Kiinnostavimmat ihonhoidon uutuudet tulevat nyt Etelä-Koreasta. Mutta mitkä trendit kannattaa juurruttaa omaan rutiiniin, mitkä kuitata ohimenevänä vouhotuksena?

Korea on kosmetiikan Piilaakso. Siihen suuntaan ovat jo muutaman vuoden ajan kiikaroineet niin suurimmat kosmetiikkavalmistajat kuin pienet yhden naisen maahantuontiyritykset. Syyn ymmärtää: tarjolla on kuitunaamioita, kotiloseerumeita ja höyryttämällä valmistettuja voidekoostumuksia. Trendienmetsästäjät miettivät kuumeisesti, mitä Etelä-Koreassa keksitään seuraavaksi.

Kaikki lähti BB- eli Blemish Balm -voiteesta. Kun ensimmäiset BB-mainokset ilmestyivät kolme vuotta sitten, moni suomalainen luuli kyseessä olevan tositelevision. Lisäksi moni mietti, miten ”täysin uudenlaiset” korealaisvoiteet eroavat iät ja ajat markkinoilla olleista kosteuttavista värivoiteista. Kysymys on edelleen asiallinen, sillä käytännössä osa voiteista on kuin kosteusvoiteella lantrattuja meikkivoiteita. Kaikkien aikojen ensimmäinen Blemish Balm kuitenkin oli suorastaan tököttimäistä, iho-ongelmat peittävää väritahnaa. BB-voiteiden kirjo alkaakin muistuttaa laajuudeltaan Stockmannin juustotiskiä. Tosin niiden sävyvaihtoehdot rajoittuvat Suomessa lähes poikkeuksetta vaaleisiin sävyihin.

Tärkeät tyynyt

BB:itä seurasivat väriä korjaavat CC-voiteet, joista osa on violetteja tahnoja, osa sävyä korjaavia melko peittäviä meikkivoiteita. Sitten vuorossa olivat ihon puolustuskykyä parantavat DD-voiteet. Sinnikkäimmät aakkosiin – tai isoihin kuppikokoihin – ihastuneet kosmetiikkavalmistajat esittelivät myös valoa kasvoille tuovat EE:t.

Tuplakirjainvillitys on nyt onneksi vaihtunut täysin uudenlaisiin innovaatioihin. Yksi suurimmista K-beautyn – siis korealaisen kauneuden – trendeistä ovat cushion-meikkivoiteet. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on puuterirasiaa muistuttavaan koteloon pakatusta, ilmavaan sieneen imeytetystä nestemäisestä meikkivoiteesta, jota levitetään kasvoille tyynymäisellä vipalla. Koostumus on kosteuttava ja helposti kerrostettava ja sisältää BB:iden tavoin yleensä aurinkosuojan. Vippa ei ime väriä itseensä, joten meikistä tulee kevyt ja läpikuultava, ja peilirasian ansiosta tuotetta on helppo lisätä pitkin päivää.

Koreassa suosituimpiin tyynyvoidebrändeihin kuuluvat Hera, Iope ja ranskalaisittain nimetty Laneige, joiden kaikkien emoyhtiö on sama. Suomessa ensimmäisen cushionin toi myyntiin L’Oréalin omistama Lancôme. Ranskalaisen L’Oréalin ohella myös Lumene ja yhdysvaltalainen Estee Lauder ovat kunnostautuneet korealaisvaikutteiden tuotteiden valmistamisessa. Estee Lauder on myös tehnyt sopimuksen korealaistaustaisen mallin Irene Kimin kanssa ja on laajentamassa toimintaansa Aasiassa ostamalla osuuden korealaisesta kosmetiikkayrityksestä, jonka brändeihin kuuluu muun muassa hyvässä nosteessa oleva Dr. Jart+.

Cushion on paitsi esimerkki korealaisten kosmetiikkavalmistajien teknisestä taituruudesta myös aidosti hyvä keksintö kaiken ikäisille naisille, kunhan hygieniasta pitää huolen pesemällä vipan aika ajoin.

Kosmetiikan lelukauppa

Koreassa ikä on vain numero, ja se konkretisoituu Soulin kaduilla. Kosmetiikkaliikkeiden määrä loksauttaa suun auki, ja niiden tarjonta tuo mieleen lelu- tai karkkikaupat. Aikuinen nainen voi aivan hyvin ostaa niistä kirkkaan pinkin Hello Kitty -huulikiillon.

