Muusikko Manna Jäntti inspiroituu Bob Dylanin tyylistä eikä koskaan arvostele toisten asuvalintoja.

Manna Jäntillä on aina ollut elämässään kaksi rakkauden kohdetta: tyyli ja ruoka.

Kun Manna oli 14-vuotias, hän karkasi luokkaretkellä Pariisissa kirpputoreille katselemaan vaatteita. Neljä vuotta aiemmin Bretagnessa Manna metsästi supermarketeissa maustekastikkeita.

”Sain vanhemmiltani hyvän koulutuksen varsinkin ruokarakkauteen”, Manna kertoo.

Teini-ikäisenä Manna osti viikkorahoillaan Stockmannin lehtiosastolla kiiltäväpaperisia muotilehtiä, joiden kuvia ja tuoksua hän ahmi. Äiti tuhahti joskus, että muotilehtirahoilla tyttären kannattaisi ostaa mieluummin asunto.

”Vaikka pariisilainen eleganssi kiinnostaa, muoti on minulle ensisijaisesti leikkiä ja itseilmaisua.”

Manna kasvoi ihaillen Kate Mossia ja Linda Evangelistaa. Supermallit olivat 1990-luvun nuorelle nykyajan rocktähtiä. Madonnan innoittamana hän hankki ensimmäiset Leviksen 501-farkkunsa.

”Myöhemmin mallintöissä Lontoossa tunnistin lehtien sivuilta tuttuja kasvoja. Se oli jännittävää.”

Mannan isänpuoleinen Algerian-suku asui jo tuolloin Pariisissa. Pariisin-tätien ansiosta Manna tutustui klassikoihin, kuten Sonia Rykielin neuleisiin.

”Vaikka pariisilainen eleganssi kiinnostaa, muoti on minulle ensisijaisesti leikkiä ja itseilmaisua. Tyylikkyys ei ole kiinni rahasta.”

Manna jatkaa, että eleganssi ei myöskään tarkoita pelkästään vaatekaapin sisältöä, vaan ennen kaikkea käytöstapoja. Sitä, kuinka ihminen kantaa itsensä.

”Eleganssi on muiden huomioimista, lämpöä.”

Artisti pitää mielellään huolta ihostaan ja hiuksistaan. Siksi hän käy kuukausittain ihonhoidossa ja kampaajalla. Kun pohja on kunnossa, aamutoimiin ei kulu aikaa. Manna laittautuu maksimissaan kymmenen minuuttia.

”Lapsiarjessani on kuitenkin usein hetkiä, kun katson aamuisin peiliin ja toivon suurempaakin ihmettä!"

Paras kehu, jonka Manna on saanut tyylistään, tuli hänen neljävuotiaalta kuopukseltaan Alfredilta. Manna oli lähdössä ystävänsä kesähäihin, kun poika totesi äitinsä näyttävän rakkauden keijulta. Sanat jäivät mieleen.

Suunnitelmat tuleville vuosille ovat myös valmiina.

”Mummona kuljen leoparditurkissani rollaattoriini tukeutuen, ja tyylini sen kun jalostuu. En usko iän mukaiseen pukeutumiseen. Jokainen laittautukoon, kuten sydän mielii.”

Kuvaile tyyliäsi.

Ristiriitainen ja poikatyttömäinen. Kuljen mielelläni valkoisessa t-paidassa, farkuissa ja tennareissa. Minussa on myös vahva naisellinen puoli, joka näkyy esimerkiksi koristeellisissa, korumaisissa korkokengissä. Asussani saa mieluusti olla niin sanottu virhe tai persoonallinen lisä, mikä tekee siitä omanlaisensa. Jälkimmäinen voi olla vaikka tunnetasolla tärkeä koru. Minulle rakkaimmat ovat isoäidiltäni perimäni algerialaiset berberikorut.

Mistä teet ihanimmat löytösi?

Joskus näen vintageliikkeessä tai maalaiskirpputorilla näköiseni aarteen. Yhtä lailla voin panostaa ja ostaa kaupasta ajattoman klassikon. Yhdistän mielelläni arvokkaita ja edullisia vaatteita. En koskaan kulje designissa päästä varpaisiin.

