”Loviisassa on hieno yhteisö, hyvin luova ja taiteellinen. Halusimme asua keskustassa, että voimme tavata ihmisiä helposti”, Frida ja Mikko kertovat.
”Loviisassa on hieno yhteisö, hyvin luova ja taiteellinen. Halusimme asua keskustassa, että voimme tavata ihmisiä helposti”, Frida ja Mikko kertovat.
Talon remontti alkoi kylpy-huoneesta.   ”Loviisassa energiat virtaavat. Tämä paikka  tuo rauhaa, jota tarvitsen.”
Talon remontti alkoi kylpy-huoneesta. ”Loviisassa energiat virtaavat. Tämä paikka tuo rauhaa, jota tarvitsen.”
Fridan studio rakennetaan talon toiseen päätyyn. Madonsyömät hirret on poistettu, alta näkyy nyt vain maankamara.
Fridan studio rakennetaan talon toiseen päätyyn. Madonsyömät hirret on poistettu, alta näkyy nyt vain maankamara.
Estrid ja Berta rakastavat Loviisaa. Tytöillä on piirustukset valmiina talon pihamaalle.
Estrid ja Berta rakastavat Loviisaa. Tytöillä on piirustukset valmiina talon pihamaalle.

Taiteilija Frida Hultcrantz ja mainosmies Mikko Airas etsivät Loviisasta pientä kesäpaikkaa – ja ostivatkin valtavan talovanhuksen. Remontoinnissa ei ole ikäviltä yllätyksiltä tai ärräpäiltä säästytty, mutta talo tuntuu yhä siltä oikealta.

Se oikea

”Valo, tämä fantastinen valo”, huokaa taiteilija Frida Hultcrantz vanhan loviisalaisen talon tulevassa ruokasalissa.

Keskipäivän aurinko kulkee huoneesta toiseen avautuvien pariovien läpi ja valaisee leveitä lattialankkuja ja valkoisia kaakeliuuneja. Tässä syntyi Fridan ja aviomies Mikko Airaksen päätös ostaa Loviisan keskustassa sijaitseva, Skrapikseksi kutsuttu talo.

Pari ei silti juuri ajatellut talon huonoja puolia ostamista puntaroidessaan. ”Fantasioimme vain, kuinka fint och mysigt täällä olisi.”

Mikään päähänpisto se ei ollut, vaan pitkän pohdinnan tulos. Ohi ajaessaan Frida oli aina ihaillut tien vieressä seisovaa talovanhusta. Ostamista oli pohdittu jo vuotta aikaisemmin, mutta Mikkoa oli alkanut epäilyttää huonokuntoisen talon ”helvetillinen työmaa”.

Fridan mukaan pari ei silti juuri ajatellut talon huonoja puolia ostamista puntaroidessaan. ”Fantasioimme vain, kuinka fint och mysigt täällä olisi.”

Kumpikaan ei pystynyt päästämään haaveesta irti, vaikka haussa oli oikeastaan vain pieni kesäpaikka. Elokuussa 2014 kaupat tehtiin parisataaneliöisestä ja kymmenhuoneisesta talosta, jonka iäksi arvioidaan ”jotain 100–300 vuoden väliltä”.

"Lapset ovat varmaan jo kasvaneet, kun saamme tämän valmiiksi”

”Näin heti, millaista elämämme olisi täällä. Tiesin esimerkiksi, minne panisimme joulukuusen, Frida sanoo ja osoittaa olohuoneen remonttiroinan peittämää nurkkaa.

”Mutta lapset ovat varmaan jo kasvaneet, kun saamme tämän valmiiksi”, hän nauraa. ”Ehkä nautimme jouluista sitten lastenlasten kanssa.”

Taiteilijoiden Loviisa

Vain kolmisen vuotta sitten perhe oli muuttanut vastentahtoisesti Loviisasta takaisin Helsinkiin. Mikon ja hänen kumppaninsa perustama suunnittelutoimisto Wörks oli alkanut kasvaa, ja päivittäinen Loviisa–Helsinki-ajomatka alkoi käydä raskaaksi. Perhe vuokrasi kodin Punavuoresta, ja tytöt Estrid ja Berta alkoivat käydä koulua Helsingissä.

Muutto ei ollut ensimmäinen, perhe oli ehtinyt asua myös Lapinjärvellä Itä-Uudellamaalla .

”Mutta paluu Helsinkiin oli pahin muutto kaikista, kyyneleeni vain valuivat, ”, Frida kertoo.

Ruotsin Västeråsissa syntynyt Frida on asunut Suomessa lähes parikymmentä vuotta, mutta ei ole koskaan oikein kotiutunut Helsinkiin. Myös perheen tytöt ikävöivät takaisin Loviisaan.

