Ben af Shulténin  safarituolit pehmentävät modernin olohuoneen väritystä. Muuton sininen Connect-sohva koostuu moduuleista. Juliste on tilattu Fotografiskan museokaupasta. Rock table -marmoripöytä on Tom Dixonin suunnittelema.
Ben af Shulténin safarituolit pehmentävät modernin olohuoneen väritystä. Muuton sininen Connect-sohva koostuu moduuleista. Juliste on tilattu Fotografiskan museokaupasta. Rock table -marmoripöytä on Tom Dixonin suunnittelema.

Helsingin keskusta on itsestään selvä asuinpaikka Pekka Mustoselle ja Kaisa Tikka-Mustoselle.

Asukkaat: Henkilöstöjohtaja Kaisa Tikka-Mustonen ja sosiologi Pekka Mustonen sekä lapset Ola ja Isla.

Koti: Vuonna 1928 valmistunut kerrostalokoti Helsingin Etu-Töölössä. Kodissa on kolme huonetta ja keittiö. Asuinpinta-ala noin 90 neliötä.

Pekka Mustonen ja Kaisa Tikka-Mustonen asuivat Helsingin Töölössä vanhassa liiketilassa, jossa ei ollut erillisiä huoneita. Kun parin esikoinen Ola syntyi, rakennettiin asuntoon yksi seinä, Isla-kuopuksen synnyttyä toinen. Lopulta asunto ei enää toiminut perheen kotina ja Pekka ja Kaisa alkoivat haaveilla kodista perinteisellä pohjaratkaisulla. Neljän avokeittiövuoden jälkeen ajatus erillisestä keittiöstä kiehtoi.


Ola, Isla ja Pekka Mustosen sekä Kaisa Tikka-Mustosen uusin hankinta kotiin on Muuton kirkkaan sininen sohva. Pekka tutkii työkseen turismia, ruokakulttuureja, kuluttamista ja kaupunkilaisia elämäntyylejä. Tavoitteena on luoda kaupungeista inspriroivia ja miljöistä houkuttelevia.


Kaisa ja Pekka, miten päädyitte asumaan tähän kotiin?

Kaisa: Tämän asunnon tunnelma oli ensi näkemällä mieleenpainuva ja sijainti keskellä kaupunkia ideaali. Asuimme aiemmin vain parin korttelin päässä. Ihastuimme myös olohuoneen ikkunan urbaaniin näkymään: Väinämöisen puiston vehreys pilkottaa talorivistöjen takaa. Myös vanhat kattomansetit ja hyvin säilyneet peiliovet puhuttelivat.

Pekka: Minua inspiroi asunnon pohjaratkaisu. Siitä näki heti, että mahdollisia sisustustapoja on paljon. Meillä on taipumusta tunnelmoida, ja täällä sitä pystyy tekemään. Keittiön ikkunan ääressä minulla on fiilistelynurkkaus, jossa kasvatan rosmariinit, mintut, basilikat, chilit ja paprikat.


Paljon kokkaavalle Pekalle keittiö on kodin keskus. Keittiön Screw table -pöytä on Tom Dixonin ja punaiset Eames-tuolit Vitran.


Miten olette tehneet kodistanne persoonallisen?

Kaisa: Emme ole koskaan muuttaneet täysin valmiiseen kotiin. Visuaalisina ihmisinä haluamme saada oman kädenjälkemme näkyviin. Tähän asuntoon teimme pintaremontin, ja ruuanlaittoa rakastava Pekka sai mieleisensä keittiön.

Sisustuksessa innoittajia ovat olleet muotoja ja materiaaleja innovatiivisesti hyödyntävä Tom Dixon, ranskalaiset Bouroullecin veljekset, Charles ja Ray Eames sekä espanjalaisen Pedro Almodóvarin elokuvat. Instagramista haen ideoita Studio Oliver Gustavin, Tate Modernin, Frama CPH:in, ja Artilleriet Storen feedeistä.


Tom Dixonin pöydän pinta on kestävää bambua. Futura-mobile on Ole Flenstedin suunnittelema. Sen ohuiden varsien päässä olevat raskaat ja kevyet elementit viittaavat kuuteen planeettaan ja niiden kuihin. Seinävalaisin on ranskalaisen Lampe Grasin.


