
1970-luvun rivitalokodin remontissa keittiöön saatiin sopivasti väriä ja rutkasti lisää toiminallisuutta.
Nelihenkisen perheen rivitalokodin keittiö oli säilynyt alkuperäisessä 1970-luvun asussaan. Reilun seitsemän neliön keittiössä oli kaapistoja kolmella seinällä ja paikka pienelle ruokailuryhmälle. Keittiön tunnelma oli välillä liiankin tiivis, mutta aikansa muodin mukaisesti keittiön jatkona on olohuoneen puolella vielä toinen ruokailutila.
-Kaksi ruokailuryhmää neljän metrin välein toisistaan tuntui neliöiden tuhlaamiselta. Halusimme entistä toimivamman ja valoisamman keittiön, perheen äiti Henna Keinänen toteaa.
Ratkaisuna oli jatkaa keittiötä olohuoneen puolelle. Kevyt väliseinä ja tiloja yhdistänyt tarjoiluluukku olivat pian vain muisto. Ruokapöytä puolestaan siirtyi olohuoneen puolelle.
Materiaalien valintaan ja keittiöfirmojen kilpailutukseen otettiin avuksi ammattilainen, sisustussuunnittelija Kristiine Böök-Paananen Kotei Designista. Perhe teki lopulliset laatta- ja tasomateriaalivalinnat Kristinen tarjoamasta muutamasta vaihtoehdosta. Vahvat värit ja selkeät materiaalit miellyttivät asukkaita.
-Halusimme vihreän keittiön, johon olisi yhdistetty puuta, Henna Keinänen kertoo.
Keittiön suunnittelua haastoivat päätyseinän ilmastointiputket. Ne olivat vanhassa keittiössä jääneet piiloon kaappien kulmaukseen. Keittiöfirma Novartin suunnitelmassa putket oli jätetty reilusti esille.
-Vanha totuus piti paikkansa: Sitä, mitä ei voi piilottaa, kannattaa korostaa.
Putket sisältävä kaakeloitu "pylväs" jakaa nyt päätyseinän - ikkunapäätyyn tulivat pähkinäpuiset yläkaapit ja pylvään toiselle puolelle avonainen String-hylly. Niiden alle tehtiin pitkä työtaso, jonka jatkona on tilava niemeke.
Perhe on ollut uuteen keittiöönsä tyytyväinen, vaikka remontti venyikin kalustetoimituksen ja asennusvirheiden vuoksi.
-Ainoa negatiivinen yllätys on ollut kalkkikivisten työtasojen herkkyys. Huokoinen kivi ei ole huolimattoman kokin valinta. Jaksan kuitenkin joka päivä ihastella niemekkeen pinnassa olevia tuhatvuotisia fossiileja.
Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 02/2024.