Vaatteiden piirtely paperinukeille oli lapsena lempipuuhiani. Siitä asti muoti on ollut minulle ilon aihe ja kiinnostuksen kohde.
Yhteiskunnan ja arvojen muutokset näkyvät myös muodissa. Muoti on paitsi esteettistä ja kaupallista, myös poliittista ja yhteiskunnallista. Sen sai huomata myös viime vuosien kuumimpiin brändeihin kuulunut Balenciaga.
Lyst Index mittaa kvartaaleittain 200 miljoonan kuluttajan tietokannan avulla muotibrändien suosiota. Balenciaga oli viime vuoden lopulla pudonnut sijalta kolme sijalle 11 ja syy on selvä: kaksi epäonnistunutta mainoskampanjaa, joiden saattoi tulkita seksualisoivan lapsia.
Kohua sosiaalisessa mediassa aiheutti myös tammikuinen Schiaparellin haute couture -show Pariisissa. Huippumallien, kuten Shalom Harlow’n ja Naomi Campbellin, asuissa oli jättimäisiä, hyvin aidoilta näyttäviä petoeläinten päitä, toki vaahtomuovista valmistettuja. Eläinasuja oli näytöksessä muutama, muu kokoelma oli elegantti ja täynnä kauniita siluetteja.
Elsa Schiaparelli (1890–1973) rakasti surrealismia ja muodillaan kohauttamista. Hänen aikanaan villieläimet puvuissa olisivat olleet vain koristeita, nyt eläinaktivistit suuttuivat, vaikka ne muovia olivatkin. Kolonialismikin mainittiin.
Miksi Schiaparellin nykyinen suunnittelija Daniel Roseberry sitten oli halunnut istuttaa pedot näytökseensä? Hän oli saanut ideansa, maailman nykytilanteeseen liittyen, Danten Jumalaisen näytelmän Helvetistä. Pedot edustavat hillittömyyttä, väkivaltaa ja vihamielisyyttä. Kuka sanoi, ettei muoti vaatisi hoksottimia ja sivistystä?
Meillä Suomessa televisiossa nuoret suunnittelijat kisaavat parhaillaan paikasta Muodin huipulle. Toisin kuin lapsuudessani, joissa paperinuket puettiin naisiksi ja miehiksi, he kyseenalaistavat sukupuoliroolit, miettivät vaatteiden monikäyttöisyyttä ja hiilijalanjälkeä. Se on nyt muotia ja se on hyvä juttu.
Juttu on julkaistu Gloriassa 3/2023.
