Edesmenneen äidin reseptit ovat tulleet tärkeiksi kokki Teresa Välimäelle.

Vielä reilu vuosi sitten kokki Teresa Välimäki ei juuri tehnyt ruokaa reseptistä. Mutta nyt, kun äidin kuolemasta on vain reilu vuosi, kaikki tärkeät reseptit tuntuvat olevan äidiltä.

Äidin reseptillä valmistuvat karjalanpaisti, kaalilaatikko, valkosipuliperunat ja sacherkakku. Erityisen rakkaita ovat äidin silakat, sillit ja erilaiset lohiherkut, joilla juhlistettiin perheessä joulua, pääsiäistä ja juhannusta.

”Mietin tulevia syömisiä autossa, suihkussa ja lenkillä, vähän koko ajan.”

Kun Teresa oli teini-ikäinen, hän kokkasi äidin kanssa yhdessä. Teresa valmisti makeat herkut ja äiti kaiken muun. Aina kun edellinen ateria oli syöty, Teresa ja hänen äitinsä alkoivat miettiä seuraavaa.

”En edelleenkään löydä itseäni tilanteesta, jossa en tietäisi, mitä seuraavaksi syödään. Mietin tulevia syömisiä autossa, suihkussa ja lenkillä, vähän koko ajan.”

Teresa on vuosien varrella muokkaillut reseptejä omikseen. Esimerkiksi roseepippurisilakat olivat alun perin hänen äitinsä roseepippurilohi.

Koska Teresa tekee ruokaa työkseen, hän ei halua seistä enää töiden jälkeen kotona hellan ääressä. Ruoan pitää valmistua nopeasti.

”Tyttäreni luetteli juuri, että parasta kotiruokaamme ovat kookos-linssikeitto ja kylmäsavulohipasta. Pojan mielestä itse tehty pizza ja hyvä pihvi”, Teresa sanoo.

Samat ruoat käyvät vieraille.

”Kynnyksen kutsua vieraita pitäisi olla niin alhaalla, että vieraat voivat syödä kotiruokaa. Tärkeintä ei ole se, mitä syömme vaan se, että syömme yhdessä.”

 

Valkosipuli-roseepippurisilakat

500 g silakkafileitä

Liemi:

2 dl vettä

2 dl väkiviinaetikkaa

2 rkl suolaa

2 tl sokeria

Ranskankermakastike

1 prk (200 g) ranskankermaa

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 punasipuli hienonnettuna

2 tl roseepippureita murskattuna

1 tl suolaa

0,5 tl sokeria

 

Huuhtele silakkafileet kylmällä vedellä lävikössä. Mittaa kulhoon liemen ainekset ja nostele silakkafileet liemeen. Peitä kulho kelmulla ja anna fileiden kypsyä kolme tuntia jääkaapissa. Valmista sillä aikaa kastike.

Sekoita ranskankerman joukkoon hienonnetut sipulit, murskatut roseepippurit sekä suola ja sokeri. Sekoita hyvin ja anna maustua.

Kaada silakoista etikkaliemi pois ja lado tiiviiseen kannelliseen purkkiin kerroksittain silakkafileitä ja ranskankermakastiketta. Lopuksi sulje purkki ja kääntele sitä niin, että kastike maustaa kaikki fileet. Anna tekeytyä yön yli jääkaapissa ennen nauttimista.

Huom! Voit korvata silakat graavilohiviipaleilla. Silloin graavilohiviipaleita ei tarvitse kypsentää etikkaliemellä, vaan ne voi latoa purkkiin sellaisinaan ranskankermakastikkeen kera.

Kuka?

Teresa Välimäki, 41. Kokki, keittokirjailija, yrittäjä.

Asuu Helsingissä Itä-Pakilassa.

Ruokapahe: Irtokarkit ja dijon-sinapin syöminen suoraan purkista lusikalla.

Lempiravintola: Savoy ja siellä pöytä terassilla.

Neljä vuotta sitten suosikkinäyttelijä Mikko Leppilampi tunsi olevansa kuopassa, josta ei pääse pois muuten kuin panemalla elämän uusiksi. Hän kertoo Gloriassa, mitä muutoksen vuodet toivat tullessaan.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun” Mikko kuvailee neljän vuoden takaista päätöstä. Suosikkinäyttelijä oli ehtinyt valloittaa niin suomalaiset tv-ruudut kuin valkokankaatkin, mutta myös erota vaimostaan Emilia Vuorisalmesta ja epäonnistua Amerikan-valloituksessaan.

Siksi hän päätti listata paperille asiat, joihin halusi muutosta. Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Sitten Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Vuorikiipeilijän matka

Ulkoisesti muutos on helpointa huomata. Mikko on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, jota on voinut seurata hänen Instagram-tilillään tunnisteella #fitforfifty. Puku on nykyisin kokoa 48, kun se ennen oli 52.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni”, hän pohtii.  

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

Sinkkuelämää

Yksi muutoksen merkeistä on myös se, että Mikko on sinkku, ja haluaa tällä hetkellä ollakin. Alkuvuodesta hän erosi malli-stylisti Maryam Razavista, ja keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa, mutta Mikon mukaan kyseessä on läheinen ystävä vuosien takaa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis.”

”Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa”, hän sanoo.  

 

Mitä uutta elämänmuutos on Mikon elämään tuonut? Mitä hän pohtii roolistaan isänä, entä uransa tulevaisuudesta? Mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa tulevaisuudesta? Lue Mikon haastattelu 2.8. ilmestyneessä elokuun Gloriasta.

Teininä käsitykseni työelämästä perustui amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Tapitin Kate ja Allie -komediaa huoneessani ja haaveilin eläväni New Yorkissa, jossa pitäisin appelsiinimehua jääkaapissa lasikannussa ja rullaluistelisin töihin ylisuuressa ruutujakussa niin kuin Kate eli Susan Saint James teki.

Todellisuus ensimmäisessä kesätyöpaikassani Kannuksen Säästöpankissa oli hivenen toinen. En rullaluistellut vaan pyöräilin hiljaista kylänraittia töihin. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun. Eräs asuista oli ehtaa Saint Jamesia – ruskea, tuhdisti olkatopattu Malli-Marin pitkä jakku, 501-levikset ja ruskeat ballerinat. New York -asukokonaisuus ylläni siivoilin varastoja ja tein muita rutiinityötehtäviä intoa täynnä.

”Enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana.”

Muodit vaihtuivat, ura urkeni. Siivosin hotellihuoneita, vietin au pair -vuoden Sveitsissä, pääsin yliopistoon, hoidin opintojen ohessa lapsia (hälsningar till Maria och Wava), työskentelin toimistosihteerinä. Jokainen on duuni on ollut tärkeä, ja huonoistakin olen oppinut nöyryyttä ja omatoimisuutta. Kaikkein paras työ on kuitenkin tämä nykyinen Glorian päätoimittajana. Jokaiseen työpäivääni kuuluu muotia, kauneutta ja ihanaa elämää, saan työskennellä hienon tiimin kanssa ja lehdellämme on fiksut, palautetta antavat lukijat.

Ensimmäisestä työkesästäni pankissa on kulunut 30 vuotta. Edelleen pyöräilen töihin lämpimillä säillä, mutta enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana. Tämän numeron Tukholman muotijutustamme (s. 46) inspiroituneena aion kylläkin hankkia syksyksi Hopen raitamekon.

Hienoa töihinpaluuta!

Ps. Muistathan tulla katsastamaan syksyn muotitarjontaa Gloria Fashion Show'hun 1.9.

saila-mari.kohtala@sanoma.com