Säveltäjä Lauri Porra on Sibeliuksen jälkeläinen, mutta ei usko musikaalisuuteen – "Uskon enemmän kulttuuriin kuin geeneihin"

Myrskyluodon Maija -elokuvan ja Queen of Fucking Everything -sarjan säveltäjä. Kansainvälisesti menestyneen metalliyhtye Stratovariuksen basisti. Meneillään olevien Turun Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja. Lista on vain ote Lauri Porran viimeaikaisista töistä.

Elokuun lopulla Turun musiikkijuhlilla esiintyy Laurin vaimo, kapellimestari Dalia Stasevska ukrainalaisen INSO-Lviv-sinfoniaorkesterin ja Turun filharmonisen orkesterin kanssa. On harvinaista, että puolisot ovat samassa paikassa yhtä aikaa. Molemmat matkustavat töidensä puolesta paljon, joten suunnittelua tarvitaan, kun he sopivat pian 2-vuotiaan tyttärensä Auroran hoitovuoroista kotona Ullanlinnassa.

Kesän kalenteriin on myös mahtunut viikko sukumökillä Heinolassa Laurin äidin, kolmen sisaruksen sekä heidän perheidensä kanssa. Mökin rakensi 50-luvulla Laurin isoisä, kapellimestari Jussi Jalas, joka oli tuonut vaimonsa, Jean Sibeliuksen tyttären Margaretan, järven rannalle, pyytänyt häntä valitsemaan kauneimman paikan ja ostanut tontin. Sieltä ja lapsuudenkodin maisemista, Vantaanjoen ympäristöstä Veräjämäestä, kumpuaa Laurin rakkaus luontoon. Mökkiä ympäröivä luonto on vaikuttanut Laurin teoksiin, kuten hänen Suomelle säveltämäänsä kansalliseen äänimaisemaan Ääniä (2024).

-Kun poden matkoilla koti-ikävää, kuuntelen toista, itselle äänittämääni suomalaista sielunmaisemaa. Luontoäänet ovat kuin kesämökkisimulaattori.

TEESI 1: En usko musikaalisuuteen

Olen neljännen polven muusikko. Koska suvussani on monia kulttuurimerkkihenkilöitä, minulta kysytään usein geeneistäni. Äitini suku on ahdettu täyteen historiallisia kulttuurihahmoja Sibeliuksen, Blomstedtin ja Järnefeltin taiteilijasuvuista.

Uskon enemmän kulttuuriin kuin geeneihin. Kun minua kutsutaan lahjakkaaksi ja musikaaliseksi, se luo mielikuvaa, että taidot ovat vain ilmestyneet minulle.

Kasvoin elävän musiikin ympäröimänä. Edesmennyt isäni Pekka Porra oli rakennushallituksen ylitarkastaja ja soitti jazzbändissä. Bändi harjoitteli sunnuntaisin kotonamme. Äitini Aino Porra soitti Kansallisoopperan orkesterissa oboeta ja englannintorvea, ja kävimme paljon oopperassa. Molemmat siskoni soittivat viuluja, ja toisesta tuli ammattilainen. Minua vietiin musiikkiharrastuksiin ja minulle ostettiin soittimia.

Sibelius soi kotonamme, ja hänen merkityksensä tunnistettiin, mutta perheessämme ei harrastettu henkilökulttia. Meillä suvun merkkihenkilöihin on suhtauduttu hyvin luonnollisesti. Ihmisen arvoa ei mitata menestyksellä.

Opiskelin kymmenen vuotta selloa, missä olin hirvittävän huono. Käpylän musiikkiopisto oli potkimassa minut ulos. En saanut suoritettua edes minimimäärää opinnoista. 14-vuotiaana sanoin äidille, että haluan farkut, hupparin ja bassokitaran. Kun sellonsoiton opetus oli vahvasti vanhaan musiikkitraditioon nojaavaa, basso tutustutti minut heavy metaliin, avantgardeen ja jazziin.

Basso mullisti elämäni. Se muutti näkemykseni siitä, kuka olen ja mitä voin tehdä. Ennen bassoa olin vain rääpäle niin kotona kuin koulussakin. Nuorimmaisena lapsena en pitänyt itseäni minään. Vertasin itseäni isosiskoihini väkisinkin. Olin perheemme pikkuprinssi. Osasin lusmuilun, eikä minua juuri laitettu selkä seinää vasten.