"Paluu Helsinkiin oli pahin muutto kaikista, kyyneleeni vain valuivat, ”, Frida kertoo.

”Haluan, että ikkunoistani näkyy puita. Kaipaan metsää, en niinkään merta. Loviisassa voin myös puhua ruotsia, ehkä siksikin tunnen oloni täällä kotoisaksi.”

Loviisaan on viime vuosina syntynyt taiteilijayhteisö, joka järjestää monia tapahtumia.

”Se on tyypillistä loviisalaista meininkiä. Kun ei mitään tapahdu, pitää itse järjestää. Sellainen on muun muassa taidefestivaali Loviisa Contemporary heinäkuun viimeisenä viikonloppuna.”

Festivaalilla ovat töitänsä esitelleet Fridan lisäksi muun muassa Terike Haapoja, Katja Tukiainen ja Matti Hagelberg sekä tapahtuman järjestäjät, loviisalaistaiteilijat Kati Rapia, Ilona Valkonen, Pia Sirén ja Beniamino Borghi.

”Se on tyypillistä loviisalaista meininkiä. Kun ei mitään tapahdu, pitää itse järjestää.”

”Helsingissä voi mennä päiviä, etten kohtaa ketään. Mutta Loviisassa tapaa ihmisiä koko ajan, eikä tutustumisen eteen tarvitse tehdä töitä”, Frida kertoo.

Tahmea alku

Kun parikymppinen Frida muutti vuonna 1999 Suomeen opiskelemaan, hänellä ei ollut ”mitään hajua” suomalaisesta kulttuurista. Koti-ikävän vaivaamana hän matkusti joka toinen viikonloppu takaisin Ruotsiin.

Ensimmäinen vuosi Kuvataideakatemiassa sujui tahmeasti. Frida ei puhunut suomea eikä kehdannut vaatia tunneilla opetusta englanniksi.

”Tunsin itseni typeräksi, mutta en voinut valittaa, sillä itse olin kouluun vapaasta tahdostani tullut. Olen vähän ujo, eivätkä varovaiset signaalini herättäneet vastakaikua muissa opiskelijoissa.”

”Osasin juuri ja juuri sanoa 'jag heter Mikko'. Vasta kun Estrid ja Berta syntyivät, opettelin ruotsia. Emme halunneet, että perheen kielenä on broken english.”

Vähitellen hän alkoi kuitenkin sopeutua, etenkin tavattuaan Mikon vuonna 2001. Ensimmäiset vuodet pariskunta puhui toisilleen englantia.

”Puhuithan sinä vanhemmilleni ruotsia”, muistelee Frida.

”Enkä puhunut, osasin juuri ja juuri sanoa 'jag heter Mikko'. Vasta kun Estrid ja Berta syntyivät, opettelin ruotsia. Emme halunneet, että perheen kielenä on broken english.”

Perhe asui ensin Punavuoressa ja Ullanlinnassa. Sitten Mikko sairastui burn outiin, ja pariskunta päätti muuttaa Lapinjärvelle vuonna 2009.

”Se downshftaaminen meni siis kohtuullisen huonosti”, Mikko naurahtaa nyt.

Perhe käy usein tapaamassa Fridan sukua, mutta muuta Ruotsia tytöt eivät juuri ole nähneet.

”En olisi ikinä kuvitellut, että omat lapseni kasvavat Suomessa, että heidän lapsuusmuistonsa syntyvät tässä maassa. Siitä tulee vähän yksinäinen olo”, Frida myöntää.

Piilossa mutta nähtynä

Ulkopuolisuus on aina näkynyt Fridan taiteessa. Työt käsittelevät etäisyyttä, yksinäisyyttä ja hylkäämistä: hän on maalannut niin miehiä ilman päitä kuin autiotalojakin. Viime aikoina häntä ovat kiehtoneet huntumaiset kankaat, mutta ei niinkään poliittisessa tai uskonnollisessa mielessä.

”Pikemminkin minua kiehtovat eri kulttuureista tulevat naiset, kuinka he kaikki kantavat sisällään salaisuuksia. Tunnen itsekin olevani Suomessa aina vähän erilainen.”

Fridasta on jännittävää, kuinka kankaalla voi peittää itsensä epämukavassa tilanteessa ja toisaalta olla sen alla helpommin oma itsensä. Sillä voi kuvata samanaikaista halua piiloutua ja tulla huomatuksi.

Loviisan-kodissa on esillä työ, jossa on hunnulla päänsä peittänyt, alaston nainen.

”Pian nelikymppisenä naisena haluan tulla nähdyksi kaikin tavoin, ehkä töissäni on nyt vähän sitäkin energiaa.”

"Täällä näkee heti työnsä jäljen. Kun kunnostin talomme 20 ikkunaa, ei tarvinnut ajatella mitään tai olla kriittinen.”

