
Kun Petra ja Markku Wettenranta remontoivat ensimmäistä yhteistä kotiaan, sokkeloinen pohja ja vinot kulmat aiheuttivat päänvaivaa. Nyt ongelmakohdat ovat Petran mukaan asunnon helmiä.
1/ Inspiroivaa vinoutta
Kotimme on ensimmäinen yhteinen oma asuntomme. Asuimme aikoinaan vuoden verran New Yorkissa, ja kun muutimme takaisin Suomeen, Markulle oli syntyperäisenä töölöläisenä tärkeää etsiä kotia juuri Töölöstä.
Remontoitava kohde vastuineen ja lainoineen oli molemmille iso kasvunpaikka. Asunnon sokkeloinen pohja oli myös melkoinen haaste. Osa huoneista pysyi paikoillaan, ja osan seinistä kaadoimme avartaaksemme tiloja. Asunnossa on luonnetta: alun ongelmakohdista kuten vinoista seinistä ja kulmikkuudesta onkin tullut suoranaisia kotimme helmiä. Inspiroiduimme pohjan vinoudesta niin, että tammiparketti asennettiin diagonaaliin.
2/ Rakas pakopaikka
Parveke on kotimme lempijuttuja. Vaikka se on vilkkaan kadun suuntaan, käytämme sitä usein, lämpiminä vuodenaikoina etenkin. Pikkulapsiarjessa olemme paljon kotona, joten parvekkeesta on tullut meille ihana pieni pakopaikka. Lapset puhaltelevat saippuakuplia taivaan tuuliin, ja me istumme kesäiltoina ulkosalla lasten nukkumaanmenon jälkeen viettämässä iltaa, lukemassa tai lasillisella. Viherpeukaloita emme ole, mutta parvekkeelle laitamme kukkia ja kausivaloja. Remontissa parvekkeen toinen ovi vaihdettiin ikkunalliseksi, jotta valo pääsee läpi ja parveke näkyy myös sisälle.
3/ Muistoja maailmalta
Ruokapöytä on koko perheen kokoontumiskeskus. Se on myös lasten puuhapöytä, heillä on aina vähintään väritysleikit levällään. Pöytä on ystävämme Teppo Lakaniemen eli Tebianin suunnittelema. Reilun viiden vuoden käytön jälkeen pöytä on yhä kuin uusi. TON-tuolit löysimme roskalavalta Brooklynista New Yorkin -vuoden aikana. Tuntuu uskomattomalta, että eräs ravintola oli sisustusta uusiessaan heittämässä designtuoleja kasapäin kaatopaikalle. Tuolit ovat ihanat, ja niihin liittyy myös kivat muistot. Nyt naurattaa, että inhosin lapsuudenkodissani samankaltaisia wieniläistuoleja teininä!
4/ Lasten suosikki
Kylpytilat eivät ole suurensuuret, mutta ne toimivat. Asuntoa etsiessämme haaveilimme kylpyammeesta ja olimme iloisia kun saimme sen mahtumaan. Amme on lasten ehdoton suosikki, he pulikoivat siellä jokaikinen ilta.
Pienessä erillisessä wc:ssä halusimme vähän leikitellä. Wc:stä tuli hauska oma detaljinsa, joka rikkoo vaaleaa yleisilmettä mielestäni kivasti. Välillä toivon, että sisustuksemme olisi rohkeampi ja värikkäämpi, mutta yksinkertainen tyyli sopinee 1930-luvun taloon paremmin. Vaalea koti myös rauhoittaa mieltäni tässä vauhdikkaassa ja ärsykkeitä tulvillaan olevassa elämäntilanteessamme.
5/ Hiljaa hyvä tulee
Koen, että mielenkiintoisimmat kodit ovat niitä, jotka ovat rakentuneet ajan kanssa. Toisaalta ihailen "heti valmiita" koteja, mutta se ei välttämättä ole meidän juttumme. Remontin jälkeen iski turnausväsymys, eikä paukkuja meinannut riittää sisustuksen viimeistelyyn. Esimerkiksi kirjahyllyä ja tauluja seinille pähkäilemme edelleen yli viiden vuoden asumisen jälkeen.
Keskeneräisyyttä saa olla, sillä luotan, että pikkuhiljaa hyvä tulee. En myöskään halua olla uusimassa kalusteita liian usein vaan hankkia harkitusti mieluista, joka kestää aikaa ja käyttöä. Remontoidessa ja sisustaessa olemme pyrkineet mahdollisuuksien mukaan suosimaan kotimaista suunnittelua ja valmistusta.
Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 9/2025.
Kuka?
Asukkaat
Vaikuttaja ja yrittäjä Petra Wettenranta, äänityöläinen ja yrittäjä Markku Wettenranta sekä pariskunnan 2- ja 4-vuotiaat lapset.
Koti
106-neliöinen asunto vuonna 1939 rakennetussa talossa Helsingin Töölössä. Kolme makuuhuonetta, olohuone ja avokeittiö, kph ja erillinen wc sekä parveke.