Kesämökin pihan oleskelupaikka remontoitiin loppukesästä omenapuun alle. Materiaaliksi valittiin vanhan talon pihaan sopiva eläväpintainen maatiili.
Mökkini pihalla oli oleskelupaikan kokoinen puute. Aamu- ja päiväkahvittelu nurmikolla oli toki mukavaa, mutta aamukasteen tai sateen jäljiltä märkä nurmikko ei kutsunut viihtymään kuin kumisaappaat jalassa.Sopiva paikka oleskelualueelle löytyi talon päädystä, vanhan omenapuun juurelta. Mietin pitkään, mikä kiveysmateriaali sopisi sopuisasti satavuotiaan talon pihalle. Päädyin Hagemeisterin maatiileen, jonka pinta on elävä ja sileydessään jalan alla mukava.
Näin kiveys tehtiin:
Tiilistä ladottu oleskelupaikka perustettiin samalla tavalla kuin olisi tehty ”tavallinen” pihakiveys. Routivat pintamaat poistin noin 40 sentin syvyydeltä. Harjulla sijaitsevan mökin pihassa paljastui humuksen alta hiekka, joten alustaa ei tarvinnut salaojittaa kuten savimaalla. Haravalla tasoitettu pohjahiekka tiivistettiin maantiivistäjällä, joka vuokrattiin konevuokraamosta päiväksi. Pohjalle levitettiin suodatinkangas ja sen päälle karkeaa hiekkaa, joka tiivistettiin paikalleen. Hiekan päälle tuli soraa, joka sekin tiivistettiin huolella. Päällimmäiseksi laitettiin kerros kivituhkaa.
Pohjan suoruus tarkistettiin pitkin matkaa pitkän laudan päälle asetetun vatupassin avulla. Alustaan tehtiin kaato, jotta sadevesi ei jäisi seisomaan tiilipinnalle.
Ladontamalliksi valitsin kalanruodon. Aloitin ladonnan alueen keskeltä. Työssä käytettiin apuna linjalankaa ja pitkää lautaa pitämässä rivit ojennuksessa. Tiilet aseteltiin paikalleen yksitellen ja kopautettiin paikalleen kevyesti kuminuijalla. Niiden väliin jätettiin pieni rako.
Alustan lopullinen pyöreä muoto piirrettiin omatekoisella harpilla: laitoin langan päähän liidun. Reunatiilien muokkaaminen lopulliseen mittaansa rälläkällä eli kulmahiomakoneella oli helppoa.
Valmiille pinnalle levitettiin lopuksi kivituhka, jonka harjasin tiilten rakoihin. Isona apuna työssä oli talon päädyssä oleva vintin ikkuna, josta lintuperspektiivistä suoritettiin laaduntarkkailu: pysyivätkö rivit ja muodot kuosissaan. Ikkunasta saattoi ihastella myös lopputulosta, joka oli ehdottomasti kahden päivän uurastuksen arvoinen.
Toivotaan, että ensi kesä on kesää 2015 aurinkoisempi, ja että silloin uudella kiveyksellä (tai tiiliyksellä!) istutaan hellivässä hellesäässä!
