Sami Hyypiä ja Susanna-vaimo ensimmäisessä yhteishaastattelussaan: ”Suomessa meillä on aina talo ja tukikohta”

Pisimpään Hyypiät ovat asuneet Englannissa, jossa pari kuvattiin Glorian muotikuviin. Pariskunta on halunnut pitää matalaa profiilia, eivätkä he ole aiemmin antaneet yhteisiä haastatteluja – tai edes poseeranneet samassa kuvassa.

Pian tämän jutun kuvausten jälkeen perhe muutti Suomeen.

”Pojat eivät ole koskaan asuneet Suomessa, halusimme antaa heille tämän kokemuksen. Olemme itsekin poteneet aina Suomi-ikävää”, Susanna sanoo.
Hän kertoo poikien nauttineen vapaudesta: koulupäivät ovat paljon lyhyempiä eikä ole koulupukupakkoa toisin kuin englantilaisessa yksityiskoulussa.
Rico ja Casper puhuvat suomen ja englannin lisäksi saksaa, espanjaa ja ranskaa. Kotikieli on aina ollut suomi, mutta vanhemmat toivovat, että suomalaisessa koulussa äidinkieli vielä petraantuisi.

Sami pelasi Liverpoolissa kymmenen vuotta. Sen jälkeen hän pelasi ja valmensi Saksan Leverkusenissa yhteensä viiden vuoden ajan. Viimeisin valmentajanpesti oli Brightonissa, Englannissa, sen Sami jätti loppuvuodesta 2014. Englannista tuli myös Susannan kotipaikka, kun pari aloitti seurustelun vuonna 2002. He tapasivat Helsinki-Vantaan lentokentällä sokko-treffeillä, jotka heidän yhteinen ystävänsä oli järjestänyt.

”Se oli menoa ensitapaamisesta. Sami taisi olla samaa mieltä”, Susanna myöntää.

Siihen asti Susanna oli elänyt liikkuvaista elämää itsekin. Hän oli 90-luvulla yksi Suomen työllistetyimmistä malleista. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän aloitti liiketalouden opinnot Tukholman yliopistossa, josta valmistui filosofian maisteriksi.

”Tein mallin töitä ympäri Eurooppaa ja hain vaihtoon yhteensä kolmeen yliopistoon sen mukaan, missä tein töitä. Rahoitin opintoni mallintöillä.”

Mallinura jatkuu edelleen: Susanna on Suomessa Fondin listoilla ja hänellä on agentit Lontoossa sekä Hampurissa. Nelikymppisille malleille riittää nykyään hyvin töitä. He eivät ehkä voi perhesyistä singahdella castingeihin lyhyellä varoitusajalla, mutta vastaavasti työtarjoukset ovat tasokkaita. Susannan kasvoja voi tällä hetkellä ihailla ympäri Eurooppaa Schwarzkopfin hiusväripakkauksissa. Monet muistavat Samin muun muassa miehille suunnattujen hiusväripakkausten kannesta. Sami on yhä L’Oréalin mainoskasvo. Samia ja Susannaa luullaan usein nuoremmiksi kuin he ovat.

”Opetamme myös pojille liikunnan ja terveellisen ruoan merkityksen. Televisiota meillä ei juuri katsella.”

”Minulle olisi ehkä enemmänkin töitä, jos näyttäisin vähän vanhemmalta. Minulle sanotaan usein, etten voi olla 42, sillä en näytä ’äidiltä’”, Susanna naurahtaa.
Nuorekas ulkonäkö voi olla terveiden elämäntapojen ansiota, pariskunta uumoilee.
”Opetamme myös pojille liikunnan ja terveellisen ruoan merkityksen. Televisiota meillä ei juuri katsella.”

Pojat harrastavat jalkapalloa, motocrossia ja ratsastusta yhteisellä walesinponillaan.
Jos innostus jalkapalloon tulee isältä, niin rakkaus hevosiin on peräisin äidiltä. Susanna on ollut hevosten kanssa tekemisissä koko ikänsä ja menestynyt niin hevosten kouluttajana kuin kouluratsastajanakin. Viisi hevosta omistava Susanna haaveilee omasta tallista. Hevoset ovat aina muuttaneet perheen mukana maasta toiseen. Mutta on Samikin kiinnostunut hevosurheilusta. Jalkapalloilijana hän ei voinut ratsastaa onnettomuusriskin vuoksi, mutta on jo pitkään omistanut ravihevosia.

Liikuntaharrastukset näkyvät myös Susannan ja Samin pukeutumisessa. Tiukat farkut lentävät yltä heti kotiin tullessa, vapaa-ajalla he viihtyvät verkkareissa ja villasukissa.

"Ostan ihania vaatteita, mutta en pidä niitä koskaan."

