Taiken johtaja Kaisa Rönkkö vuokraa lähes kaikki juhla-asunsa: "Tuntuu, ettei minun tarvitse enää ostaa yhtään vaatetta"

Linnan juhlat, Emma-gaala, puheita Ritarihuoneella, Soulissa ja kotiseudulla Itä-Suomessa. Kaisa Rönkön elämä näyttää Instagramissa vaikuttavalta. Taiteen edistämiskeskus Taiken johtajana hänellä on paljon edustustehtäviä, mutta Kaisa sanoo itse tekevänsä hetkistä juhlaa.

-Vaikka käyn joka viikko kulttuuritapahtumissa, kuten konserteissa ja näyttelyissä, jokainen kerta on ainutkertainen elämys ja juhlan aihe. Pahinta olisi leipiintyminen.

Juhlatunnelmaan kuuluu olennaisesti pukeutuminen, ja Kaisa vuokraa asunsa usein vaatevuokraamosta. Hän on arjen esteetikko, jolle pukeutuminen on osa kulttuuria.

-Vaatteilla pitää olla merkitys, viesti tai tarina. Jos on mahdollisuus kertoa jotain itsestään tai arvoistaan vaatteilla, miksei hyödyntäisi tilaisuutta.

Kaisa tukee kotimaisia brändejä taidokkaan suunnittelun, materiaalien ja eettisyyden vuoksi. Hänen mielestään suomalaisessa muotiteollisuudessa on paljon potentiaalia, jota emme tunnista.

-Myös ultrapikamuoti tuhoaa suomalaisten suunnittelijoiden mahdollisuuksia. Muotisuunnittelijat ovat silmissäni taiteilijoita.

Vuoden lopussa Taike lakkaa ja sen tehtävät siirtyvät Taide- ja kulttuurivirastolle. Myös Kaisa aloittaa alkuvuonna uudessa pestissä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa dekaanina. Akateeminen maailma on uusi, mutta työn perusarvot pysyvät samana.

-Taideyliopistossa voin aidosti olla rakentamassa tulevaisuutta. Elämme ajassa, jossa taiteen ja tieteen vapaus on uhattuna ympäri maailmaa. Tuntuu tärkeältä olla osa yhteisöä, joka edesauttaa taiteen asemaa.

Myös Taiken johtajana Kaisa on tarvinnut uskoa tulevaisuuteen ja taiteeseen kulttuurileikkauksista huolimatta. Hänestä olisi tärkeää pohtia leikkausten juurisyitä.

-Emme enää tunnista, miksi taide on tärkeää. Taide- ja kulttuurisuhde pitäisi muodostaa jo lapsuudessa. Omassa perheessäni luettiin paljon, ja aloitin pianotunnit 5-vuotiaana.

Kaisa on kiertänyt työssään ympäri Suomea ja vaikuttunut tekijöiden tasosta.

Hän käy ennakkoluulottomasti eri kulttuuritapahtumissa ja innostuu helposti uusista taiteenlajeista. Kesäisin Kaisa saattaa koluta jopa 30 festivaalit aina Oopperajuhlista Tuskaan. Viime vuosina häntä ovat sykähdyttäneet nykytanssi ja arkkitehtuuri.

-Tutustuin pari vuotta sitten nyt jo edesmenneeseen Taiteen akateemikko, arkkitehti Vilhelm Helanderiin, jonka kanssa kävimme kiireettömiä keskusteluja taidefilosofiasta.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Ajaton. Tykkään yksinkertaisista ja suorista linjoista. Röyhelöt, rimpsut ja olkatoppaukset eivät ole juttuni. Rakastan silkkiä ja villaa. Monet perimäni hyvin ommellut vaatteet ovat puuvillaa. Suosin mustaa ja valkoista, mutta olen yrittänyt tietoisesti lisätä värejä pukeutumiseeni. En ole kuosi-ihminen tai ylipäänsä kokeileva pukeutuja.

