon rakennusluvan mukaiset, omakotitalolle niukat 120 neliötä. Talon rakentaminen alkoi kesällä 2012, ja perhe muutti taloon seuraavana vuonna.

Sisäänkäynnin puolelle Mathias ja Sonja rakensivat terassin douglaskuusesta. Perheen takana siintää läheinen järvi.
Sisäänkäynnin puolelle Mathias ja Sonja rakensivat terassin douglaskuusesta. Perheen takana siintää läheinen järvi.

– Valitsimme talon kaikkiin pintoihin aitoja materiaaleja, kuten puuta ja kiveä. Laskin, että puuta on seitsemää eri lajia: tervaleppää, douglaskuusta, haapaa, lehtikuusta, tammea, kuusta ja mäntyä. Esimerkiksi julkisivuun valitsin hopeanharmaaksi muuttuvaa haapaa ja terasseihin lahonkestävää douglaskuusta. Pyrin käyttämään mahdollisimman paljon paikallista puutavaraa, Mathias kertoo.

Sonja ja Mathias halusivat tilavan olohuoneen ja avokeittiön. Suuret ikkunat aukeavat kaikkiin suuntiin. Ruokailutilan he sijoittivat keittiön ja olohuoneen väliin. Tämän suuren tilan lisäksi kotiin haluttiin vain vanhempien makuuhuone, lastenhuone ja työhuone.

Ikkunasta aukeaa näkymä järvelle, suuntaan, jonne Mathias haaveilee rakentavansa rantasaunan. Hiekkaranta on jo rakenteilla, sillä edellisenä talvena tilattu hiekkakuorma on jo paikallaan. Nikarin Decembre-tuoli on talon ainoa uusi kalustehankinta. Sisäseinät on tehty kolmeen eri leveyteen sahatusta tervalepästä, joka on vain kevyesti pyyhkäisty valkolakalla. Katto on käsittelemätöntä tervaleppää, lattia douglaskuusta.
Ikkunasta aukeaa näkymä järvelle, suuntaan, jonne Mathias haaveilee rakentavansa rantasaunan. Hiekkaranta on jo rakenteilla, sillä edellisenä talvena tilattu hiekkakuorma on jo paikallaan. Nikarin Decembre-tuoli on talon ainoa uusi kalustehankinta. Sisäseinät on tehty kolmeen eri leveyteen sahatusta tervalepästä, joka on vain kevyesti pyyhkäisty valkolakalla. Katto on käsittelemätöntä tervaleppää, lattia douglaskuusta.

 

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa 6/2017 ilmestyneestä jutusta Seitsemän puun talo. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.