Pekka, olet tutkinut työssäsi kaupunkilaista elämäntyyliä. Mitä ajattelet perheesi keskusta-asumisesta?

Pekka: Emme kaipaa omaa pihaa, vaan pidämme koko kaupunkia pihanamme. Haluan luoda kaupunkiin oman pienoiskaupungin vakiopaikkoineen. Minulla on vakiopaikka yrttien ostamiselle, vakiopubi ja muutama ravintola, joihin koen olevani aina tervetullut.

Suomessa löydän kiinnostavia asioita oikeastaan vain suurista kaupungeista. Helsinki tuntuu juuri nyt paikalta, jossa en joudu jatkuvasti tekemään kompromisseja. Toki jos asuisin muualla, luultavasti löytäisin nämä omat paikkani suhteellisen nopeasti.

 


Vanhempien sängyn molemmin puolin on Tolomeon mustat klassikkovalaisimet. Keltainen silkkipeite on Mokosta.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 1/2018 ilmestyneestä jutusta Klassikot kaupungissa.

Tilaa Glorian Koti

Kitzenin keittiön  kaapistojen yläreuna myötäilee katon muotoa. Avohyllyt tarjoavat paikan asukkaiden värillisille lasiesineille.  Työtaso jatkuu käytännöllisesti seinälle.
Kitzenin keittiön kaapistojen yläreuna myötäilee katon muotoa. Avohyllyt tarjoavat paikan asukkaiden värillisille lasiesineille. Työtaso jatkuu käytännöllisesti seinälle.

Sininen sohva saneli Maaritin ja Timon kakkoskodin värimaailman. Luottosuunnittelija Mikko Toppala sisusti parille ullakkoasunnosta rauhallisen kaupunkikodin.

Asukkaat: Maarit ja Timo, jotka asuvat asunnossa Helsingissä käydessään.
Koti: vanhan talon ullakolle vuonna 2013 rakennettu 74-neliöinen asunto Korkeavuorenkadulla Helsingin keskustassa.

Maarit ja Timo olivat etsineet kakkosasuntoa Helsingin Kaartinkaupungin ja Ullanlinnan alueilta jo jonkin aikaa, kun vastaan tuli ullakkosaneerauskohde Korkeavuorenkadulta. Pariskunta ihastui asunnon avaruuteen, pohjaan, kattoikkunoihin ja urbaaniin näkymään. He pyysivät sisustussuunnittelija Mikko Toppalan mukaan katsomaan rakenteilla olevaa asuntoa. Toppala on sisustanut myös perheen muut kodit.


Kodin suunnitellut Mikko Toppala on helsinkiläinen sisustussuunnittelija, joka on tuttu MTV3:n Pientä pintaremonttia ja Pientä mökkiremonttia -ohjelmista.


Mikko Toppala, miten asunnon arkkitehtoninen ilme syntyi?

Asunnon rakentaneen Aarni Kiinteistöjen suunnitelmat ja materiaalivalinnat olivat niin onnistuneita, ettei suuria muutoksia tarvinnut miettiä. Valituilla rakennustavoilla saatiin hienoja, pelkistetyn tyylikkäitä yksityiskohtia. Esimerkiksi väliovien viisto yläreuna on rakentajan taidonnäyte, ja kiintokalusteet toteutettiin toiveestani ilman turhia peitelistoja.


Kimmo Kaivannon grafiikantyö toistaa asukkaiden lempivärejä: rantahiekan ja veden sävyjä.


Miten kodin rauhallinen väritys syntyi?

Sisustuksen lähtökohta oli asukkaiden edelliseen kotiin sinisellä verhoiltu sohva ja muut huonekalut, matot ja valaisimet, jotka yhdessä päätimme siirtää tähän kotiin. Sinistä löytyy myös tauluista, joiden paikat katsoimme yhdessä. Halusin pitää muun värimaailman rauhallisena, maanläheisenä ja vaaleana. Hankin kotiin sisustusta täydentäviä sisustustavaroita ja tekstiilejä, joissa toistuu sama sininen sävy ja skandinaavinen tyyli.

