Muotoilija Hanna Anonen arvostaa kodissaan ystävien taidetta, iloa ja patinoituneita pintoja

1/ Kukkapuro ja muita ilonaiheita Ilon puolella

Kotonani on useita Yrjö Kukkapuron suunnittelemia huonekaluja, jotka puhuttelevat minua monella tasolla. Hänen työnsä suomalaisen muotoilun kentällä oli aikanaan suorastaan radikaalia. Kotini Kukkapuron kalusteet puhuvat sen puolesta, ettei funktionaalisuus poissulje visuaalista iloa. Olohuoneen nojatuolit ovat superergonomiset, vaikka niissä on kreisit käsinojat.

Itselleni merkityksellisiä esineitä ovat myös ystävieni lasten itse tekemät lahjat. Tällaista luovuuden iloa toivoisin näkeväni enemmän ikään katsomatta. Omalla esimerkilläni haluan osoittaa myös lapsiystävilleni, ettei aikuisuuden tarvitse olla vakavaa.

2/ Ekologista omaan tyyliin

Tykkään kotonani siitä, ettei sisustus vastaa kierrätysestetiikan mielikuvaa, vaikka olen hankkinut lähes kaikki kalusteeni käytettynä. Usein ekologisuuteen liitetään esimerkiksi maanläheinen väripaletti. Kestävien valintojen ei kuitenkaan tarvitse näyttää siltä alleviivatusti, vaan ne voivat, ja itselläni niiden myös täytyy olla visuaalisesti tasavertaisia muiden vaihtoehtojen kanssa.

Käytettynä voi löytää laadukkaita, persoonallisia ja siistejä juttuja, jollaisia ei tule joka paikassa vastaan. Minulle on itsestään selvää tehdä ekologisia valintoja. Minulle kuitenkin riittää, että tiedän itse hankkineeni kotiini asioita, jotka vastaavat arvojani.

3/ Patinoituneena paras

Olen ahkera torittaja. Rakastan kirpparijutuissa ajatusta siitä, miten toisen roskasta voi tulla minun aarteeni. Anonyymien, usein aika hullujenkin juttujen lisäksi olen hankkinut design-kalusteistani suurimman osan käytettynä. Monet kalusteet ovat suorastaan kauniimpia käytettyinä, kunhan ne on valmistettu laadukkaista materiaaleista. Puu esimerkiksi kaunistuu patinoituessaan, nahasta puhumattakaan. Mielestäni elämän jälki tekee nahkakalusteen verhoilusta kauniin. Patina kuuluu myös 100-vuotiaan asunnon luonteeseen, kaiken ei tarvitse näyttää vastaremontoidulta.

4/ Taidetetristä

Toiset keräävät koruja tai postimerkkejä, minä kerään taidetta. Seinilläni on alati muuttuva ripustus suomalaisten nykytaiteilijoiden ja muotoilijoiden teoksia. Monet tekijöistä ovat ystäviäni tai tuttujani yhteisistä työprojekteista. Henkilökohtaisuus tekee teoksista merkityksellisiä.

Teokset ovat itselleni myös muistoesineitä, jotka palauttavat mieleeni hankintahetkeen liittyvän elämänvaiheen. Taiteen ostamisessa ei ole kyse sisustamisesta, vaan hankin taidetta sitä mukaa, kun kiinnostavia teoksia tulee vastaan. Kun uusi teos kotiutuu, etsin sille paikan ja taidetetris menee uusiksi.

5/ Logistiikkakeskus 

Olen hyväksynyt sen, että kotona on vaiheita, jolloin kaikki ei ole paikoillaan ja näissä neliöissä on enemmän tavaraa kuin tänne kohtuudella mahtuu. Verrattain pienen kotini läpi virtaa tavaraa eri suuntiin: toisinaan asiakkaille myymäni tuotteet odottavat paketoituina keittiön nurkassa ja näyttelyyn menossa olevat teokseni odottavat jatkovarastointia keskellä olohuonetta. Koska ostan asioita käytettynä, saatan hyvällä omalla tunnolla vaihtaa nojatuolit toisiin, jos siltä tuntuu. Tori-kaupastakin siis koituu liikennettä logistiikkakeskukseeni.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 8/2024.