Fridalla ei ole Loviisassa omaa studiota, mutta sellainen on tulossa talon toiseen päätyyn.

”Taiteen tekeminen on yksinäistä puuhaa, eikä siinä aina näe edistystä. Sen sijaan täällä näkee heti työnsä jäljen. Kun kunnostin talomme 20 ikkunaa, ei tarvinnut ajatella mitään tai olla kriittinen. Sai vain tehdä, ja se oli hyvin tyydyttävää.”

Ärräpäitä ja ikäviä yllätyksiä

Viime kesä oli Skrapiksen ensimmäinen remonttikesä, varsinainen yllätysten kesä. Yksi nihkeimmistä löydöistä oli talon lattiahirsien kunto: puolet niistä oli läpimätiä.

”Silloin tuli ensimmäisen kerran mieleen, että olikohan tämä niin fiksua”, Mikko sanoo.

Niin kuin myös silloin, kun ilmeni, että talon yhdeksästä kaakeli- ja pönttöuunista vain yksi oli toimiva.

Mikko on hoitanut remontoinnin pitkälti yksin ”Hollolan yläasteen puukäsityötunneilla opituilla taidoilla” sekä kavereiden avulla. Pahimmissa paikoissa apuna on ollut toki ammattilainen.

Tähän mennessä koko perhe on yöpynyt talossa vain muutaman kerran. Loviisalaiset ystävät ovat majoittaneet perhettä, ainoastaan Mikko herää välillä raksalta kasvot kalkkipölyssä.

”Minä autan minkä voin, mutta yleensä hoidan lapset ja ruuan. Tulen sitten aina katsomaan, mitä Mikko on tehnyt ja ihmettelemään, kun mikään ei edisty”, Frida kiusoittelee.

Loviisalaiset ystävät ovat majoittaneet perhettä, ainoastaan Mikko herää välillä raksalta kasvot kalkkipölyssä.

Mikko kirjoittaa omaksi terapiakseen kirosanojen höystämää humoristista remppablogia Mitä tuli tehtyä (mitatulitehtya.com). ”Suurin osa vanhojen talojen remppausta käsittelevistä blogeista on niin kaunistelevia, että halusin kirjoittaa, mitä se oikeasti on. Kyllä tässä aika monta ärräpäätä on päässyt.”

Unelmien voimalla

”Sokki siitä, mitä täällä täytyy vielä tehdä, tulee päivittäin”, Frida ja Mikko kertovat.

”Onneksi olemme hyviä pettämään itseämme. Ajattelimme esimerkiksi, että talo olisi yhdessä kesässä rempattu”, Mikko naurahtaa.

Talon hankkiminen ei ole silti kertaakaan kaduttanut. Kun alkaa masentaa, Frida ja Mikko istuvat keittiönpöydän ääreen, ottavat lasin viiniä ja haaveilevat, millaista talossa vielä on.

”Meistä on tullut ammattimaisia unelmoijia. Näemme vain mahdollisuudet. Alussa syntynyt haavemaailmani on vain vahvistunut: kuinka aamuisin keittiöstä leijailee tuoreen leivän tuoksu, kuinka Mikko tuo minulle kahvin sänkyyn ja kuinka lapset leikkivät kauniisti huoneessaan, nukeilla tietenkin...”, Frida maalailee naureskellen.

”Katuminen on myöhäistä nyt, löysät on jo housussa."

Mikko muotoilee asian proosallisemmin.

”Katuminen on myöhäistä nyt, löysät on jo housussa. Mutta eihän tässä nyt enää niin iso työ ole, kun lattia on paikoillaan ja kylpyhuonekin valmis. Edessä on vain pientä pintaremppaa.”

Frida ja Mikko eivät jaksaisi ajatella vielä talon pihamaata, mutta Estridillä ja Bertalla on jo piirustukset valmiina: kukkia, marjapuskia, penkkejä, polkuja sekä aitaus Irikselle.

”Mutta ei nurmikenttää, mä en jaksa ajaa sitä”, Mikko sanoo.

Kun tytöt protestoivat, hän myöntyy saman tien: ”Okei, vähän nurmikkoakin.”

Villahousuista fiinimpään

Mikko lähtee kaivelemaan jotain siistiä ylle valokuvia varten. Pian eteisestä kuuluu ähkäisy: ”Kaikki vaatteet ovat niin rypyssä!”

Viimeisen vuoden ajan tyylin on sanellut pitkälti remontti. ”Loviisassa pukeudun niin läävästi, tulen ravintolaankin oransseissa remppavaatteissa.”

Frida oikoo vaatepussukasta vetämäänsä punaisenruskeaa pitkää jakkua.

”Ostin tämän eilen Loviisan suurkirppikseltä, se on mahtava paikka. Takin väri ei kuulu suosikkeihini, mutta kun otin napit pois, siitä tuli aika hauska”.

