Edesmenneen äidin reseptit ovat tulleet tärkeiksi kokki Teresa Välimäelle.

Vielä reilu vuosi sitten kokki Teresa Välimäki ei juuri tehnyt ruokaa reseptistä. Mutta nyt, kun äidin kuolemasta on vain reilu vuosi, kaikki tärkeät reseptit tuntuvat olevan äidiltä.

Äidin reseptillä valmistuvat karjalanpaisti, kaalilaatikko, valkosipuliperunat ja sacherkakku. Erityisen rakkaita ovat äidin silakat, sillit ja erilaiset lohiherkut, joilla juhlistettiin perheessä joulua, pääsiäistä ja juhannusta.

”Mietin tulevia syömisiä autossa, suihkussa ja lenkillä, vähän koko ajan.”

Kun Teresa oli teini-ikäinen, hän kokkasi äidin kanssa yhdessä. Teresa valmisti makeat herkut ja äiti kaiken muun. Aina kun edellinen ateria oli syöty, Teresa ja hänen äitinsä alkoivat miettiä seuraavaa.

”En edelleenkään löydä itseäni tilanteesta, jossa en tietäisi, mitä seuraavaksi syödään. Mietin tulevia syömisiä autossa, suihkussa ja lenkillä, vähän koko ajan.”

Teresa on vuosien varrella muokkaillut reseptejä omikseen. Esimerkiksi roseepippurisilakat olivat alun perin hänen äitinsä roseepippurilohi.

Koska Teresa tekee ruokaa työkseen, hän ei halua seistä enää töiden jälkeen kotona hellan ääressä. Ruoan pitää valmistua nopeasti.

”Tyttäreni luetteli juuri, että parasta kotiruokaamme ovat kookos-linssikeitto ja kylmäsavulohipasta. Pojan mielestä itse tehty pizza ja hyvä pihvi”, Teresa sanoo.

Samat ruoat käyvät vieraille.

”Kynnyksen kutsua vieraita pitäisi olla niin alhaalla, että vieraat voivat syödä kotiruokaa. Tärkeintä ei ole se, mitä syömme vaan se, että syömme yhdessä.”

 

Valkosipuli-roseepippurisilakat

500 g silakkafileitä

Liemi:

2 dl vettä

2 dl väkiviinaetikkaa

2 rkl suolaa

2 tl sokeria

Ranskankermakastike

1 prk (200 g) ranskankermaa

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 punasipuli hienonnettuna

2 tl roseepippureita murskattuna

1 tl suolaa

0,5 tl sokeria

 

Huuhtele silakkafileet kylmällä vedellä lävikössä. Mittaa kulhoon liemen ainekset ja nostele silakkafileet liemeen. Peitä kulho kelmulla ja anna fileiden kypsyä kolme tuntia jääkaapissa. Valmista sillä aikaa kastike.

Sekoita ranskankerman joukkoon hienonnetut sipulit, murskatut roseepippurit sekä suola ja sokeri. Sekoita hyvin ja anna maustua.

Kaada silakoista etikkaliemi pois ja lado tiiviiseen kannelliseen purkkiin kerroksittain silakkafileitä ja ranskankermakastiketta. Lopuksi sulje purkki ja kääntele sitä niin, että kastike maustaa kaikki fileet. Anna tekeytyä yön yli jääkaapissa ennen nauttimista.

Huom! Voit korvata silakat graavilohiviipaleilla. Silloin graavilohiviipaleita ei tarvitse kypsentää etikkaliemellä, vaan ne voi latoa purkkiin sellaisinaan ranskankermakastikkeen kera.

Kuka?

Teresa Välimäki, 41. Kokki, keittokirjailija, yrittäjä.

Asuu Helsingissä Itä-Pakilassa.

Ruokapahe: Irtokarkit ja dijon-sinapin syöminen suoraan purkista lusikalla.

Lempiravintola: Savoy ja siellä pöytä terassilla.

Tyytymättömyys ja avarat näkymät pitävät vaatesuunnittelija Ritva Fallan luovuuden hereillä.

Vaatesuunnittelija Ritva Falla kurkkii 1920 rakennetun töölöläistalon viidennen kerroksen ikkunasta ja luettelee, mitä kaikkea työhuoneestaan näkee: ”Kansallismuseo, Eduskuntatalo... Kohta näen uuden Keskustakirjastonkin.”

Töölössä sijaitsee yksi Fallan kolmesta työtilasta. Muut ovat myymälä Korkeavuorenkadulla ja Tammisaaren viikonloppukodin entiseen hevostalliin rakennettu studio. Töölön-kodin yhteydessä sijaitseva työhuone on arkipäivien toimisto.

”Kaikkein hermostuttavinta on, jos ei ole aikaa uudistua, vaan pitää vain mennä vanhoja latuja.”

”Tämä on tällainen kaupunkistudio. Tammisaaressa vietän viikonloput. Se on ajattelun paikka.”