Tyylini on myös säänmukainen. Festareille voin pukeutua kumppareihin ja sadetakkiin.

Mistä saat inspiraatiota pukeutumiseesi?

Tykkään katsella ihmisiä kaupungilla. Myös taide, kuten maalausten väriyhdistelmät vaikuttavat pukeutumiseeni. Rakastan kuninkaallisten klassista tyyliä, vaikka sitä ei voisikaan kopioida. Espanjan kuningatar Letizia, Tanskan kuningatar Mary ja Ruotsin kruununprinsessa Victoria ovat upeita.

Miten tyylisi on kehittynyt?

Tyylini ei ole hirveästi muuttunut vuosien aikana. Minun ei koskaan tarvitse miettiä mitä pukisin päälleni. Pidän kaikista vaatteista, joita kaapistani löytyy.

Olen aina käyttänyt paljon mekkoja, mutta 40 vuotta täytettyäni rinnalle ovat tulleet housupuvut. Pidän seteistä, koska silloin ei tarvitse miettiä yhteensopivia ylä- ja alaosia. Olen tullut hieman allergiseksi kirkkaanvärisille boss lady -asuille. Huomaan suosivani pehmeämpiä pastellisävyjä.

Rakkain pukeutumiseen liittyvä muistosi?

Rakkain asuni oli ensimmäisen luokan kevätjuhlapukuni, jonka äitini oli tehnyt. Persikanvärisessä hameessa ja puserossa oli valkoisia pilkkuja, ja asuun kuului lierihattu. Pukisin asun edelleen.

Mistä hankit vaatteesi?

Ostan lähes kaikki vaatteeni käytettyinä, mutta en pyöri kirpputoreilla. Suosin verkkokauppoja, kuten Vestiaire Collectivea ja Tori.fi:tä. Ennen tein parhaat löytöni eri kaupunginosien Facebook-kirpputoreilta. Opin jo tuntemaan myyjät ja tiesin keneltä ostaa.

Helsingissä saatan piipahtaa Relovessa ja etsimässä Vuokon mekkoja Mekkomaniassa. Ulkomailla käyn ranskalaisbrändien, kuten Majen, Sandron ja Chloën liikkeissä.

Ihailen suomalaismerkkejä, kuten Sofia Järnefeltin Hedvigiä ja Kaisa Turusen Liina Studiota. Myös suunnittelija Anna Ruohosen vaatteet ovat aina tyylikkäitä, ja Ompelimo Silen Elisa Partsilla on upea oma mallisto. Suren, että Samuji ja Hálo from North ovat joutuneet lopettamaan. Arvostan monia suomalaisbrändejä, mutta en koe niiden suurilinjaisia vaatteita omakseni.

Millainen shoppailija olet?

Shoppailen nykyään vähän. Hyödynnän Robes Rental -vaatevuokraamoa, josta vuokraan käytännössä kaikki juhla-asuni, puvusta kenkiin ja laukkuun. Vuokraamo on mielestäni mahtava liikeidea, ja sieltä saa hyvää palvelua. Tuntuu, ettei minun tarvitse enää ostaa yhtään vaatetta. Välillä saatan saada fiksaation, että haluan esimerkiksi vaaleanpunaisen silkkihousupuvun ja laitan sen hankintalistalleni. Parhaillaan etsin tummanvihreitä nahkahousuja.

Mikä on tärkein tyylioivalluksesi?

Pidän Taiteen akateemikko Vuokko Eskolin-Nurmesniemen ajatuksesta, että vaate päällä pitää pystyä liikkumaan. Jos on hyvä olla vaatteessa, se yleensä myös näyttää hyvältä. Lähden harvoin muotivillityksiin mukaan ja korjautan vaatteita viimeiseen saakka. Äitini on luotto-ompelijani. 

Juttu on julkaistu Gloriassa 9/2025.