Hän ostaa useimmat vaatteensa kirpputoreilta. Mukavissa ja lämpimissä villahousuissa pärjää pitkälle, kun arkeen kuuluu tyttöjen kouluun vienti ja yksinäistä työskentelyä työhuoneella.

Frida ei juuri seuraa muotia, eikä Helsingin Punavuoressa asuvan oikeastaan edes tarvitse.

”Mutta viime aikoina minussa on taas herännyt halu pukeutua kauniimmin ja naisellisemmin”, Frida sanoo.

Suosikkeihin kuuluvat R/H:n ja Katri Niskasen suunnittelemat vaatteet. Frida ei juuri seuraa muotia, eikä Helsingin Punavuoressa asuvan oikeastaan edes tarvitse.

”Riittää, kun kävelen Fredrikinkatua ja bongailen näyteikkunoista ihania asuja.”

Liedestä tuli symboli

Keittön puuliedessä rätisee tuli. Vieressä seisoo hervottoman kokoinen kaasuliesi.

”Ostin sen periaatteella mitä isompi, sitä parempi! Ja jonain päivänä minä kokkaan sillä”, Mikko vakuuttaa.

”Olemme joka viikonloppu jonkun luona syömässä. Alamme olla jo aika monet illalliset velkaa.”

Hän on innokas ruuanlaittaja, ja kokkauksesta on tullut kadotetun vapaa-ajan symboli. Nyt työnjako on luisunut perinteiseen malliin, jossa Frida laittaa arkiruuan ja Mikko viikonlopun erikoisuudet.

Loviisassa ystäväperheet järjestävät vuorotellen illanistujaisia.

”Olemme joka viikonloppu jonkun luona syömässä. Alamme olla jo aika monet illalliset velkaa.”

Ketkä?

Taiteilija Frida Hultcrantz, 38, ja suunnittelutoimisto Wörksin perustaja Mikko Aarnio, 43. Tytöt Estrid, 10, ja Berta, 8, sekä Iris-koira.

Asuvat: Helsingin Punavuoressa ja Loviisassa.

Ihaninta kodissa: Loviisan ihmiset, talon tunnelma, tila ja historia.

Vierailija

Huonokuntoisesta talovanhuksesta syntyy unelmien koti: ”Lapset ovat varmaan jo kasvaneet, kun saamme tämän valmiiksi”

Vanhan talon remontoiminen ei ole yksinkertaista. Asioista pitää ottaa selvää ja ammattilaisia on monentasoisia! Suomessa on pilattu ihan liikaa vanhoja taloja omistajan osaamattomuuden ja niin sanottujen ammattilaisten takia. Tässä talossa pistää silmään ainakin ikkunoiden kunnostus -melkoisen huolimatonta jälkeä!
Lue kommentti
Vierailija

Huonokuntoisesta talovanhuksesta syntyy unelmien koti: ”Lapset ovat varmaan jo kasvaneet, kun saamme tämän valmiiksi”

Uretaani ei kuulu vanhaan taloon! Ei pidä puhua entisöinnistä jos remontissa käyttää vanhaan taloon kuulumattomia materiaaleja. Ei muovia, mineraalivillaa eikä uretaania. Mineraalivillalla ja muovilla saa helpommin tuhoa aikaiseksi, ja hoplaa: taas tuli pilattua yksi hieno talo.
Lue kommentti

Professori Kari Enqvist on huolissaan maailman tilasta, rakastaa munakoisopastaa ja uskoo, että lopulta meitä ohjaa sattuma. Hän antoi omat vastauksensa Glorian Aakkoset-klassikkosarjaan.

A Alkuräjähdys. Historiallisesti merkillinen ajatelma ja tieteellinen fakta. Alkuräjähdys ilmentää 1900-luvun tieteen historian kehitystä ja ihmisen hengen lentoa. Saamme selville asioita, kun yritämme tarpeeksi.

B Bolognan yliopisto. Euroopan vanhin yliopisto, joka perustettiin vuonna 1088. Ihmiskunnan saavutusten symboli, jonka tehtävät ovat yhä samat kuin tuhat vuotta sitten eli opettaminen, sivistäminen ja kulttuurin ylläpitäminen. Näin siitäkin huolimatta, että osa huutaa innovoinnin ja kaupallistamisen puolesta. Suomi 100 on yliopistolaitokseen verrattuna vaatimaton saavutus.

C Cern. Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Sveitsissä. Kun olin väitellyt 1983, lähdin keskukseen tutkijatohtoriksi. Kahden vuoden aikana tulin osaksi kansainvälistä tutkijayhteisöä. Aika oli käänteentekevä.

Tiedettä on mahdotonta ohjailla.