Näkymä yli Etu-Töölön kattojen on vaatesuunnittelijalle tärkeä.

”Minun pitää nähdä ulos, ja ikkunan edessä on oltava avaruutta. Pitää nähdä taivasta ja kauas. Se rauhoittaa. En pääse flow’hun pimeässä tilassa.”

Nykyisin mallistoja omalla nimellään ja omalle yritykselleen tekevä Falla kuvailee itseään työntekijänä kurinalaiseksi – ja yksinäiseksi.

”Tiimityö ei ole minun juttuni, ei ole koskaan ollut. Työskentelen parhaiten yksinäni.”

Aikatauluasioissa suunnittelija on oppinut joustavaksi. ”Olosuhteet tekevät tällä rättialalla niin hirveän paljon. Tarkkoja deadlineja ei kannata itselleen asettaa. Aina tapahtuu jotain, ja unelmat romahtavat.”

Työpöydällä on pinoissa suuria muotikirjoja ja kirjahyllyssä kirjojen seassa punaiset korkokengät.

”En ole koskaan ollut tyytyväinen työni lopputulokseen. Se on tämän homman juju. Tyytymättömyys pitää hengissä ja hereillä”, Falla sanoo.

”Kaikkein hermostuttavinta on, jos ei ole aikaa uudistua, vaan pitää vain mennä vanhoja latuja. Silloin tulee sellainen turhautuminen, että minkä takia tätä teen, jos en ehdi uudistua.”

Kuvataiteilija Marjatta Tapiola sekä hänen tyttärensä, kirjailija Aina Bergroth ja elokuvaohjaaja Zaida Bergroth puhuvat lokakuun Gloriassa siitä, mitä luova työ tekijöitään vaatii. Jutun henkeen kuvasimme heidät valaistustaideteoksen sisällä Helsingissä. Katso upea video kuvauksista.

Kolmikko kuvattiin Helsingin Kruunuvuorenrannassa sijaitsevassa valaistustaideteos Öljysäiliö 468:ssa. Tästä pääset päivän tunnelmiin.

Juuri nyt taidemaalari Marjatta Tapiolalle, 66, ja hänen tyttärilleen, kirjailija Aina Bergrothille, 41, ja elokuvaohjaaja Zaida Bergrothille, 40, kuuluu  hyvää.

Zaida on vastikään kuullut, että hänen tuorein elokuvansa, sisaruudesta kertova ja Krista Kososen tähdittämä Miami, saa kansainvälisen ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla, yhdellä maailman arvostetuimmista elokuvafestivaaleista. Aina on tehnyt sopimuksen oman näytelmäkäsikirjoituksensa ensi-illasta ensi syksyksi Helsingin kaupunginteatteriin. Haastattelun jälkeen esikoisensa synnyttänyt kirjailija aikoo työstää äitiyslomalla kolmatta romaaniaan.

Marjatan kehuttu näyttely Galerie Forsblomilla puolestaan on vastikään päättynyt, ja hän on puunannut puimalaan rakentamansa ateljeen lattiasta kattoon uutta työskentelyperiodia varten.

”Maalatessani en pysty tekemään mitään arkista. Silloin en laita ruokaa enkä siivoa, ja paperihommatkin yritän hoitaa delegoimalla”, Marjatta kertoo.

”Äiti ei ole epäröinyt sanoa, että hänelle ei saa puhua, koska hän haluaa ajatella.”

Aina ja Zaida nyökyttelevät. He tottuivat jo lapsina siihen, että perheen elämää rytmittävät äidin näyttelyt. ”Stressitasot nousivat, mitä lähemmäksi avajaisia tultiin. Silloin äiti oli äärimmäisen jännittynyt, eikä häntä voinut pahemmin edes puhutella”, Aina sanoo.

”Meidän piti tietää jopa se, milloin oveen voi koputtaa”, Zaida jatkaa.

Marjatta myöntää kaiken, ja kehuu sitten tyttäriensä olleen pienestä pitäen hyvin herkkiä. ”Te tiesitte, miten voin mennä väärästä sanasta sekaisin. Että työkyky voi kadota viikoksi.”

Arki taiteilijaäidin kanssa ei ehkä ollut aina helpointa, mutta Aina ja Zaida saivat tärkeän esimerkin.

”Naisia kiitetään yleensä siitä, että he huomioivat toisia ja asettavat itsensä taka-alalle. Äiti ei ole epäröinyt sanoa, että hänelle ei saa puhua, koska hän haluaa ajatella. Mahdollisuus keskittyä on ylellinen, ihana lahja, jonka valtava arvo alkaa vasta kunnolla kirkastua”, Aina sanoo.

Miten äidistä js tyttäristä kasvoi taiteilijoita? Mitä he ajattelevat rahasta? Ja miksi ihmeessä Marjatta kasvatti tyttärensä katsomalla heidän kanssaan kauhuelokuvia? Lue koko Taiteen kokoinen elämä -juttu 5.10. ilmestyneestä lokakuun Gloriasta.