Myös ihonhoitotuotteet ovat toinen toistaan leikkisämpiä. Esimerkiksi hauskoja kertakäyttöisiä naamioita on tarjolla erikseen ihon joka kaistaleelle, ja kasvovoiteiden koostumukset vaihtelevat limasta hyytelöön ja vaahtoihin. Nyt Suomessakin odotetaan, milloin meille saapuu ensimmäinen hiilihappovettä tai kuohuviiniä muistuttava kuplakasvovesi. Koreassa kosmetiikka on seikkailu, ja siinä on meillä opittavaa.

Leikkisyys näkyy myös meikkaustrendeissä. Esimerkiksi puppy eyes -nimeä kantavien rajausten muoto on kissarajauksesta poiketen hieman laskeva, yläluomen linjaa myötäilevä, sillä tavoitteena on hieman haikea koiranpennun katse.

Huulimeikeissä jyräävät kaksisävyiset, keskeltä tummemmat liukuvärihuulet ja kiillottomat lip tint -huulilakat, jotka jämähtävät ihoon kuin tussi.

Seuraavaksi länsimaihin löytäväksi villitykseksi povataan suoria palkkikulmia. Kun kulmakarvat on Pariisin catwalkeilla viime vuodet harjattu ylöspäin mahdollisimman pörheiksi, korealaisittain ne siistitään viivasuoriksi. Viivojen luvataan tekevän androgyynin ilmeen ja nuorentavan kasvoja. Totta tosiaan, kulmien korkeat kaaret muodostuvat vasta nyppimisen vaikutuksesta; nuoren naisen luonnontilaiset kulmat ovat yleensä suorat ja leveät.

Ei hätää, jos koirasilmät eivät oikein tunnu istuvan maanantaiaamun palaveriin. Meikkitrendit eivät onneksi siirry sellaisenaan mantereelta toiselle. Aasialaiset kasvonpiirteet eroavat länsimaalaisista, ja meikillä yritetäänkin Koreassa yleensä pidentää nenää, pienentää leukaa, suurentaa silmiä ja tehdä kaikin puolin nukkemainen lopputulos.

Leukalinjan pienentämiseen tähtäävät myös V-kirjaimen mukaan nimetyt voiteet: ideaali kasvonmuoto kun olisi ”veemäisesti” kapeneva siro leuka. Aasialaisen kauneuskäsityksen seurauksena meilläkin myydään leukalinjan kiristystä lupaavia V-voiteita. Myös kasvojen muotoa muokkaava lihastreeni ja hieronta tekevät tuloaan.

Äärimmillään ilmiö on johtanut Koreassa leukalinjaa pienentäviin ja silmiä suurentaviin kauneusleikkauksiin, joita tehdään yhä nuoremmille tytöille. Kauneuskirurgian yleisyys kertookin paitsi ikuisen nuoruuden myös länsimaisen kauneuskäsityksen ihanteesta. Absurdia kyllä, yritämme pallon eri puolilla näyttää mahdollisimman paljon toisiltamme.

Vaihe vaiheelta

Suurin korealainen fiksaatio liittyy kuultavaan, heleään ihoon, jonka saavuttamiseksi tehdään mitä vain. Koreattarien monivaiheisista ihonhoitorutiineista puhutaan meillä ihastelevaan sävyyn. Todellisuudessa kyse on hyvin brändätystä vientituotteesta; tavallinen korealainen nainen ei osaisi sanoa, montako vaihetta hänen rituaaliinsa kuuluu. Toisaalta ilmassa on myös muutosta. Korealaisia edelläkävijöitä kiinnostavat tällä hetkellä aiempaa yksinkertaisempi hoitorutiini ja helpot monitoimituotteet.

Joka tapauksessa vaiheita on edelleen keskimäärin enemmän kuin suomalaisella naisella. Iho puhdistetaan kahdesti, sillä ensin on poistettava puhdistusöljyllä öljypohjaiset meikit ja aurinkosuoja, sitten vasta voi päästä käsiksi vesiliukoiseen likaan kuten hikeen. Myös puhdistussienet ja -harjat ovat suosittuja.

Sen jälkeen alkaa tuotteiden sively. Ensin vesimäiset tuotteet, kuten kasvovesi, joka valmistelee ihon vastaanottavaiseksi ja on länsimaista kasvovettä hoitavampi. Sitten nestemäiset tiivisteet, essencet. Sitten paksummat seerumit ja äärimmäisen kosteuttavat voiteet, silmänympärystuotteet, aurinkosuojavoide ja lopulta BB-voide. Väliin vielä ampullit ja naamiot, ja korealainen kerrosleipä on valmis.

