Keittiö on yhä alkuperäisessä asussaan. Seinät, katto ja lattia maalattiin kaikki samalla kellertävällä sävyllä kuin kaapit, jotta tunnelmasta tuli harmoninen ja mittasuhteet hämärtyvät. Ainoat uudet hankinnat asuntoon ovat Ateljé Lyktanin Bumling-riippuvalaisin sekä Ikean mustat pikkutuolit.

Helsinkiläisen tekstiilitaiteilijan 105-vuotiaan asunnon ikä saa näkyä. Asukas on suunnitellut nelihuoneiseen kerrostalokotiin vain pieniä muutoksia ja on varonut tuhoamasta alkuperäisiä helmiä kuten keittiötä. Niiltä paikoin kuin kotia on maalattu, se on tehty perinnemaalein ja ajan kanssa. Perinnevärikartan rajallisesta valikoimasta oli helpompi valita kuin kaikista maalikaupan väreistä, asukas kertoo.

Makuuhuoneen seinäpinta paljastaa kerrostumia ja elää valon kulun mukaan. Vaatekaappi on peritty.  Vanhan hääjakkaran pinta on käsin kirjottu. Talonpoikaistuoli toimii pikkupöytänä. Metallikehyksinen peili on aina ollut asunnossa.
Makuuhuoneen seinäpinta paljastaa kerrostumia ja elää valon kulun mukaan. Vaatekaappi on peritty. Vanhan hääjakkaran pinta on käsin kirjottu. Talonpoikaistuoli toimii pikkupöytänä. Metallikehyksinen peili on aina ollut asunnossa.

Perheen koira viihtyy Artekin sohvalla, joka on verhoiltu kirjavilla, vanhoilla matoilla. Kirjahylly on Billnäsin.
Perheen koira viihtyy Artekin sohvalla, joka on verhoiltu kirjavilla, vanhoilla matoilla. Kirjahylly on Billnäsin.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa marraskuussa 2016 julkaistusta jutusta Syviä sävyjä.
Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

Äitini ei ole kuullutkaan marittamisesta, mutta hän tyhjentää hyllyjään. Minulle.

Kun hän tulee kylään, hänellä on mukanaan nyssykkä. Viimeksi siinä oli puiset, juustoon kiinnitettävät napit, pakastuspusseja, kahvipaketti ja pari terävää veistä.

Kun menen hänelle kylään, teemme kotikierroksen, jonka aikana hän etsii lisää pois annettavaa tavaraa. Aina samassa kohdassa kierrosta, olohuoneessa, sanon kuitenkin äidille: näistä et luovu.

Äidillä on nimittäin vanha, aikoinaan apteekista ostettu iso kaappi, jonka hän on maalauttanut kiiltävän mustaksi. Sen edessä pysähdymme. Kaapin yläosan lasiovet suojaavat kauniita astioita. Mitään uutta kaappiin ei ole tullut sitten 1980-luvun. Astiakaappi on kuin valokuva-albumi.

Kaapiston keskellä ovat kermanvalkoiset, kultareunaiset kupit, jotka äiti juoksi ostamaan 1960-luvun lopulla juuri ennen kuin tuoreen avioparin ensimmäiset vieraat olivat tulossa kylään. Tämän tarinan äiti kertoo aina.

Oikeassa reunassa ovat vihreäjalalliset, Saara Hopean suunnittelemat, Nuutajärven Traviata-viinilasit ja vihreät, ”kuplivaa” Humppilan lasia olevat lautaset, joilta söimme ja syömme vieläkin kesäsalaatit.

Hopeinen kahviastiasto on Teheranista. Näen mielessäni arabisheikin ojentavan sen 1980-luvulla isälleni, joka kotiin palattuaan laski sen eksoottisena nähtävyytenä arkiselle, lohjalaiselle kahvipöydälle.

Emme uskotelleet edes itsellemme, että käyttäisimme sitä. Mutta kaunis se on.

Oma astiakaappini on vaatimattomampi kuin äitini kaappi. Mutta on siinäkin lasistorivejä enemmän kuin tarpeeseen. Edesmenneet appivanhempani keräsivät laseja ja aterimia.

Pelkästään Timo Sarpanevan suunnittelemien Arkipelago-lasien jalkojen katsominen on esteettinen elämys. Muistan aina kertoa sen tyttärilleni, kun esittelen kaappia kuin valokuva-albumia.

Marjatta-laseista juomme valkoviiniä kesällä, ja saman sarjan kapeat lasit pääsevät vesilaseiksi juhlapöytään. Ruotsalaiset, Bertil Vallienin Kosta Bodalle suunnittelemat Chateau-viinilasit ovat meidän ”iittalamme”. Ihailen niiden aaltoilevaa pintaa ja sitä, että suunnittelija halusi tehdä lasit, jotka saattoi valmistaa vain käsin.

Minäkään en aio luopua astioista. Marokkolaisista lautasista ja puolalaisista posliinikupeista on varmasti jäänyt jo muistijälki tyttärille.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 3/2017.

