Työelämäprofessori Helena Åhman opettelee eroon konfliktien välttelystä – "Yletön miellyttämisenhalu on eräänlainen haarniska"

Älä seuraa - johda! Turun kauppakorkeakoulun aulassa seisova juliste ei jää huomaamatta.

Sama pätee työelämäprofessori Helena Åhmaniin. Hänen buutseissaan välkkyy metalli. Kaulassa roikkuu riipus, jossa on pääkallo ja muutama muu amuletti.

-Ulkoasu ei pelasta, jos sanottavani ei vakuuta, kuittaa keskusteluälykkyyteen ja mielen johtamiseen perehtynyt Helena.

Suuri luentosali täyttyy nopeasti. Paikalle on saapunut toista sataa henkeä. Kauppatieteitä opiskelevien joukossa on väkeä lääketieteellisen, valtiotieteellisen, teknillisen, kasvatustieteellisen ja psykologian puolelta. Suomen tulevaisuuden tekijöitä.

Suosio ei ole ihme. Eihän mikään ole ajankohtaisempi ja tärkeämpi aihe kuin tämä. Kyky selvittää isoja ja pieniä konflikteja. Saada viestinsä rakentavasti perille ja pysyä toimintakykyisenä paineisessa tilanteessa.

Salin kaiuttimista jyrähtää Queen-yhtyeen hitti Under Pressure. Helena valottaa biisivalintaa niillekin, jotka eivät ole nähneet Freddie Mercuryn elämästä kertovaa Bohemian Rhapsody -elokuvaa. Sen avainkohdassa Mercury oivaltaa, että pelkkien peesaajien kanssa suurinkaan tähti ei saa mitään aikaan. Tarvitaan erilaisia näkemyksiä. Ja kykyä sietää painetta.

Edellisenä yönä Helena pääsi nukkumaan Turun-kodissaan vasta aamukolmen jälkeen. Sitä ennen hänellä oli parin tunnin Zoom-yhteys Harvardin yliopistoon, jossa hän jatkaa vaativiin neuvottelutilanteisiin liittyviä opintojaan.

Korkean tason paineensietoa hän on tutkinut Nasan astronautteja haastattelemalla.

-Hieman minulla on ikävä Bostoniin ja New Yorkiin. Siellä asuu monia hyviä ihmisiä. Mutta juuri nyt en halua sinne matkustaa.

Teesi 1: Polku eteenpäin löytyy aina

Kysymykseen, olenko töissä vai vapaalla, on joskus vaikea vastata. Sain lapsuudenkodissani mallin, että työn tekeminen on kivaa. Pääsin molempien vanhempieni mukana ylitöihin.

Isäni Mauri oli jo 1960-luvulla ATK-alan pioneereja. Myöhemmin hänestä tuli yritysjohtaja ja yksi Reima-Tutta Oy:n omistajista. Isällä on vieläkin, 88-vuotiaana, tapana sanoa: "Ei se mikään ongelma ole!"

Äitini Sirkka-Liisa teki uran luokanopettajana ja on julkaissut siinä ohessa runoja. Niin oivaltavia, että olen maustanut niillä tietokirjojani. Vanhempieni tapaan olen pyrkinyt kurottamaan laajalle.

Isäni on evakkoperheestä. Itse olen .75-karjalainen. Vuosien varrella perimän merkitys tuntuu lisääntyvän. Arvostan suuresti evakkojen sitkeyttä ja sopeutumiskykyä. Kääntöpuolella on juurettomuus, mutta jotain hyvää voi nähdä siinäkin. Itse koen olevani kotonani kaikkialla.

Vartuin Kankaanpäässä. Yhtä suuri merkitys oli Kihniön-mökillä, jossa sain viettää pitkät kesät hevosineen ja muine seikkailuineen. Oman hohtonsa maalaismaisemaan toi matkailukeisari Kalevi Keihänen, joka kotiinsa palatessaan laskeutui Nerkoonjärveen vesitasollaan.

Koulussa en ollut mikään hikipinko. Etsin tietäni pitkään ja koen etsiväni sitä hyvällä tavalla yhä.

Opiskelin ensin luokanopettajaksi, mutta häivyin kesken kaiken töihin saksalaiseen alppikahvilaan. Kun tutkinto tuli suoritettua, hakeuduin heti bisneskuvioihin. Ja sitä tietä uusille näköalapaikoille.

Kaikesta kokemastani on ollut hyötyä.

TEESI 2: Suhtaudu eri tavalla ajatteleviin uteliaasti

Jos toinen on tunteella kiinni jossakin asiassa, niin järkisyihin vetoamalla häntä ei sieltä pois saa. Samalle puolelle meneminen ei tarkoita, että ollaan samaa mieltä, vaan sitä että pyrkii ymmärtämään toisen näkökulmat ja motiivit.