Minkä ilmiön toivoisit palaavan muotiin?

Miksi toivoisin minkään ilmiön palaavan tai poistuvan? Olisi moukkamaista arvostella toisten valintoja siksi, etteivät ne ole itselleni mieluisia. Tyyli on aina kantajansa jatke. On fantastista nähdä, kun ihmiset pitävät vaatteitaan rakkaudella ja ylpeinä.

Paras tyylivinkkisi?

Osta mieluummin liian iso kuin pieni koko. Varsinkin kašmir- ja silkkineuleet sekä paitapuserot näyttävät paremmilta väljinä. Lisäksi kannustan valitsemaan vaatteen, josta ajattelee, että pidän tuosta, mutta en uskalla käyttää sitä. Kun olet kerran pukeutunut siihen, siitä tulee suosikkisi. Kokomusta tai -valkoinen asu näyttää aina hyvältä. Farkkutakki toimii myös iltapuvun kanssa.

Kenen tyyliä ihailet?

Vogue Parisin päätoimittaja Emmanuelle Alt ja CR Fashion Bookin CarineRoitfeld ovat erehtymättömiä. Kirjailija Zadie Smith on aina upea ja nuori Bob Dylan ikuinen inspiraationi. 1970-luvun muusa Anita Pallenberg oli myöhäisteiniaikojeni idolini. Hän oli Kate Moss ennen Kate Mossia.

Mitä ostosta kadut?

Olen täsmällinen eli en hanki turhuuksia. Jos haluan jotain arvokasta, pohdin niin pitkään ja tarkasti, että en harmittele jälkeenpäin.

Miten pukeudut juhlaan?

Useimmiten päivitettyyn arkityyliini, jota korostan meikillä tai koroilla. Jos valitsen koristeellisen mekon, meikkini on kasvovoide ja huulirasva. Poikamaisemmat asuni saavat seurakseen paloauton väriset huulet.

Minne matkustat mieluiten?

Minulla on juurieni vuoksi henkinen napanuora synnyinkaupunkiini Pariisiin. Kaipaan sinne jatkuvasti. Yllättäen ihastuin taannoisella levytysmatkalla myös Los Angelesiin. Siellä on maaginen, täysin jäljittelemätön tunnelmansa. Pölyä ja glitteriä samaan aikaan.

Lempimatkamuistosi?

Kesä, jonka vietin tyttäreni kanssa pariisilaisessa taiteilijaresidenssissä viisi vuotta sitten. Se oli viimeinen pidempi kahdenkeskinen matkamme ennen pikkuveljen syntymää. Kävimme läpi lapsuuteni paikat ja tapasimme sukulaisiamme. Etsimme yhdessä myös uusia, rakkaita kulmia.

Mistä design-klassikosta haaveilet?

Artekin 400 Tankki -nojatuoli seeprakuosilla on iki-ihailuni kohde. Se sopisi asuntooni.

Mitä sisustaminen merkitsee sinulle?

Mielentilaa ja persoonaa. Kun muutin nykyiseen kotiini, päätin pitää sen pelkistettynä ja ilmavana, vaikka haaveilenkin smaragdinvihreästä tai viininpunaisesta samettisohvasta. Kun yövyn hotellissa, rakastan runsautta, värejä ja kultaisia yksityiskohtia. Kotona valitsen kuitenkin askeesin. Koti on paikka, jossa tahdon rauhoittua.

Kuka?

Manna Jäntti, 41, artisti, laulaja-lauluntekijä.

Asuu Helsingin keskustassa lastensa Olivian, 15, ja Alfredin, 4, kanssa. Lempikirja: Françoise Saganin Tervetuloa ikävä. Kirja oli sensaatio 1950-luvulla, koska Sagan oli vasta 18-vuotias sen julkaisun aikaan. Romaanissa on samaa tummaa mysteeriä kuin Saganin elämässä.

Lempiravintola: Pontus. Iloitsen, että kotikulmilleni tuli laadukas, bistrohenkinen ravintola. Olen koukussa heidän sinisimpukoihinsa.