Suomalaisilla on totuttelemista vaalentaviin tuotteisiin. Koska whitening-sana tuo länsimaiselle edelleen mieleen Michael Jacksonin, puhutaan meillä brighteningista, kirkastamisesta. Monet sarjat myös muokkaavat tuotteiden koostumuksia voimakkaammin kirkastaviksi Aasian markkinoita varten. Tarkoitus ei ole estää ruskettumista, vaan tehdä ihosta tasainen, siis maksaläiskätön.

Samaan tähdätään myös suojaamalla iho UV-säteiltä ja muilta vanhentavilta ympäristötekijöiltä. Tarjolla on voiteita, jotka muodostavat iholle saasteilta suojaavan kalvon. Saasteiden sumentamissa Aasian metropoleissa ollaan tässä asiassa pitkä askel edellä, joten vinkkeihin kannattaa suhtautua vakavissaan. Melaniinin ylituotantoa säätelevät tuotteet ovat tulleet meillekin jäädäkseen.

Jos tilaat aasialaisia tehotuotteita nettikaupoista, tutustu Inci-listoihin. Ampiaismyrkky ja kotilonlima ovat ehkä hauskoja antiage-tuotteiden raaka-aineina, mutta kuka haluaa kasvoilleen istukkauutetta? Myös vaalentavien tuotteiden kanssa tulee olla tarkkana, sillä liian raju tuote voi vahingoittaa ihoa. EU:ssa kiellettyjä aineita sisältävät tuotteet saattavat jäädä tulliin.

Mikä viehättää?

Mistä korealaisen kosmetiikan fanituksessa on lopulta kyse? Ensinnäkin positiivisesta kierteestä. Ihonhoidolla on maassa vuosisatojen, jopa -tuhansien perinteet, ja etenkin naiskuluttajat satsaavat edelleen ihonhoitoon merkittäviä summia rahaa. Kovan kilpailun takia tuotekehitys ei voi laiskistua, vaan uudet innovaatiot ovat elinehto.

Toiseksi bisneksestä. On eri asia ostaa päivävoide ja puhdistusvoide kuin kaksi puhdistustuotetta, kolme hoitovettä, pari seerumia ja pari voidetta. Sen tietävät myös kosmetiikkavalmistajat ja maan hallitus, joka auttaa kaikin keinoin korealaista kauneusteollisuutta laajentumaan ulkomaille.

Kolmanneksi kyse on uutuudenviehätyksestä. Lielahtelaisessa apteekissa myytävä perusvoidekin saattaisi tuntua kiinnostavalta, jos se nimettäisiin höyryvoiteeksi ja pakattaisiin rasiaan, jolla on pupunkorvat.

Uusiin koostumuksiin ja tuotekategorioihin kannattaa suhtautua maalaisjärkisen kriittisesti. Kaikkien aikojen ensimmäisen BB-voiteen kehitti 1960-luvulla saksalaisessa laboratoriossa kosmetologi Christine Schrammek, ja voidetta käyttivät ensimmäisinä iho-ongelmista kärsivät eurooppalaisnaiset. Korealaiset paketoivat BB:n jännittäväksi ja myivät sen takaisin Eurooppaan.

 

 

 

Aikoinaan misseys nolostutti, mutta sen avulla Susanna Laine sai ensimmäisen tv-työnsä.

Kolmetoista vuotta sitten Miss Suomi -kisan voittajien risteilyllä hämmentynyt Susanna Laine istui hytissään. Toisen perintöprinsessan tittelin voittanut nuori nainen oli aivan varma, että osallistuminen missikisaan oli pilannut hänen tulevaisuutensa.

Teatterista kiinnostunut Susanna oli alkanut tehdä teini-ikäisenä mallintöitä helpon taskurahan toivossa, ja 23-vuotiaana hän päätyi missikisoihin puolivahingossa.

”Isosiskoni Tiina oli ollut kisoissa, mutta itselleni oli selvää, etteivät missitouhut olleet minun juttuni. Marjo Sjöroos sai houkuteltua mukaan osakilpailuun ihan viime hetkellä.”

Isosisko kiikutti kiertueelle luonnonlapsena viihtyneelle Susannalle lämpörullia ja luomiväriä, jotta tämä sai laitettua itsensä lavakuntoon. Sijoittumisen jälkeen tuore perintöprinsessa mietti vielä kuukausia, oliko mitään järkeä osallistua kisoihin.

Tuore perintöprinsessa mietti vielä kuukausia, oliko mitään järkeä osallistua kisoihin.

Nyt tapahtumaa voi jo muistella kiitollisena. Missivuosi toi mukanaan ensimmäisen televisiojuontajan pestin, ja sillä tiellä Susanna on edelleen.