Soitin bassoa jopa 12 tuntia päivässä. Opin soittamaan nopeammin kuin luokkakaverini, millä oli merkittävä vaikutus itsetuntooni. Sanotaan, että taidon oppiakseen sitä täytyy harjoitella vähintään 10 000 tuntia. Minusta tahto ja periksiantamattomuus painavat lahjakkuutta enemmän. En usko musikaalisuuteen. Jos se olisi totta, pitäisi olla myös lääkärillisyyttä tai arkkitehtuurisuutta.

Ihmiset luulevat, että soittamisessa on jotain mystiikkaa. Se on vain taito, joka vaatii opettelua ja keskittymiskykyä. Toinen siskoistani innostui matikasta ja fysiikasta ja on nyt fyysikko, joka keksii uusia tapoja hoitaa syöpää. Oman työni merkittävyys kalpenee sen rinnalla.

En sanoisi itseäni kunnianhimoiseksi, mutta minulla on draivia, jota vanhemmillani ei ollut, mutta isovanhemmillani oli. Äitini pääsi Kuvataideakatemiaan. Uskon, että hänestä olisi tullut suurenmoinen taiteilija. Hän halusi kuitenkin irtautua taiteilijasuvun paineista. Minulla paineita ei ollut, minkä vuoksi minulla oli draivia.

Ehkä draivi liikkuu suvussa aaltoina. Koska minulla ja Dalialla on paljon draivia, en yllättyisi, jos Aurorasta tulisi enemmän äitini kaltainen.

TEESI 2: Elämän tarkoitus pitää keksiä itse

En usko, että ihmiskunnalla on merkitystä, vaan elämän tarkoitus pitää keksiä itse. Kuljen elämässä musiikin tietä. Kun herään, tiedän, että minä olen Lauri ja teen musiikkia. On hienoa, että voin tehdä töitä sekä muusikkona, elokuvasäveltäjänä että taiteellisena johtajana. Monialaisuuden ansiosta työni ei ole yksitoikkoista.

Olen ollut monta kertaa elämäni huipulla ja pelännyt alamäen alkavan, mutta aina on tullut uusi huippu. En yritä saada töitä, vaan luoda niitä. Musiikkia tehdessäni mietin, mitä ei vielä ole olemassa ja yritän toteuttaa sen.

Elämä on käsittämätön lahja. Se on kuin voittaisi miljoona kertaa lotossa peräkkäin.

Kaikki elämässä perustuu oppimiseen. Ei ole päätepistettä, jossa kaikki olisi valmista. Pitää pysyä uteliaana ja uskaltaa yrittää. Joskus onnistuu ja joskus ei.

Olemme tässä elämässä vastuussa itsestä ja ympäristöstä. Meitä ei punnita jälkikäteen, vaan punninta tapahtuu nyt. Itse pyrin antamaan ja vastaanottamaan iloa, kävelemään ilon tietä. Elämään siten, että minulla ja muilla on täällä mahdollisimman hauskaa.

Kun maailmalla soditaan, havahdumme yhteiskuntana siihen, kuinka paljon laiminlyömme kaikkea kauheutta. Dalia tekee paljon Ukrainan eteen. Itsekin haluan nostaa tärkeitä teemoja esiin. Tarvitsemme ihmisiä, jotka huutavat barrikadeilla, mutta on myös tärkeää muistuttaa ihmisten hyvyydestä ja maailmakaikkeuden kauneudesta, jotka toivon mukaan loppujen lopuksi voittavat.

TEESI 3: Kaikkien kanssa täytyisi olla valmis keskustelemaan

Ihmiset suhtautuvat nykyään moniin asioihin intohimoisesti ja räjähdellen. Kun yritän ymmärtää maailmaa, pyrin etsimään faktoja esitettyjen mielikuvien seasta.

On huolestuttavaa, että älykkäät ihmiset, joiden pitäisi olla kykeneviä tarkastelemaan tilannetta monelta kantilta, eivät pysty siihen vaan muovaavat totuuden mielikuviensa mukaan. Toki minullakin on pisteitä, joissa asiat muuttuvat mustavalkoisiksi, kuten sodat. On hyvä tiedostaa, että mustavalkoisiin pisteisiin liittyy henkilökohtainen kokemus.

