Asukkaat: Taiteilija Manuela Bosco, mies ja kaksi lasta.
Koti: 83 neliön vuokrakolmio vuonna 1911 rakennetussa kerrostalossa Katajanokalla Helsingissä.

Kodissani parasta on korkeat huoneet ja aisteja kiehtova tunnelma. Harmonia, joka syntyy vanhoista huonekaluista, kauniista yksityiskohdista vaikkapa matoissa ja tarkkaan harkituista esineistä. Kukat ja kasvit ovat minulle hyvän tunnelman edellytys. Kotona on helpompi olla ja hengittää, kun tavaraa ei ole liikaa. Minulle kodin hyvä henki on tärkeää, ja kaunis sisustus on osa sitä.

Vanhat huoneistot ovat minun ja puolisoni yhteinen rakkaus. Meillä on mieheni kanssa hyvin samanlainen maku. Mieheni on kiinteistönvälittäjä ja tuntee hyvin kaupungin kauniit, vanhat talot.

Olohuoneen työskentelynurkan pöytä löytyi jyväskyläläisestä antiikkiliikkeestä. Pöydän yläpuolella on Manuelan miehen perimä Helsingin kartta. Intohimoisena helsinkiläisenä mies ripusti kauniin kartan näkyvälle paikalle.

Seuraava sisustushankintani on oikeastaan peritty. Se on mummini vanha kiikkutuoli. Haluan sen makuuhuoneeseen niitä hetkiä varten, kun vauva kaipaa ruokaa tai syliä yöllä. Siinä voimme kiikkua yhdessä kuuta ja tähtiä tuijottelemassa.

Paras hetki kotona on ruokapöydän ääressä perheen, ystävien ja suvun kesken. Myös kahdenkeskiset illat puolisoni kanssa, kun lapset nukkuvat, ovat ihania. Sunnuntaisin nautimme perheeni kanssa pitkän aamiaisen. Silloin aika saa hetkeksi pysähtyä. Syön kasvisruokaa ja testaan uusia reseptejä mielelläni. Tällä hetkellä teen reseptiikkaa, koska kokoan ruokafilosofiani pohjalta keittokirjaa.

Manuela maalaa pääosin tilaustöinä asiakkaittensa sielunmaisemia. Makuuhuoneen seinää vasten nojaa muutama työ, jotka ovat lähdössä eteenpäin tilaajien

Sisustustyylini on skandinaavinen minimalismi yhdistettynä italialaiseen boheemityyliin. Kaikkein tärkeintä on kodin levollisuus. Lempivärini sisustuksessa ovat valkoisen sävyt ja maanläheiset batiikkikuosit. Lapsuudenkodissani taas oli paljon punaista ja itämainen tunnelma.

Kotini kaipaa lisää säilytystilaa. Tarvitsisimme ainakin yhden lisätangon vaatteille. Päätimme muuttaessamme, ettemme veisi mitään uudelle ullakolle ja karsimmekin vaatteita hurjan määrän. Karsimisesta huolimatta säilytystilaa on turhan vähän. Myös nuohooja saisi luvan vierailla mahdollisimman pian, jotta pääsisimme käyttämään olohuoneemme kakluunia.

Ruokapöydän ja punaisen tuolin Manuela löysi Perobasta. Vaalean tuolin hän osti Aalto-yliopiston myyjäisistä. Manuela kokeilee innokkaasti uusia reseptejä ja kokkaa kasvisherkkuja koko perheelle.

Matkoilta tuon kotiini kiviä. Saharan autiomaa on kaunein paikka, missä olen koskaan ollut. Voisi kuvitella, että samanlaisena säilyvään maisemaan kyllästyisi, mutta aavikolla oli läsnä uskomaton levollisuus ja rauha. Toin matkalta useita kiviä, joita olen antanut lahjaksi ja asetellut sisustuselementeiksi kotiini. Makuuhuoneeseen valitsin kivet, jotka rauhoittavat ja puhdistavat huoneen tunnelmaa.

Suuri haaveeni on luoda mahdollisimman paljon kaunista ja merkittävää elämäni aikana. Työskentelen omassa ateljeessani päivisin, ja maalaan tällä hetkellä eniten töitä asiakkaiden tilauksesta – tosin parhaillani keskityn ennen kaikkea vauvan ja tyttäreni hoitamiseen. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun voin tehdä työtä, jossa yhdistyy henkisyys ja estetiikka.

Ikonin Manuela peri isältään, ja se pääsi osaksi kotialttaria. Kivet ovat tärkeä osa sisustusta ja Manuela uskoo, että ne puhdistavat energioita kotona. Rakkaimmat kivet Manuela on tuonut Saharasta.

Artikkeli on julkaistu maaliskuun 2016 Glorian Kodissa.