Joka arki-ilta televisiosta tuleva Puoli seitsemän -ohjelma on suora lähetys, mikä tarkoittaa, että työpäivä loppuu aina iltaseitsemältä. Iltavirkuksi tunnustautuva Susanna nukkuukin mieluusti hieman pidempään ja käy ennen töitä salilla treenaamassa.

”Kaikki, mikä tapahtuu ennen aamuyhdeksää, on minulle vähän vaikeaa. Olen tehnyt aamuradiotakin, mutta nykyinen rytmi sopii minulle paremmin.”

Studiossa kasvoilla on joka päivä tuhti kerros meikkiä ja yleensä myös irtoripset. Vapaa-ajalla parasta onkin, että saa olla luonnontilassa.

Ruudussa Susannan hiukset ovat usein muhkeilla laineilla, ja ne näyttävät perinteiseen suomalaiseen tukkaan verrattuna kadehdittavan paksuilta. Susannan mielestä hiukset ovat kuitenkin jatkuvan laittamisen vuoksi vähentyneet.

Missiaikoina ruokavaliota tuli tarkkailtua välillä liiankin tiukasti.

”On ihana tunne, kun sunnuntaina ei tarvitse pestä tukkaa tai meikata. Ja hiuksetkin kasvavat onneksi takaisin.”

Missiaikoina ruokavaliota tuli tarkkailtua välillä liiankin tiukasti. Nyt Susanna suhtautuu syömisiin rennommin, mutta pitää silti huolen, että lautanen täyttyy enimmäkseen vihanneksista, salaateista ja vaaleasta lihasta.

”Aina ruokavaliosta ei saa pidettyä kiinni, mutta en ole siitä mitenkään hysteerinen, sillä ne ajat ovat onneksi ohitse.”

Kuka?

Susanna Laine, 36, televisiojuontaja, näyttelijä ja Miss Suomen toinen perintöprinsessa 2005.

Lempituotteet: BioEffect EGF -hoitoseerumi: ”Ihoni kuivuu studion valoissa, ja seerumi kosteuttaa sitä tehokkaasti.” Kevin Murphy Bed.Hair -hiuspuuteri: ”Tuuheuttava hiuspuuteri on kestosuosikkini.” Probiootit: ”Syön niitä joka aamu, ne auttavat refluksivaivoihini.”

Onko blondin oltava aina niin ...

Juontaja Susanna Laine meikittömänä: Missiys ei pilannutkaan tulevaisuutta

Susanna Laineella on aina televisiossa aivan järkyttävä meikki,joka saa hänet näyttämään 60-luvun kemikaliomyyjältä. Tököttinä silmämeikkiä,naamameikkiä,poskipunaa ja sitten vielä räikeän punaiset huulet. Lisäksi usein kammottavia tötterönutturoita ja muita hökötyksiä. Eipä ole Ylen takahuoneeseen asti ole vielä ehtinyt sanonta ” yksinkertainen on kaunista”. Tukasta 30 senttiä pois,suora föönaus ja 70% meikistä pois,niin jopa päästään tälle vuosituhannelle..Ja polvet yhteen Laine,kun istua...
Lue kommentti

Plastiikkakirurgian uudet keksinnöt muuttavat tarjontaa nopeasti. Uusissa hoidoissa tarjotaan ultraääntä iholle ja radiofrekvenssiä vaginaan.

Kun kysyy plastiikkakirurgian ammattilaiselta, mikä on tällä hetkellä alan suurin trendi, vastaus tulee heti:

”Veitsettömyys. Se on kasvava trendi niin meillä kuin maailmallakin”, sanoo plastiikkakirurgi Katja Puumanen Sairaala Siluetista Helsingistä.

”Viimeksi kuluneiden kymmenen–viidentoista vuoden aikana pistoshoitojen kysyntä on kasvanut räjähdysmäisesti. Täyteaineiden ja botuliinitoksiinin valmistajilla menee hyvin”, Puumanen jatkaa.

”Tosin suuren kysynnän vuoksi markkinoille tulee joka vuosi uusia tuotteita, jotka joudutaan poistamaan huonon laadun tai niiden aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi. Valitettavasti Suomen lainsäädäntö ei ainakaan toistaiseksi millään lailla rajaa sitä, kuka täyteainetta saa laittaa ja millä koulutuksella.”

 

Suurimpana syynä veitsettömien hoitojen suosioon on Puumasen mukaan asiakkaiden arki. Se on niin kiireistä, ettei pitkiin toipumisaikoihin ole aikaa.