D Doverin valkoiset kalliot. Tutkijat etsivät 1700-luvun lopussa kallioilta fossiileja. He halusivat näin todistaa Raamatun vedenpaisumuskertomuksen todeksi. Lopulta esiin tuli hirviöitä, joilla oli sirkkelinterävät hampaat. Tutkijoita kauhistutti. Tämä on esimerkki, miten tiedettä on mahdotonta ohjailla. Tapauksen ansiosta saimme modernin paleontologian.

E Espoo. Olen asunut Espoossa kaksikymmentä vuotta. En tiedä miksi. En koskaan ajatellut, että asun Espoossa. Näin saattaa kuitenkin käydä, kun nuoruuden suunnitelmat eivät toteudu.

F Filosofia. Opiskelin ensin pääaineenani filosofiaa. En koskaan ymmärtänyt, mistä filosofiassa on kysymys. Mieleeni on jäänyt marraskuinen, painostava hämäryys, kun osallistuin maisterivaiheen seminaariin. Istuin pöydän ääressä toisen opiskelijan kanssa. Yritimme filosofoida, professori murahteli. Vaihdoin fysiikkaan. Ajattelin, että sitä osaavat kaikki.

Minua ei kannattaisi palkata rakennuksille. Saisin nopeasti tuloksia, mutta jälki olisi huonoa.

G Geneve. Asuin ulkomailla 1980-luvun alussa, kun Suomessa oli vielä aavistus DDR:ää. Genevessä oli kansainvälisyyttä ja ruokakulttuuria. Kaupungissa näin ensimmäistä kertaa elävän aprikoosin. Onneksi Suomessakin alkoi olla vuosikymmenen puolivälin jälkeen muitakin juustoja kuin Edamia.

H Hätäisyys. Olen huolimaton ja kärsimätön. Minua ei kannattaisi palkata rakennuksille. Saisin nopeasti tuloksia, mutta jälki olisi huonoa.

I Italia. Kun olin lapsi, Italiaa pidettiin roistojen ja petkuttajien maana. Muistan tapauksen, kun olin käymässä Padovassa. Ostin asemalta lipun Venetsiaan. Kun odotin junaa, lipunmyyjä alkoi huutaa kioskistaan. Ajattelin, että nyt he yrittävät petkuttaa. Kun pääsin luukulle, mies sanoi, että sinulta unohtui kymmenentuhannen liiran seteli. Hävetti. Päätin, että en ajattele italialaisista enää koskaan pahaa.

J Jakojäännös. Ikävän kuuloinen sana, josta tulee mieleen taloustiede ja tilanne, jossa jämät jäävät jollekin muulle. Olisi ihanaa, jos kaikki menisi maailmassa aina tasan.

K Kirjoittaminen. Olen kirjoittanut kolmetoista kirjaa. Kirjoittaminen on muodostunut persoonallisuuteni osaksi. En osaisi olla ilman. Sanojen peräkkäin asetteleminen, rytmittäminen ja merkitysten varioiminen on kiehtovaa.

L Lahti. Synnyinkaupunkini. Olen harvinaisuus, sillä myös vanhempani syntyivät Lahdessa. Isoisäni oli hinaajan kapteeni Vesijärvellä. Hän veti tukkiproomuja Vääksystä Lahteen, jossa puutavarateollisuus nieli niitä.

Fasististen ja äärinationalististen ajatusten nousu on kammottavaa.

M Maailman tila. Ajattelin vuosia, että asiat menevät parempaan suuntaan. Kaiken euforian jälkeen, mikä seurasi Berliinin muurin murtumisesta, ollaan käsittämättömällä tavalla jälleen tilanteessa, joka muistuttaa 1920-lukua. Fasististen ja äärinationalististen ajatusten nousu on kammottavaa.

N Nobel. Välkkyy tutkijoiden silmissä. Sitä tavoittelevat kaikki. Jos eivät muuten, niin haaveissaan. Vierailin kerran Nobel-säätiössä. Sain mukaani tulitikut, jossa oli Alfred Nobelin kuva.

O Ongelmat. Fyysikot ovat hyviä ratkomaan ongelmia. Jos metsään pitää raivata polku, asialle kannattaa laittaa fyysikko. Matemaatikko miettii, mikä on metsän määritelmä ja filosofi pohtii, mitä tarkoittaa polku. Fyysikko on jo kirveen ja petkeleen kanssa hakkaamassa ryteikköä

P Pasta alla norma. Sisilialaisperäinen suosikkipastani munakoisolla ja tomaattikastikkeella. Suosittelen maistamaan.

Q Qed. Quantum Electro Dynamics on teoria valon ja aineen vuorovaikutuksesta. Maailman tarkin teoria kuvaa atomeja ja niiden ominaisuuksia.