Minua on säännöllisesti pyydetty poliitikkojen tukijoukkoihin. Olen kiinnostunut kulttuurivaikuttamisesta, mutta en missään nimessä halua olla kiinni missään puolueessa tai poissulkea henkevää keskustelua minkään puolueen kanssa. Vierastan ajatusta, että jotkut ihmiset olisivat hyviä ja jotkut pahoja, vaikka joidenkin motiivit ja teot tuntuvat minulle vierailta ja perustuvat enemmän pelkoon kuin järkeen. Mutta se ei tarkoita, etteikö sellaisten ihmisten kanssa kannattaisi keskustella.

Jos ajatellaan, että perussuomalaisten suunnalta kuuluu kulttuurivastaisia ajatuksia, he ovat taho, joiden näkemystä haastaisin mieluiten.

Edesmennyt presidentti Martti Ahtisaari teki minuun suuren vaikutuksen siinä, miten ja keiden kanssa kriisitilanteessa ollaan valmiita keskustelemaan. Tässä ajassa Ahtisaari-tyylinen ajattelu olisi äärimmäisen tärkeää.

TEESI 4: Rakkaus on aralle ihmiselle voimakas sana

Tapasin vaimoni Dalian sattumalta kello 4.45 aamuyöllä hampurilaisravintolan jonossa Helsingissä kymmenen vuotta sitten. Tapaamisemme mullisti elämäni. Ennen Daliaa en tiennyt, että sellainen rakkaus ja kumppanuus olisi mahdollista. Heti ensikohtaamisesta lähtien oli selvää, että haluan jakaa elämäni hänen kanssaan. Välillämme oli kemiaa.

Aiemmin parisuhteissani oli rimpuilua ja epävarmuutta. Nyt tilalle on tullut luottamus ja asioiden aito jakaminen. Menimme 1,5 vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Dalian myötä uskaltauduin rakastamaan syvemmin ja olemaan haavoittuvaisempi. Rakkaus on aralle ihmisille, kuten minulle, hirveän voimakas sana.

Rakkaus on taito. Lihas, jota pitää treenata ja johon pitää panostaa. Jos rakkautta pitää itsestäänselvyytenä, sen menettää. Rakastamme Dalian kanssa työntekoa ja olemme kiireisiä. Emme joskus näe toisiamme viikkokausiin, minkä takia toisen kohtaamiseen pitää tehdä aikaa.

Järjestämme yhteisiä treffejä kylpylöissä, jotka ovat intohimomme. Olemme käyneet hienoissa kylpylöissä Euroopassa ja kuumissa lähteissä Yhdysvalloissa, mutta yhtä hyvin voimme mennä Vantaalle. Saatamme viedä lapsen aamulla tarhaan ja mennä Flamingoon kylpemään. Parhaat ideamme syntyvät kylpylöissä. Kun meidät laittaa kahdestaan kuumaan vesiastiaan, alkaa syntyä ideoita, kuten levyjä, sävellyksiä tai festivaalien ohjelmistoa.

Tavatessamme Dalia ei ollut vielä näin tunnettu. On ollut hienoa seurata, kuinka hänen uransa on lähtenyt komeetan lailla lentoon. Olen katsonut yleisössä todella ylpeänä, kun hän on johtanut orkestereita Berliinissä, Los Angelesissa, New Yorkissa ja Pariisissa.

Olen oppinut Dalialta sinnikkyyttä. Hän on periksiantamattomin ihminen, jonka tiedän. Dalia on myös paras ystäväni. Jos elämässäni tapahtuu jotain, haluan kertoa sen hänelle ensimmäisenä.

Parisuhteeseemme on tullut yhteisen lapsen myötä syvyyden elementtejä, joita en ole koskaan ennen kokenut. Oli jännittävää tulla isäksi 46-vuotiaana. Pienen elämän seuraaminen on ihmeellistä. Siihen liittyy hirveästi iloa mutta myös pelkoa ja huolta.