Itsekin olen tuhlannut energiaa hetkiin, joissa pieni muutos omassa toiminnassa olisi voinut viedä keskustelun uusille urille. Jos haluaa vaikuttaa, toiselle pitää luoda tunne, että hän tulee kuulluksi - oli kysymys sitten perhepalaverista tai maailmanpolitiikasta. Se ei tarkoita, että menee mukaan toisen tunteeseen.

Omia vaikuttimia kannattaa miettiä. Mistä kumpuaa se tunne, että tuo toinen on niin ärsyttävä. Onko se opittua, perittyä vai kuvittelua?

Hankalaksi kokemaansa ihmistä alkaa helposti vältellä. Parempi olisi ryhtyä salapoliisiksi. Silloin saattaa nimittäin löytyä yllättäviä yhteisiä tekijöitä.

Keskusteluälykkyys ei tarkoita, että keksii koko ajan jotakin briljanttia sanottavaa. Kysymys on siitä, että etsii ja löytää vaihtoehtoja.

Sovittelijat ja panttivankineuvottelijat pelaavat aikaa ja hankkivat syvällisempää tietoa esittämällä vastapuolelle tarkentavia kysymyksiä. Se on hyvä työkalu arkisempiinkin ongelmiin.

Epämiellyttävät tunteet, kuten pelko, kateus, häpeä ja hämmennys kuuluvat elämään. Niiden sietäminen on tärkeä taito, oikea menestystekijä. Oma haasteeni on ollut väistäminen ja konfliktien välttely. Olen ollut siinä oikein taitava. Yletön miellyttämisenhalu on eräänlainen haarniska. Joillakin se haarniska voi näyttäytyä kovuutena, kriittisyytenä tai liiallisena puhumisena.

TEESI 3: Välillä saa olla ärsyttävä

Makuuhuoneessa ja neuvotteluhuoneessa on periaatteessa samat säännöt. Kannattaa varmistaa, että kummassakin paikassa kootaan samaa "palapeliä".

Tapasimme muusikko Tommi Läntisen kanssa televisionauhoituksen aikana koronakeväänä 2021. Koen suhteemme suurena lahjana. Kumpikin meistä oli jo sopeutunut olemaan ilman parisuhdetta, rakkautta sen vakavammin etsimättä.

Ensi hetkestä yllätti, miten paljon meillä on yhteistä. Kumpikin esiintyy, kirjoittaa tekstejä ja tietää nahoissaan, mitä yrittäjyys on. Olemme tehneet työkeikkojakin yhdessä. Tommin hienoja biisitekstejä olen käyttänyt uusimmassa kirjassani.

Meillä kummallakin on yhä oma koti, mutta vuosien varrella olemme lähentyneet. Nyt eroa on enää kävelymatka. Jos tapaaminen ei onnistu, puhumme ja pallottelemme ideoita puhelimessa, joskus monta kertaa päivässä.

Kaikesta emme ole samaa mieltä - eikä tarvitsekaan olla. Rakas ihminen saa olla joskus ärsyttävä.

Sanotaan, että kolmannes parisuhteen ongelmista on sellaisia, joihin kannattaa etsiä ratkaisua. Loput ovat niitä, joihin ratkaisua ei löydy. Silloin tärkeämpää on dialogi, jonka turvin ongelmien merkitys vähenee.

Huomaan Tommin vaikutuksesta olevani rennompi, enemmän kiinni hetkessä. Parisuhteemme tärkeänä liimana toimivat yhteiset matkat. Seuraavaksi lähdemme Portugaliin, jossa Tommi on taannoin asunut vuosia. Ystäviä sieltä löytyy edelleen.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, millaisia ihmisiä elämääni on Tommin kautta tullut. Hänen poikansa Ilmari, 28, on samalla tavalla avoin ja lämmin kuin isänsä.

Aiemmassa suhteessa tein sen virheen, etten sanonut jotakin häiritsevää asiaa ääneen. Arvellen, ettei se miellytä. Nyt suosimme suoraa puhetta. Se säästää aikaa eikä tarvitse arvailla, mitä toinen tarkoittaa.

Sama pätee työpaikoilla. Jos korjattavaa asiaa ei ota rakentavasti puheeksi, se ei katoa mihinkään, vaan jää omien korvien väliin pyörimään.

Olennaista on se, miten sanoittaa vaikeat asiat. Suoruus ja huono käytös ovat kaksi eri asiaa.

TEESI 4: Taide avaa mielen lukot

Taannoin yksi tyyppi arveli, että olisin uskottavampi ilman pitkiä, vaaleita hiuksia. Päätin sillä sekunnilla, että näillä mennään jatkossakin.