Oma suosikkini on keittiö ja oleskelutila suurien ikkunoiden ja korkean tilan vuoksi.


Novapakin tummansininen sohva muutti asukkaiden vanhasta kodista. Sitä täydennettiin vaaleanharmaalla rahilla. Vanha sarjapöytä maalautettiin mustaksi.

 


Viistoon tilaan sopivat matalat kalusteet. Aiemmin hankitut Artekin Tankki-tuolit tuotiin tähän kotiin. Tuolien kuviollinen verhoilukangas, samettipintainen vanha matto ja runsaat tekstiilit tuovat pelkistettyyn asuntoon kodikkuutta.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 1/2018 ilmestyneestä jutusta Sinistä & vaaleaa.

Tilaa Glorian Koti

Viime viikolla 12-vuotiaat kissamme vaativat perhepalaverin. Ne kysyivät, miksi kotia ei ole sisustettu enemmän heidän tarpeisiinsa.

Kissojen näkökulmasta meillä pitäisi olla korkealle kohoavia viidakkomaisia tasoja, erilaisia liaaneja ja köysisiltoja. Ne valittivat, ettei meiltä löydy pehmeitä sänkyjä vaatekaapeista ja -huoneista, vaan kissat ovat joutuneet etsimään makuupaikan jumppavaatteitteni päältä sekä pehmeän matkakassin uumenista.

”Myös pyykkikori käy oleskelutilaksi, jos asukkaat ymmärtäisivät jättää kannen useammin auki”, nuorempi kissa huomautti.

Kissat kertoivat arvostavansa sitä, että unohdamme pellavaisen laudeliinan lauteille. Kun valitin, että kauheinta kaikista on löytää löylyssä kissankarvoja suusta ja iholta, ne nousivat, venyttelivät ja astelivat palaverista pois iltapalalleen.

”En vielä ehtinyt sanoa omaa näkemystäni”, huusin herrojen perään.

Selitin, että olen lopen kyllästynyt siihen, että nuorempi herra on ymmärtänyt laakean, suuren aikakauslehtikorin käyttötarkoituksen väärin. Se ei ole vessa. Pyysin myös, että uskaltaisimme keskustella arasta aiheesta ilman, että syöksyisimme konfliktiin.

”Puhutko matosta?” vanhempi kissa kysyi.

Ihana, viisimetrinen hamppumattomme odotti rullalla pesulaan pääsyä. Se oli peittänyt lähes koko olohuoneen lattian. Mutta kissoille matto oli ollut vatsalaukun tyhjennysalusta – ja he tähtäsivät mieluiten sen keskiosaan. Kun valitin tästä, kissat katsoivat ikkunasta ulos.

”Miksei meillä ole eläinkaupassa myytäviä kissojen kiipeilypuita, jotka kiertävät koko asunnon?”

”Miksei meillä ole eläinkaupassa myytäviä kissojen kiipeilypuita, jotka kiertävät koko asunnon?” kissat kysyivät yhteen ääneen.

Irvistin.

”Koska ne ovat niin rumia”, myönsin.

Nuorempi kissa muljautti silmiään.

”Estetiikka on suhteellinen käsite”, hän näpäytti, hypähti ruokapöydän tuolille ja teroitti kyntensä sen Tricia Guildin kankaalla päällystettyyn selkänojaan.


Kissojemme raapimispuut.


Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 1/2018.

Vierailija

Hanna Jensen: Jos kissat puhuisivat

Ihana kolumni! Pystyn niin samaistumaan tähän keskusteluun ja miten oivaltavasti kirjoitettu. Hankin uuden sohvan, joka kissan väritystä silmälläpitäen valikoitui väriltään tummanharmaaksi niin kovasti kaipaamani valkoisen sijaan. Ja kissan kanssa elävät ymmärtävät sen katseen, kun kissaa komentaa lopettaa raapimisen. Se paljon puhuva tuijotus seinään raapimisen jatkuessa vielä intensiivisemmin... Tätä keskustelua kissojen kanssa lukisi vaikka kirjan verran lisää! Kiitos Hanna :)
Lue kommentti