Minulla on ollut elämässäni monta julkkisihastusta, mutta ylivoimaisesti suurin osa heistä tulee Ruotsista.
Ensimmäinen heistä oli koomikko Henrik Schyffert, jonka uraa olen seurannut jo Whale-yhtyeen ajoilta 1990-luvun alusta. Ilahduin, kun Henrik oli mukana viime vuoden mainiossa Solsidan-elokuvassa. Suunnitelmissa on jo pitkään ollut lähteä Ruotsiin katsomaan Henrikin stand up -keikkaa.
Toinen pitkään fanittamani ruotsalaismies on jalkapallokenttien suurisuinen supertähti Zlatan. Herran Minä, Zlatan Ibrahimović -kirjan luin heti sen ilmestyttyä. Pidän sisukkaasta itsevarmuudesta, jolla mies kirjaimellisesti nousi ryysyistä rikkauksiin.
Jokunen vuosi sitten hurmaannuin Volvon Made by Sweden -kampanjasta, jonka Zlatan nimesi Instagram-tilillään Made by Zlataniksi. Sellainen pässinpäinen, osin ironinenkin suuruudenhulluus viehättää.
Miksi sitten juuri ruotsalaiset viehättävät? Ehkä he vain osaavat hommansa poikkeuksellisen hyvin.
Tänä syksynä sain kunnian tavata parfymööri Ben Gorhamin Ikean päämajassa Älmhultissa. Häkellyin karismaattisen miehen seurassa niin, että ennakkoon mietitty kysymyslista unohtui. Yhteiskuvaan onneksi pääsin kirjoitin jutunkin marraskuun numeroomme.
Hiljattain löysin ruotsalaisen tv-ohjelman Det sitter i väggarna, jossa hurmaava historioitsija Christopher O’Regan kertoo kauniiden, vanhojen talojen tarinoita. Selvitin, että hän järjestää kävelykierroksia Tukholman vanhassa kaupungissa, ja osallistuin sellaiselle. Christopher oli ällistyttävän taitava tarinankertoja – ja poseerasi kiltisti fani-kuvassa.
Miksi sitten juuri ruotsalaiset viehättävät? Ehkä he vain osaavat hommansa poikkeuksellisen hyvin. Koomikko, jalkapalloilija, parfymööri ja historioitsija kertovat kukin omaa innostavaa tarinaansa omalla tavallaan. Ei sellaiseen voi olla ihastumatta. Etänä toki, sillä en ole aikeissa vaihtaa rakasta suomalaispuolisoani.
Härlig november!