R Ruutana. Vietin lapsuuteni kesät Sysmässä. Katiskasta löytyi joskus ruutana. Kukaan ei kysy nykypäivänä kalatiskillä, onko teillä ruutanaa. Kala kuulostaa sukupuuttoon kuolleelta. Sanassa on voimakas menneen maailman lataus, kuten vossikassa.

S Suomalaisuus. Olen kasvanut tähän yhteiskuntaan ja puhun suomea. Tajuan asioita, joita ulkomaalainen ei ymmärrä. Samaan aikaan kuitenkin ajattelen, että mukanani on kansallisuudet ylittävä aspekti. Olen osa tiedeyhteisöä, jossa on samantekevää, mistä tulee. En usko, että Suomi on maailman paras maa.

En usko, että Suomi on maailman paras maa.

T Tiede. Ihmiset eivät ymmärrä, mitä tiede on. Tiede ei ole sama kuin totuus. Se on menetelmä, kuin lapio. Sillä kaivetaan esiin asioita. Usein sanotaan, että evoluutiota ei voida todistaa tieteellisesti. Tarkoitus onkin, että tiede kaivaa esiin kertomuksen maailmasta, joka on luotettavimman ja ristiriidattomimman oloinen.

U Upo. Lahtelainen yritys, joka valmisti hetekoita, pesukoneita ja jääkaappeja. Menin neljätoistavuotiaana kesätöihin Upolle. Minut johdatettiin kentälle, jossa oli vanhoja liuotin- ja öljytynnyreitä. Tehtäväni oli irrottaa tynnyreistä kansia. Päätin keskittyä koulunkäyntiin.

V Valinnat. Niitä tekee jotenkin, mutta ajattelen, että lopulta meitä ohjaa sattuma. Olen oppinut uskomaan, että meillä on lopulta vähän vaikutusta siihen, mitä teemme. Teemme toki valintoja, mutta olisimme voineet valita toisinkin.

W Wisconsin. Olin Yhdysvaltojen keskilännessä tutkijatohtorina. Autojen rekisterikilvissä luki osavaltion luonnehdinta eli America’s dairyland. Söin paljon juustoja. Lisäksi ostin ison auton, joka oli paska. Oli kummallista, kuinka helposti amerikkalaiseen elämänmenoon solahti. Onneksi pääsin pakenemaan.

X X eli tuntematon. Kulttuurihistoriallisesti on kiinnostavaa miettiä, miksi tuntematonta merkataan länsimaissa x:llä. Luin artikkelin, josta selvisi, että x tulee arabiankielen epämääräisestä artikkelista. Varmistin tiedon oikeaksi Jaakko Hämeen-Anttilalta.

Y Yötaivas. 1800-luvulla pohdittiin, miksi yötaivas on pimeä. Kysymys sai nimekseen Olbersin paradoksi.

Z Z-bosoni. Oleellinen rakennuspalikka hiukkasfysiikan standardimallissa. Z-bosoni löydettiin kokeellisesti Cernissä aikana, kun olin siellä.

Minua pidetään filosofian ja uskonnon vihollisena. Mielestäni en ole sitä.

Å Åboulevard. Katu Kööpenhaminassa, jonka lähellä asuin neljä vuotta. Kotikatuni nimi oli suomalaiselle ainoa sopiva eli Suomisvej.

Ä Älämölö. Joissain piireissä minua pidetään filosofian ja uskonnon vihollisena. Mielestäni en ole sitä. Älämölö on osaltaan seurausta roolista, joka minulle on annettu. Olen muka kylmä ja ankara.

Ö Öylätti. Jotkut sanovat, että se muuttuu ehtoollisella Kristuksen ruumiiksi. En ole koskaan tajunnut, mitä tällä tarkoitetaan. Miten se muuttuu, missä vaiheessa ja minkä takia? Olen koittanut kysellä, mutta kukaan ei ole pystynyt vastaamaan.

Kuka?

Kosmologian professori Kari Enqvist, 63.

Asuu vaimonsa Maijan kanssa Espoossa.

Väitteli 1983 alkeishiukkasfysiikasta filosofian tohtoriksi.

Työskennellyt tutkijana ulkomailla, kosmologian professorina vuodesta 2001.

Julkaisi lokakuussa Janne Saarikiven kanssa Ainoa mikä jää -kirjan (WSOY).

Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja Anne-Maria Salonius on puhunut keksinnöstään jopa YK:n päämajassa. Hänen kehittämällään pankkikortilla on tarkoitus pysäyttää ilmastonmuutos.

 

 

Tyyni valtameri velloi 46-jalkaisen purjeveneen alla levottomana, kun Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja Anne-Maria Salonius istui kannella vahtivuorossa. Lapsesta saakka purjehtinut Anne-Maria oli 7 600 kilometrin matkalla Galapagos-saarilta Tahitille, sillä hän oli lupautunut miehistön jäseneksi maailmanympäripurjehduksella oleville ystävilleen.