Lifestyleliike Olkkarin Janine Miettunen on aktiivinen kirpputorikävijä. Videolla Janine näyttää, miten kokoaa löytämistään aarteista mielenkiintoisen asetelman. Mukana menneiden vuosien klassikko: konjakkipiippu!

Keramiikkataiteilija Marita Lybeckin entisestä talosta ja ateljeesta tuli lapsiperheen koti vuonna 2015. Avara, 400-neliöinen kivitalo on arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema ja se valmistui vuonna 1927. Uusista asukkaista talo ei kaivannut kuin vähän pintaremonttia. Laadukkaasti rakennetun talon pinnat olivat kuluneet kauniisti ja luovat yhä lämmintä tunnelmaa.

Ruokailutilaa koristaa Ingo Maurerin suunnittelema Zettel'z-valaisin. Tunnelma on rento, mutta tilan materiaali- ja väriyhdistelmät ovat tarkkaan harkitut. Ruokapöydän tuolit hankittiin Cobellosta ja matto Salista. Sisutuksessa auttoi Bang Interiors.
Ruokailutilaa koristaa Ingo Maurerin suunnittelema Zettel'z-valaisin. Tunnelma on rento, mutta tilan materiaali- ja väriyhdistelmät ovat tarkkaan harkitut. Ruokapöydän tuolit hankittiin Cobellosta ja matto Salista. Sisutuksessa auttoi Bang Interiors.

Eteisaulan vaaleaksi maalattu puulattia saa kontrastia tummista, vanhoista argentiinalaistuoleista, jotka ostettiin aikoinaan Casuarinasta. Katseenvangitsijana tilassa on Kaj Söderholmin maalaus.
Eteisaulan vaaleaksi maalattu puulattia saa kontrastia tummista, vanhoista argentiinalaistuoleista, jotka ostettiin aikoinaan Casuarinasta. Katseenvangitsijana tilassa on Kaj Söderholmin maalaus.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa maaliskuussa 2017 julkaistusta jutusta Parempi kuin puutalo. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

Unohda turha kikkailu ja panosta kunnon materiaaleihin.

1. Katse historiaan

Suunnittelun lähtökohtana on aina toimiva keittiö. Tyyliä taas voi miettiä asunnon rakennusaikakauden hengessä. Millainen koti on mittasuhteiltaan? Millaisia materiaaleja ja sävyjä muissa pinnoissa on käytetty?

Kun kiinteät sisustusratkaisut mukailevat talon arkkitehtuuria, uusikin keittiö tuntuu tilassa luontevalta. Maalaisromantiikka ei sovi 1970-luvun taloon.

2. Ammenna luonnosta

Ajattomassa keittiössä on luonnonläheisiä sävyjä ja materiaaleja. Valkoinen ja beigen sekä harmaan sävyt ovat klassisia valintoja.

Aitoja materiaaleja, kuten kivi- ja puupintoja, voi huoltaa ja kunnostaa. Ne saavat ajan kuluessa pintaansa kauniin patinan. Laminaatti- ja melamiinipinnat taas näyttävät vain kuluneilta.

Tasoissa erilaiset kivi- ja komposiittipinnat ovat kestäviä. Hanoissa aikaa kestävät parhaiten klassiset kromatut tai harjattu teräs.

3. Varaudu muutoksiin

Jos tiedät makusi muuttuvan ajan kanssa, varaudu muutoksiin. Sileät mdf-ovet ovat silloin hyvä valinta. Ne on suhteellisen vaivatonta maalauttaa uudelleen.

Vetimet kielivät keittiön iästä. Valitse sellaiset, joiden ruuviväli on standardi, ja ne on helppo päivittää. Kodinkoneissa aikaa kestävät parhaiten rosteripinnat. Niihin on helppo myöhemmin yhdistää keittiön mahdollisesti muuttuva tyyli.

4. Panosta tasoihin

Eniten keittiön hintaan vaikuttavat ovien materiaali, kaappien sisukset ja taso. Täyspuiset kaapin­ovet ovat kestäviä ja niitä voi kunnostaa sekä maalata tarvittaessa samoin kuin mdf-ovia.

Suurimmalla kulutuksella ovat tasot. Kivi- ja komposiittitasot ovat kestäviä, helppohoitoisia ja ne kestävät kuumuutta. Sävyissä kannattaa suosia vaaleita ja murrettuja värejä.

5. Kierrä trendit kaukaa

Mitä suositumpi ja trendikkäämpi jokin tyyli tai väri on, sitä nopeammin se muuttuu vanhanaikaiseksi. Mikään ei kieli oman aikansa tyylistä enemmän kuin liesikupu. Mieti myös kiinteiden koneiden, kuten kahvi- ja jääpalakoneiden tarpeellisuutta – tekniikka vanhenee nopeasti ja käyttö voi jäädä vähäiseksi.

Sisustusarkkitehti Laura Räihä paljastaa ammattilaisten parhaat sisustussalaisuudet.