”Veitsettömillä hoidoilla, kuten täyteaineilla ja erilaisilla laitehoidoilla, saadaan tarvittavaa piristystä ja kohotusta kasvoille, mutta niin, ettei toipumisaikaa tarvita käytännössä ollenkaan”, Puumanen kertoo.

Toinen syy veitsettömien hoitojen suosiolle on muutos plastiikkakirurgien asiakaskunnassa. Ihmiset hakeutuvat Suomessakin esteettisen plastiikkakirurgian pariin entistä aiemmin.

”Veitsettömillä hoidoilla saadaan piristystä ja kohotusta kasvoille, mutta niin, ettei toipumisaikaa tarvita käytännössä ollenkaan."

”Botuliinia käytetään alkavien ilmeryppyjen hoitoon, ja nuorin asiakasryhmämme ovat hieman alle kolmekymppiset. Siinä iässä ihon ikääntymismuutokset ovat useimmilla lieviä, joten pistos- ja laitehoidoilla saadaan hyviä tuloksia. Täyteainehoitoja tehdään tosin myös yli viisikymppisille asiakkaille, hyvin tuloksin”, Puumanen selittää.

Hänen mukaansa isojen kasvojenkohotusleikkausten asiakkaat ovat vanhempia kuin vielä 20 vuotta sitten. Pitkälle kehittynyt ihon roikkuminen on kuitenkin ikääntymismuutos, johon täyteaineista ei saa riittävästi apua.

”Yleensä asiakkaat aloittavat injektiohoidoista, joihin yhdistetään ihon laserhoitoa. Niillä saadaan kiinteytettyä ihoa ja poistettua näkyviä verisuonia. Noin 45-vuotiaana tulee ajankohtaiseksi ensimmäinen leikkaus, joka on yleensä silmien yläluomileikkaus”, Puumanen kertoo.

Hän toteaa, että ulkonäköpaineet ovat koventuneet länsimaisessa työelämässä.

”Vastaanotollani kävi hetki sitten todella kaunis, hyvin hoidettu viisikymppinen naispotilas. Hän vetää töissä tiimiä, jossa kaikki muut ovat parikymppisiä ja tunsi tarvitsevansa pientä freesausta kasvoihinsa sopiakseen paremmin ryhmänsä johtoon. Myös miehet ovat aiempaa kiinnostuneempia plastiikkakirurgiasta mutta toistaiseksi heidän osuutensa asiakkaista on silti huomattavasti vähäisempi kuin naisten”, Puumanen kertoo.

 

Puumanen löytää vielä kolmannenkin syyn veitsettömien hoitojen suosiolle: vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten uudenlaisia täyteaineita, kehitetään koko ajan.

Tätä kehitystyötä tehdään myös Suomessa. Helsingissä, Jyväskylässä ja Fuengirolassa toimivan Sairaala KL:n perustaja, plastiikkakirurgi Asko Salmi on mukana kehitystyössä, jossa luodaan uudenlaista täyteainetta. Siinä yhdistetään hyaluronihappoa potilaan omasta kudoksesta otettuun rasvaan.

”Hyaluronihappo katoaa elimistöstä kokonaan kahdessa vuodessa. Ideana on, että se korvautuisi asiakkaan omalla kudoksella. Täyteaine on tällä hetkellä koekäytössä, ja alustavat tulokset näyttävät todella lupaavilta”, Salmi kertoo.

 

Täyteaineet eivät ole ainoa tapa saada poskiin tai huuliin lisää pulleutta. Jo yli kymmenen vuoden ajan Suomessakin on muotoiltu kasvoja siirtämällä potilaan omaa rasvaa kohtiin, joihin halutaan pyöreyttä. Oman rasvan käyttäminen on luontevaa varsinkin sellaisille potilaille, jotka ovat allergisia täyteaineille. Se ei ole kuitenkaan ainoa rasvansiirron etu.

Jo yli kymmenen vuoden ajan Suomessakin on muotoiltu kasvoja siirtämällä potilaan omaa rasvaa kohtiin, joihin halutaan pyöreyttä.

”Täyteaineiden tuoma vaikutus ei ole pysyvä. Huuliin laitettava ohut täyteaine sulaa pois kolmessa, neljässä kuukaudessa. Poskipäille käytettävä paksumpi täyteaine voi pysyä jopa puolitoista vuotta. Rasva taas on luonnollinen aine, osa kehon omaa kudosta, ja sen tuoma lopputulos on täyteaineita pysyvämpi”, Siluetti Sairaalan Katja Puumanen kertoo.

