Feng shui virtaa, mutta ei meidän eteisessä. Apua!

Oloni on kotoisa. Täällä minä viihdyn. Täällä minä haluan olla.

Joissakin kodeissa tietää jo eteisessä, että kaikki on harmonista ja oikein. Feng shui virtaa. On tasapainoista.

En puhu meidän eteisestämme.

Entisessä kodissamme oli nerokas eteinen. Sitä ei ollut. Kuulemma vähän kuin Venäjällä, sisään tulija astui lähes suoraan keittiöön, usein hiukan hämmästyneen näköisenä. Mutta se toimi!

Eteisessä ei roikkunut talvi- ja kesätakkeja yhtä aikaa, eikä tulijan tarvinnut katsoa muka-romanttisia koreja, joihin oli tungettu villasukkia, sateenvarjoja ja rumia tohveleita, joita kukaan ei käytä. Takit ja kengät oli tungettu pieneen ”sivueteiseen”.

En uskalla edes ajatella uusperheitä, joissa on vuoroviikoin lapsia kahdesta kuuteen tai jopa enemmän. Yksi ystäväni totesi taannoin, että heidän kesälomamatkalleen otettiin mukaan 48 kenkäparia. Hyvä luoja, mitä se tarkoittaa eteisessä?

Ruotsalaisen sisustuslehden päätoimittaja kysyi kerran pääkirjoituksessaan, missä kohtaa sisustaminen alkaa ja päättyy. Sellaiseen kysymykseen en minä, herra paratkoon, osaa antaa vastausta, mutta tiedän vain, että meillä sisustaminen ei ainakaan ala eteisestä.

Siinä kohdassa elämänvoima hiipuu, ja chi-energia (vai oliko se qi), jää pyörimään lenkkarien kasaan. Asiaa ei auta se, että eteisen narikkatilan syvyys on vain 30 senttiä ja että toinen seinä kaartuu pyöreästi niin, että siihen ei voi kiinnittää mitään.

Haluaisin, että meillä olisi kutsuva eteinen. Olen nyt kaksi kuukautta yrittänyt saada aikaiseksi ottaa siitä valokuvan, jotta voisin lähettää kuvan ystävälleni. Hän on luvannut korjata eteisemme. Hänen eteisessään ei ole ”mitään”.

Olen kertonut, että haluan ehkä verhon peittämään kaiken. Sellaisen verhon, joka kerää kahden kissamme karvat ja jossa kissat lopulta roikkuvat kynsillään. Sellaisen, joka jää liian pitkäksi ja kerää pölyt. Niin siinä kuitenkin lopulta käy.

Koska sisustuselämässäni mikään ei ole helppoa ja koska olen käynyt muidenkin puolesta pohjalla, eteinen nauraa minulle.

Kävin ystävillä kylässä. Heillä on samanlainen eteinen kuin meillä, täynnä. Iloinen sekasotku. Mutta jostakin syystä heillä eteinen näyttää kutsuvalta. Boheemilta.

”Osta jokin arkku, johon kengät voi potkaista”, hän ehdotti ymmärtämättä ollenkaan ongelmaani.

Kotona katsoin itseäni silmiin. Haluanko todella olla ihminen, jonka eteinen on siisti ja tyhjä, harmoninen, tasapainoinen, siisti ja suittu? Haluanko todella?

Kyllä. Kyllä haluan.

 


Kuva: Pia Inberg

Seuraa Hannaa Instagramissa: hannajenius

Mamma

Hanna Jensen: Lopetetaan eteiset

Hei, Meillä ei ole uusioperhettä, mutta silti meitä on 7. Eteinen on mielestäni harmoniassa, enkä muuta kestäisikään. En halua, että eteisestä tulvahtaa 4 teinin sukkajamin haju, en halua että minkään etsimiseen menee kauaa. Sormeni syyhyävät kun näen tuollaisen eteisen, säilytystilaa pitää olla paljon ja tavaraa on myös karsittava paljon. Uskotko, että se on mahdollista, meillä vastaus on hyvin pitkälti Ikea :)
Lue kommentti