Isäksi tuleminen parikymppisenä olisi varmasti ollut suurempi kulttuurishokki, sillä vapaus on ollut minulle pitkään todella tärkeää. Nuorena elin ja työskentelin öisin. Usein maailman suurkaupungeissa. Olen ehtinyt juhlia, valvoa ja tehdä mitä huvittaa, joten minulla on verrattain hyvä käsitys siitä, mistä jään paitsi, kun jään kotiin hoitamaan lasta. Se on nyt uutta ja jännittävää.

Vanhemmuuden myötä olen saanut aamun lahjan. En ollut nähnyt auringonnousuja 30 vuoteen, muuten kuin valvomalla yön yli.

TEESI 5: Perheyhteys kantaa

Olemme aina olleet tiivisti yhteydessä äidin suvun kanssa, mutta isän suku on jäänyt etäiseksi. Kun olin 15 vuotta sitten keikalla Kauvatsalla, pienessä kylässä Satakunnassa, kuulin, että Porran suku on sieltä kotoisin. Pyysin taksikuskia viemään minut paikalle, jossa Porran kantatila aikoinaan sijaitsi. Tontilla oli jonkun toisen uudempi talo, Porrista muistutti suuri kivi ja 1800-luvun kivilato.

Minulle on valjennut, että isänpuoleiset sukulaiseni kunnioittavat toisiaan, mutta yhteydenpito ei vain tunnu olevan osa suvun kulttuuria. Porran suvusta löytyy kirkonmiehiä ja kansakoulunopettajia mutta myös muusikkoja, kuten isäni serkku, säveltäjä Jukka Linkola.

Olen oppinut, että isäni ja isäni äiti, jota en koskaan tavannut, lukivat paljon rajatietokirjallisuutta. Tulkitsen, että he ovat etsineet vastauksia ja olleet kiinnostuneita ihmisen henkisestä puolesta sekä näkymättömistä asioista. Tapa, jolla käsittelen tiedettä ja yhdistän sitä taiteeseen, on jossain määrin linjassa tämän tendessin kanssa, vaikka tietoisesti vältän esoteerisia asioita.

Meillä on sisarusteni ja heidän perheidensä kanssa tapana kokoontua sunnuntaisin äidin luo syömään. Perinne syntyi, kun me lapset muutimme pois kotoa. Teemme aina pääsiäisenä yhteisen etelänmatkan ja kesäisin kokoonnumme mökille. Yhteinen joulu on kuitenkin tähtihetki.

Olen jouluihminen ja tykkään traditioista: syömme, pelaamme yöllä lautapelejä ja laulamme paljon. Auroran myötä jouluun on tullut uutta magiaa.

TEESI 6: Äidin vaikutus elämään on valtava

Minulla on tavattoman hieno äiti. Olen äidin poika. Äitini ja isäni ovat mahdollistaneet elämän, joka minulla on nyt. Lapsuuteni oli todella turvattu, ja sain hyvän pohjan elämälle. Isäni oli tyypillissuomalaisesti etäinen, äitini Aino taas läheinen. Hän on Dalian ja Auroran lisäksi elämäni tärkein ihminen.

Äitini on hyvin vaikuttava ihminen. Hänen maailmankuvansa on maadoittunut ja avoin. Hän on tukenut minua pelkällä olemisellaan. Kyse ei ole siitä, mitä äiti on minulle tehnyt tai antanut, vaan siitä, että olen elänyt hänen vaikutuspiirissään. Olen omaksunut äidiltäni paljon arvoja, kuten välittömyyttä ja kaunosieluisuutta.

Joitakin asioita on pitänyt opetella itse. Kodissamme ei osattu kunnolla kohdata ja käsitellä negatiivisia asioita. Aikuisena ymmärsin, että minun täytyy opetella käsittelemään myös vaikeita aiheita.

Äiti on elämäni pisin ihmissuhde. On mielenkiintoista, kuinka suhde muuttuu lapsuuden kiintymyksestä teini-iän irtautumiseen ja aikuisiän ystävystymiseen.

Nyt äiti tarvitsee apuani. Hänen vanhenemisensa tapahtuu samaan tahtiin oman vanhenemiseni kanssa. Se on osa muutosta. Kuljemme kaikki omaa polkuamme. 

Juttu on julkaistu Gloriassa 8/2025.