 

Hän tuntee myös rasvansiirron miinuspuolen: siinä lopputulosta ei voida ennustaa yhtä hyvin kuin täyteaineilla tehdyissä hoidoissa.

”Täyteaineiden kanssa tietää täsmälleen, että laitettu aine tarttuu ja pysyy, kunnes elimistö sulattaa sen pois. Rasvansiirrossa on toisin. Kun kasvoihin siirretään rasvaa, siitä jää jäljelle noin kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen prosenttia. Etukäteen ei kuitenkaan voida tietää, miten hyvin rasva tarttuu kullekin potilaalle. Mutta se rasva, joka tarttuu, pysyy vuosia”, Puumanen summaa.

Rasva irrotetaan pienellä rasvaimulla vatsasta tai reidestä. Se sijoitetaan yleensä poskipäiden, huulien tai silmien ympärille. Useimmat potilaat etsivät rasvansiirrosta apua kasvojen ikääntymiseen, mutta sitä voidaan käyttää myös vammoista tai leikkauksista johtuviin kasvojen kudoskuoppiin. Rasvaa voidaan siirtää myös kehoon, esimerkiksi rintoihin.

Rasvaa voidaan siirtää myös kehoon, esimerkiksi rintoihin.

Operaatio kestää suunnilleen tunnin ja se voidaan tehdä joko paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. Kotiin pääsee jo muutaman tunnin jälkeen, eikä sairauslomaa yleensä tarvita.

Hoidon jälkeen ihoon ilmestyy usein verenpurkaumia ja turvotusta, jotka menevät ohi parissa viikossa. Koska rasvansiirtoon tarvitaan vain pieni reikä, siitä ei jää arpia. Rasvansiirron hinta on kahdesta kolmeen tuhanteen euroon.

 

Plastiikkakirurgiset sairaalat tarjoavat paljon erilaisilla laitteilla tehtäviä ihonhoitoja.

Radiofrekvenssihoidoilla huolletaan ihon pintaa: ryppyjä ja aknearpia. Hoidossa stimuloidaan lämpöenergialla ihon dermiksen, eli verinahan, kollageeni- ja elastiinisäikeitä.

Laserilla voidaan hoitaa niin ihon värimuutoksia kuin karvoitustakin. Laser vaalentaa ja parhaimmassa tapauksessa hävittää kokonaan iholle ilmestyneet maksaläiskät. Karvojen laserhoidoissa karvat poistetaan sarjahoitona. Laserin aallonpituus kohdistuu parhaiten vaaleassa ihossa oleviin tummiin karvoihin.

Katja Puumasen mukaan ehdottomasti kiinnostavin laitehoidoista on ultraäänihoito, jota markkinoidaan veitsettömänä kasvojenkohotuksena.

”Hoito perustuu kohdennettuun ultraääneen. Laitteella nähdään tarkoin hoidettava kudos. Kun näen laitteella tismalleen, missä kasvojen lihasten pinta, eli kalvo, sijaitsee, pystyn kohdentamaan ultraäänipulssin juuri sinne.”

Laserilla voidaan hoitaa niin ihon värimuutoksia kuin karvoitustakin.

Lihaskalvo kuumennetaan seitsemäänkymmeneen asteeseen. Kuumetessaan lihaskalvo kutistuu. Kun lihaskalvo napakoituu, myös kasvojen piirteet napakoituvat.

”Lämpövaikutus saa aikaan myös sen, että ihon oman kollageeni ja elastaanin tuotanto kiihtyy. Tämä vaikutus jatkuu jopa puolen vuoden ajan hoidon jälkeen”, Puumanen kertoo.

 

Hoidon suosiota lisää se, että ultraus toimii kertahoitona. Se voidaan toki uusia puolen vuoden tai vuoden päästä, mutta usein jo yhdellä hoitokerralla saadaan tulos, joka pysyy useita vuosia.

”Ultraäänen ehdoton plussa on lyhyt toipumisaika, joka on noin viisitoista minuuttia. Sen ajan iho saattaa punoittaa. Mikään leikkaus ei ole riskitön, mutta tässä hoidossa ainoa riski on se, ettei tulos ole tarpeeksi näkyvä. Kuten rasvansiirrossa, tässäkin lopputuloksissa on yksilöllistä vaihtelua. Etukäteen ei voida ennakoida, kuinka näkyvä tulos saadaan.”

Puumasen mukaan hoito sopii parhaiten alle 45-vuotiaiden ihoille, joissa ikääntymismuutokset ovat kohtalaisen lievät. Silmien tai suun ympäryksen hoidon saa noin kuudellasadalla eurolla, alakasvojen, kaulan ja dekolteen hoitaminen maksaa nelisen tonnia.