Jalkapallotähtien vaimojen elämä näyttää ulkomaisissa lehdissä pitkältä cocktailjuhlalta, jonka sisältö muodostuu vaatteista, shoppailusta ja matkustelusta. Susanna nauraa heränneensä taas kuudelta aamulla ja olleen liikkeellä koko päivän. Päiväohjelmaan on kuulunut koirien ulkoilutusta, poikien kyyditsemistä kouluun sekä heidän harrastusrumbaansa, tallilla käymistä ja tietenkin ruoanlaittoa ja pyykinpesua.
”Pukeutumiseni on landemeininkiä: ratsastushousut ja t-paita. Minulla on kausia, jolloin ostan ihania vaatteita, mutta en pidä niitä koskaan. Nykyään ne ovat riesa. Voisin avata second hand -liikkeen ja myydä kaiken pois”, Susanna kuvailee ja paljastaa monen mekkonsa päätyneen kälynsä vaatekaappiin.

Perheen asuessa Saksassa Susanna koki pukeutumisesta pientä painetta.
”Siellä zoomailtiin tarkkaan pelaajien ja valmentajien vaimojen vaatteet. Piti katsoa, ettei ole samaa huivia joka kotipelissä.”
Samille puvut ovat tulleet tutuiksi viimeistään valmentajan työn myötä.
”Olen tullut jalkapallon kautta tunnetuksi, vaikka mieluiten olisin tuntematon. Ihmiset kiinnittävät silti huomiota, joten on tärkeää vähän katsoa, millaisissa vaatteissa lähtee kotoa”, Sami kertoo.

Kyllä Sami pukeutumisesta pitää, ongelma ostosten tekemisessä on vain hänen pituutensa, 196 senttiä. Takit ja housut jäävät usein liian lyhyiksi. Samin tyyliin kuuluu tehdä ostokset kerralla nopeasti sisään ja ulos -taktiikalla. Eniten hän omistaa kenkiä, varsinkin lenkkitossuja ja nappulakenkiä, joista ei hennoisi luopua.

”Ostamme vähän, mutta laatua. Siihen liittyy eettinenkin puoli.”

Sami ja Susanna selaavat kyllä muotilehtiä, mutta toteavat usein, että kauden trendit löytyvät jo omasta vaatekaapista. Niitä voi päivittää asusteilla.
”Ostamme vähän, mutta laatua. Siihen liittyy eettinenkin puoli. Tekee pahaa katsoa, miten halvalla vaatteita myydään. Tuntuu, että maailma hukkuu rätteihin”, Susanna toteaa. Sami pitää Ted Bakerin puvuista, Susannan lempimerkki taas on vähän rokahtava Zadig & Voltaire, kengissä suosikki on Jimmy Choo.
”Mutta Englannissa opin, että kaikki käy ja kumisaappaissakin voi mennä kauppaan. Country-tyyli on aina ajatonta, ihailin usein vanhojen herrojen tyyliä maalaisnäyttelyissä”, Susanna kertoo.

Elokuussa, juuri kun uusi elämä Suomessa oli alkanut, Samille tarjottiin FC Zürichin valmentajan pestiä seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Hyypiöiden suunnitelmat menivät jälleen uusiksi. Sami muutti hiljattain Sveitsiin, mutta Susanna ja pojat jäivät Suomeen, sillä koulu oli juuri alkanut.
”Teen Zürichissä pitkiä päiviä, mutta töitähän sinne on menty tekemään. Viikonloput menevät peleissä. Mutta tällaista elämäni on aina ollut, en ole koskaan voinut viettää pitkiä viikonloppuja oli sitten arki tai pyhä”, Sami kertoo.

”Suomessa meillä tulee aina olemaan talo ja tukikohta.”

Pitkään perhe ei asu toisistaan erossa, sillä seuraava koti Sveitsistä on jo katsottuna. Susanna ja lapset muuttavat Samin perässä ensi vuonna.
”Olemme nopeita käänteissämme. Mutta meille tällainen elämä sopii. Suomessa meillä tulee aina olemaan talo ja tukikohta”, Susanna sanoo.

Muuttoja maasta toiseen hevosineen päivineen he eivät pidä lainkaan rasittavina. Susanna kuvailee olevansa mestari organisoimaan. Viimeksi hän vitsaili muuttomiehille voivansa perustaa vaikka oman muuttofirman, niin nopeasti pakkaaminen ja purkaminen käy häneltä.
”Uusi alku uudessa maassa on aina jännittävä, mutta on ihanaa huomata, miten nopeasti elämä alkaa rullata ja kuinka pojat löytävät uusia kavereita. Tämä on heillekin suuri rikkaus oppia uutta ja nähdä maailmaa.”

Artikkeli on alun perin julkaistu marraskuun 2015 Gloriassa.