Vaikka muita aluksia ei ollut mailla halmeilla, hän luotti siihen, että jos ongelmia tulisi, he selviäisivät. Yhteistyö onnistuisi, koska vastuut oli selvästi jaettu, ja kaikkien päämäärä oli yhteinen.

 

Vajaan kolmen kuukauden purjehdusreissulla syntyneet oivallukset Anne-Maria vei mukanaan myös työhuoneelleen Helsingin Bulevardille. Purjehdus muistutti häntä jälleen siitä, kuinka tärkeää on saada koko henkilöstö työskentelemään yhteisen asian puolesta. Se taas onnistuu Anne-Marian mukaan silloin, kun työ on tekijöilleen merkityksellistä kuten purjehdus heidän miehistölleen.

Merkityksellisiin asioihin keskittyminen on vienyt Anne-Marian luennoimaan ilmastoasiantuntijoille YK:n päämajaan Manhattanille, illallisille Monacoon prinssi Albertin ja prinssi Carl Philipin kanssa.

”Jokaisen yrityksen pitäisi miettiä, mikä on heidän laajempi merkityksensä asiakkaille, työtekijöille, yhteiskunnalle ja maapallolle”, hän sanoo.

Merkityksellisiin asioihin keskittyminen on vienyt Anne-Marian luennoimaan ilmastoasiantuntijoille YK:n päämajaan Manhattanille, illallisille Monacoon prinssi Albertin ja prinssi Carl Philipin kanssa sekä pokkaamaan yritysvastuuseen liittyvän ison palkinnon mainoskilpailu Cannes Lionsissa.

Puhujakutsuja ympäri maailmaa on sadellut sen jälkeen, kun hänen ideoimansa Itämerikortti, maailman ensimmäinen kuluttajan hiilijalanjälkeä reaaliajassa mittaava bioha-joava maksukortti lanseerattiin viime vuonna.

 

Idea syntyi heinäkuisena päivänä Saaristomerellä kolme vuotta sitten. Anne-Maria oli purjehtimassa Ahvenanmaalta kohti Helsinkiä, ja yhtäkkiä vihreää, haisevaa levää oli kaikkialla. Anne-Maria näki konkreettisesti, kuinka huonosti Itämeri voi. Jo seuraavassa johtoryhmän kokouksessa hän esitti, että pankki satsaisi uudella tavalla Itämeren suojeluun.

Anne-Maria kollegoineen alkoi suunnitella maksukorttia, johon yhdistettäisiin ostosten ympäristövaikutuksia mittaava indeksi, Åland Index. Se laskisi ostoksista syntyneen hiilijalanjäljen ja tarjoaisi vaihtoehtoja hiilidioksipäästöjen hyvittämiseksi: mahdollisuuden lahjoittaa rahaa ilmastoprojekteihin tai konkreettisia neuvoja kulutustottumusten muuttamiseksi.

Anne-Maria näki konkreettisesti, kuinka huonosti Itämeri voi.

”Ilmastonmuutos vaatii isoja muutoksia kuluttajakäyttäytymiseen, ja sen takia päätimme, että asiakkaamme ei voisi välttää näkemästä ympäristövaikutuksiaan”, hän muistelee.

 

Sen jälkeen, kun innovaatio lanseerattiin kesällä 2016, Åland Indexiä on esitelty YK:n päämajassa konkreettisena esimerkkinä siitä, kuinka Pariisin ilmastosopimus voidaan toteuttaa. Maailman arvostetuimmassa mainosalan kilpailussa, Cannes Lions -festivaaleilla, se palkittiin grand prix -palkinnolla 42 000 kampanjan joukosta yritysvastuun kategoriassa. Svenska Dagbladet valitsi sen 12 innovaation joukkoon, jotka voivat pelastaa maailman.

”Ideani on kilpaillut organisaatiomme sisällä monien hankkeiden kanssa, mutta olen uskonut asiaani ja vienyt sitä sitkeästi eteenpäin. Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

”Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

”Tarjoamme indeksin kaikkien maailman pankkien käyttöön. Haluan, että siitä tulee koko maailman pankkistandardi”, hän sanoo.

Anne-Maria on vastikään palannut YK:n ilmastoviikoilta New Yorkista, jossa oli kertomassa innovaatiostaan maailman vaikuttajille.

”Ideani on kilpaillut organisaatiomme sisällä monien hankkeiden kanssa, mutta olen uskonut asiaani ja vienyt sitä sitkeästi eteenpäin. Johtotähtenäni on ollut ajatus, että yksilön valinnoilla on valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.”

 

Anne-Maria vietti lapsuutensa Tuusulassa vanhempiensa ja kahden sisaruksensa kanssa. Isä työskenteli opettajana, äiti pankinjohtajana. Vanhemmiltaan Anne-Maria peri ajatuksen, että omalla tekemisellään voi vaikuttaa maailmaan.