”Suuret plastiikkakirurgisen leikkaukset tehdään periaatteessa niin kuin ennenkin. Perinteisiin rasvaimuihin on kuitenkin tullut uusi vesisuihkutekniikka, jota voidaan hyödyntää myös kasvojenkohotuksessa”, kertoo plastiikkakirurgi Asko Salmi.

”Ennen kuin rasvaa voidaan irrottaa, kudoksiin lisätään keittosuolaa ja puudutusainetta. Aiemmin se tehtiin pienellä paineella tippapullosta. Nyt aineet voidaan ruiskuttaa kudoksiin korkealla paineella. Tämä on aiempaan tekniikkaan verrattuna selvästi hellempää kudoksille”, Salmi selittää.

Sekä rasvaimun että vesisuihkutekniikalla tehtävän kasvojenkohotuksen jälkeen mustelmia ja turvotusta tulee vähemmän kuin vanhalla tekniikalla.

Hänen mukaansa vesisuihkutekniikka on helpottanut myös rasvansiirtoa.

”Rasvasolut ovat todella herkkiä. Kovalla paineella irrotettu rasva on selvästi parempilaatuista kuin aiemmin. Näin ollen sitä voidaan käyttää rasvansiirroissa, esimerkiksi rintoihin.”

Tehokkaan vesisuihkun ansiosta sekä rasvaimun että vesisuihkutekniikalla tehtävän kasvojenkohotuksen jälkeen mustelmia ja turvotusta tulee vähemmän kuin vanhalla tekniikalla. Toisin kuin perinteisessä rasvaimussa, syvää nukutusta ei yleensä tarvita.

”Olen tehnyt rasvaimuja kaksikymmentäviisi vuotta. Ennen vesisuihkutekniikan kehittämistä rasvaimut olivat suoraan sanottuna melkoista hinkkaamista. Potilaat olivat toimenpiteen jälkeen todella kipeitä eivätkä voineet kävellä normaalisti. Nostimme hinnat koviksi, jotta rasvaimujen suosio vähenisi. Vesisuihkutekniikan jälkeen hoitojen tekeminen on helpottunut ja hintoja on voitu laskea”, sanoo Salmi.

Uudella tekniikalla rasvaimu reisille maksaa noin neljä ja puoli tonnia ja vatsan ja kylkien rasvaimu vähän alle viisi tonnia.

 

Rintojen suurennusleikkauksissa on otettu isoja edistysaskeleita. Rintaimplanttien yleisimmästä ja suurimmasta ongelmasta, rintojen kovettumisesta, on päästy Sairaala KL:n perustajan Asko Salmen mukaan eroon lähes kokonaan.

”Aiemmin rintaimplanttien kovettuminen oli suuri riski, joka vaihteli muutamasta prosentista jopa kymmeniin prosentteihin. Kovettuminen on bakteerien laukaisema ongelma. Implantti kontaminoituu leikkauksen aikana todennäköisimmin nännipihasta tulevasta eritteestä. Kova sidekudoskapseli muodostuu siis siitä, kun kehon omat bakteerit ovat tekemisissä implantin kanssa”, Salmi selittää.

Salmen klinikalla on seurattu amerikkalaista tutkimusta, joka on osoittanut, että implantin pinta pystytään puhdistamaan tehokkaasti antibiooteilla.

Myös rintaimplanttien laatu on parantunut.

”Teimme oman tutkimuksen, jossa huuhtelimme 330 implanttia kolmen antibiootin liuoksessa. Implanttien lisäksi huuhtelimme rintojen ontelon, johon implantti siirretään. Ennen tätä testausta kuudella prosentilla potilaista implantista tuli kova kapseli. Huuhtelun jälkeen prosentti on ollut nolla. Implanttien kapseloitumisesta kärsiminen on jäänyt historiaan”, Salmi kertoo.

Hänen mukaansa implanttien puhdistamisesta antibioottiliuoksella on tullut Suomessa jo yleinen käytäntö.

 

Myös rintaimplanttien laatu on parantunut. Kahdenkymmenen vuoden ajan ne pysyivät miltei samanlaisina. Sitten alettiin kiinnittää huomiota implanttien turvallisuuteen.