Vuosien varrella tehtävät ovat vaihtuneet, oma tyyli vähemmän. Rakkauteni nahkatakkeihin ja niitteihin on näkynyt bisneskirjojeni kansikuvissa asti. Voi sen kapinallisuudeksi tulkita.

Lempikoruihini kuuluvat Tommilta lahjaksi saadut korvikset, joissa pitkiä ketjuja kannattelee pääkallo. Ne on valmistanut suomalainen korutaiteilija Heidi Vornan. Pääkallot ovat kiehtoneet minua teinitytöstä saakka.

En ole masennukseen taipuvainen. Silti ottamissani valokuvissa on usein mustanpuhuva tunnelma, synkkiä ihmisiä ja hautausmaita.

Minua ei haittaa yhtään, jos kuvistani ei tykätä. Itselleni niiden nordic noir -henki on hyvin intuitiivista, jonkinlainen vastavoima. Koen, että minun ei tarvitse selittää kuvieni hyvää tekevää tummuutta edes itselleni.

Olen opiskellut valokuvausta New Yorkissa ja Toscanassa. Teknisesti en ole mikään taituri. Kaikilla kursseilla on keskitytty enemmän luovuuteen.

Tänä kesänä pääsen toteuttamaan yhden unelmani. Osallistun Barissa ruotsalaisen valokuvaajan Anders Petersenin vetämälle kurssille. Hän on tunnettu rosoisesta ja dokumentaarisesta tyylistään.

Tiedostan lentämisen haitat, mutta kaikkea ei voi hoitaa etänä. Tarvitsen tämän kokemuksen!

TEESI 5: Riittää, että teen osani

En kuvittele saavani aikaan ihmeitä, kun olen vapaaehtoisena vastaamassa Mieli ry:n kriisipuhelimeen. Riittää, että yritän kannatella avun pyytäjää pahimman hetken yli.

Nuo kokemukset ja kohtalot ovat kirkastaneet, että joillakin on elämässä huonompi tuuri kuin toisilla. Menestys ei ole aina omasta lahjakkuudesta kiinni. Tai omaa ansiota. Sen ymmärtäminen on lisännyt myötätuntoa. Sitäkin, että tajuan olla kiitollinen kaikesta kohdalleni osuneesta.

Yritän nyt muutenkin keskittyä asioihin, joilla on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Se tarkoittaa myös luopumista. Yksilövalmennuksille ei enää ole aikaa.

Koitan myös estellä itseäni kirjoittamasta. Kirjan tekeminen vie mennessään niin kokonaisvaltaisesti. Työpöydän laatikossa lojuu 60 sivun luonnos vuosia sitten julkaisemani dekkarin jatko-osaksi, mutta juoni on vielä idean asteella.

Pro Sophie -yhdistyksen hallituksessa pyrimme tukemaan erityis- ja sairaalaopetusta. Hiljattain perustamani poikkitieteellinen hanke, vaativiin tilanteisiin keskittyvä Nordic Negotiation Center, tarjoaa tukea myös sairaalaopetuksen opettajille. Hankkeen virallinen lähtölaukaus on syyskuun alussa Helsingin Bottalla. Mukaan on lupautunut upeita tyyppejä kuten CMI:n Johanna Poutanen ja Risto Siilasmaa.

TEESI 6: Omaa elämäntarinaansa voi viilata

Olen elänyt isojen koirien kanssa puolet elämästäni. Saksanpaimenkoirani Psykon, 9, koulutus on ollut hyvällä tavalla haastavaa. Olen opettanut sille myös pöhköjä juttuja. Kun kysyn Psykolta juodaanko kahvit, se nostaa tassunsa ja läpsäisee kättäni. Siis eräänlainen ylävitonen.

Koira on vuorovaikutuskouluttajana omaa luokkaansa. Lenkkeillessä Psykon kanssa en koskaan laita kuulokkeita korviini. Luonto ja liike huuhtelevat mieltä tehokkaammin.

Elintapojaan voisi aina parantaa. Joka päivä pyrin muun kuntoilun ohella "melttaamaan". Tutustuin Melt Method -treeniin New Yorkissa asuessani. Aluksi ajattelin, että tämä on ihan lässyä. Ei oikein joogaa eikä mitään. Mutta kun nousin matolta, joka kohta kropassa oli oikealla paikallaan. Metodi kohdistuu erityisesti sidekudoksiin ja faskiakalvoihin. Suomessa Melt ei ole tuttu juttu, mutta netistä löysin online-tunteja.

Koen, että elämäni on nyt kuusikymppisenä parhaimmillaan. Uteliaisuus on aina ollut tärkeä käyttövoimani. Annan sen johdatella jatkossakin.

Kaikeksi onneksi omaa elämäntarinaansa voi vähän viilata. Olennaista on, mitä ja miten kerromme itsellemme siitä, mitä matkan varrella on tapahtunut.

Juttu on julkaistu 6-7/2025.