Lukion jälkeen Anne-Maria ryhtyi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja tähtäsi juristiksi. Hän oli hetken töissä asianajotoimistossa, mutta avioeroriidat ja huoltokiistat eivät sytyttäneet.

”Olen aina rohkeasti itse sanonut, kun olen halunnut jonkin tehtävän.”

”Huomasin, että olen myynti-ihminen ja haluan olla bisneksen kanssa tekemisissä.” Aluksi Anne-Maria työskenteli Merita-pankissa, sitten hänet palkattiin Ålandsbankeniin pankinjohtajaksi. Hän sai tehtäväkseen perustaa Aleksanterinkadulle uuden toimipisteen ja rekrytoida työntekijät. Ensin hän työskenteli private banking-puolen vastaavana, ja vuodesta 2010 lähtien hän on vastannut Suomen liiketoiminnasta, joka muodostaa merkittävän osan konsernin tuloksesta.

”Olen aina rohkeasti itse sanonut, kun olen halunnut jonkin tehtävän. En ole ikinä pelännyt tulosvastuuta”, hän sanoo.

Pörssiyhtiön johtoryhmään Anne-Maria valittiin seitsemän vuotta sitten, ja samoihin aikoihin hän koki työuransa vaikeimmat hetket. Ålandsbanken oli juuri laajentanut Ruotsiin, kun pankkikriisi iski. Kun korot laskivat nollaan, pankin koko bisnesmallia oli muutettava, ja talossa tehtiin iso saneeraus.

”On aina vaikea tehdä ratkaisuja, joissa jonkun työsuhde päättyy, vaikka se olisikin toiminnan kehittämisen kannalta välttämätöntä”, Anne-Maria sanoo.

Rekrytoidessaan Anne-Maria haluaa työntekijöidensä tulevan eri kulttuureista ja taustoista.

Isossa myllerryksessä työskenteleminen opetti hänelle sen, että yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä on luoda työntekijöilleen turvallisuutta. ”Jokaisen pitää saada tietää oma roolinsa muutoksessa, sillä epävarmuus ei ole kenellekään hyväksi.”

Rekrytoidessaan Anne-Maria haluaa työntekijöidensä tulevan eri kulttuureista ja taustoista ja pitää huolen, että myös muut rekrytoijat kiinnittävät asiaan huomiota. Johtamisoppejaan hän jakaa mentorina Diamanten i Finlandissa ja Suomen Mentoreissa. Sparrattavat ovat joko tuoreita tulokkaita tai jo vähän kokeneempia johtajia. ”Haluan kannustaa rohkeuteen: siihen, että kukaan ei jäisi odottamaan, että joku tulee ja löytää.”

 

Harrastukset ja suuri ystäväpiiri auttavat jaksamaan pitkiä työpäiviä, ja tärkeää on myös päästä lataamaan akkuja välillä pois arjen ympyröistä. Purjehdusmatka Tyynen valtameren yli oli unohtumaton, ja Anne-Mariaa hymyilyttää vieläkin, kun hän muistelee monikymmenpäisen delfiiniparven uineen veneen rinnalle tekemään näyttäviä hyppyjään. Vapaa-ajallaan miehistö lätki korttia ja luki sekä pyysi tuoretta tonnikalaa ruoaksi .

Anne-Mariaa neuvottiin suhtautumaan kristallinkirkkaassa meressä uiviin haihin kuin koiriin.

Oli upea elämys snorklata maailman haitiheimmällä alueella Tahitin atollisaarilla vedessä. Anne-Mariaa neuvottiin suhtautumaan kristallinkirkkaassa meressä uiviin haihin kuin koiriin.

"Jos niitä ei häiritse, nekään eivät tee sinulle mitään. Aluksi ajattelin, että en mene haiden sekaan, mutta upeat korallit ja värikkäät kalat saivat houkuteltua veteen. Tuntui kuin olisin uinut akvaariossa."

Kuka?

Anne-Maria Salonius, 53. Ålandsbankenin Suomen-toimintojen johtaja ja johtoryhmän jäsen.

Asuu Töölössä Helsingissä. 25- ja 23-vuotiaiden poikien äiti. Eronnut.

Harrastaa purjehtimista, golfia, joogaa ja klassista musiikkia.

 

Näin johdan:

1. Toisten kuuntelu ja huomioiminen ei ole koskaan yliarvostettua.

2. Kaikkien osaaminen ja kokemus on osattava hyödyntää tiimissä.

3. Vastuu pitää aidosti antaa ja myös ottaa vastaan.

4. Luottamusta ei voi teeskennellä.

5. Positiivinen ilmapiiri on keskeisen tärkeää. Se motivoi hyviin suorituksiin.