”Suurin ongelma on ollut se, että aiemmin luultiin, että pinnaltaan karhea implantti kiinnittyy ja pysyy paikallaan paremmin kuin sileä. Vahva karheus voi kuitenkin aiheuttaa voimakasta ku-dosärsytystä. Karheisiin implantteihin voi lisäksi liittyä riski lymfooman kaltaiseen, pahanlaatuiseen kasvaimeen”, kertoo tamperelaisen KC Clinicin perustaja, plastiikkakirurgi Heikki Kupi.

Riski on todella pieni: Suomessa on löydetty tiettävästi vain yksi tällainen tapaus. Ongelma on kuitenkin vaikuttanut implanttien muotoiluun. Uudet implantit ovat pinnaltaan sileitä, lähes samettisia. Myös implanttien rakenne on muuttunut.

”Ennen ajateltiin, että kovat implantit ovat hyviä, sillä ne pitävät muotonsa. Nyt implanteilta toivotaan kuitenkin ennen kaikkea pehmeyttä. Tavoitteena on luoda mahdollisimman huomaamattomia implantteja, jotka eivät erotu edes pehmytrakenteisissa rinnoissa”, Kupi kertoo.

”Tavoitteena on luoda mahdollisimman huomaamattomia implantteja, jotka eivät erotu edes pehmytrakenteisissa rinnoissa.”

Hänen toiveensa on, että tulevaisuudessa onnistutaan luomaan rintaimplantteja, joiden materiaali muuttuu lopulta osaksi kehon omaa kudosta.

”Idea on sama kuin uudenlaisissa täyteaineissa: täyteaine häipyy hiljalleen kehosta ja korvautuu luonnollisella kudoksella.”

Sileyden ja pehmeyden lisäksi silikoneilta toivotaan nyt keveyttä.

”Israelissa on kehitetty silikonit, joiden sisällä on ilmaa. Ne ovat normaaleja implantteja kaksikymmentä prosenttia kevyemmät. Isoissa rinnoissa ero tuntuu: rintakehän alueelle tulee vähemmän painoa. Näiden silikonien ongelma on kuitenkin niiden karhea pinta. Silikonit ovat siis sisällöltään uudet, mutta pinnaltaan vanhat. Toivottavasti se muuttuu tulevaisuudessa”, Kupi kertoo.

 

Jos katselee televisiota tai sosiaalista mediaa, ei voi välttyä peppubuumilta. Tosi-tv-tähti Kim Kardashianin leikkauksilla paranneltu takalisto näyttää kasvavan vuosi vuodelta. Suomalaisilla kuntosaleillakin vedetään pakaroille suunnattuja super booty -tunteja. Instagramissa vilisee belfieitä, eli peppuselfieitä.

Voisi kuvitella, että isojen peppujen trendi näkyisi myös suomalaisten plastiikkakirurgien vastaanotolla. Näin ei kuitenkaan ole.

”Latinotrendin mukaisista isoista pakaroista on puhuttu pohjoismaisissa koulutuksissa ja konferensseissa jo kymmenisen vuotta. Pakaraimplantit tai isot rasvansiirrot sillä alueella eivät kuitenkaan kiinnosta suomalaisia asiakkaita. Pakaroiden pyöreyttä arvostetaan kyllä meilläkin. Kevyitä muotoiluja tehdään Suomessa rasvansiirroilla joitakin satoja vuodessa”, kertoo KC Clinicin Heikki Kupi.

”Pakaraimplantit tai isot rasvansiirrot sillä alueella eivät kuitenkaan kiinnosta suomalaisia asiakkaita.”

Pakaroiden sijaan suomalaiset asiakkaat ovat kiinnostuneet muotoilemaan häpyhuuliaan.

”Intiimikirurgia kiinnostaa paljon enemmän kuin mitä siitä tällä hetkellä julkisesti puhutaan. Ulkoisten häpyhuulien muotoilu on selvästi kasvava trendi. Markkinoille tulee koko ajan parempia laitejärjestelmiä, joilla voidaan tiivistää vaginan seinämää niin, että vagina ja sen ulkosuu kiristyy”, Kupi selittää.

Häpyhuulien muodonkorjaus maksaa noin kaksi ja puoli tonnia. Kupin mukaan vaginan tiivistämishoidoista ovat kiinnostuneet erityisesti yli nelikymppiset ja potilaat, joiden emätin on löystynyt synnytyksessä.

Häpyhuulien muodonkorjaus maksaa noin kaksi ja puoli tonnia.

Juuri nyt Kupi odottaa, että vaginan alueelle tarkoitettu radiofrekvenssipohjainen hoitojärjestelmä saapuisi Suomeen. Sen on todettu paksuntavan vaginan seinämän limakalvoa eli palauttavan kosteutta ikääntyvään emättimeen.