Laulaja Anna Hanski sisustaa usein keskellä yötä – "Rakennan kodin kokonaisuutta pitkälti samoilla ehdoilla kuin biisiä tai konserttia"

1/ Impulsiivisella otteella

Olen sisustajana impulsiivinen ja myös melko suurpiirteinen. Saan sisustuskohtauksia tyypillisesti öisin, kun pitäisi mennä nukkumaan. Silloin seinän väri tai kalustuksen järjestys vaihtuu hetkessä. Kaikkien kalusteiden pitää tästä syystä olla sellaisia, että pystyn liikuttamaan niitä yksin. Viimeisen kahden kuukauden aikana sohva ja sen myötä koko olohuoneen kalustus on mennyt uusiksi viisi kertaa. En kuitenkaan ostele uusia kalusteita, vaan nautin olemassa olevien järjestämisestä uudella tavalla. Alkuvuodesta oivalsin haluavani punaisen eteisen, kun istuin sohvalla ja katselin kelim-mattoni punaista raitaa. Lähdin siltä istumalta K-rautaan maaliostoksille ja maalasin seinän vielä samana iltana. Sisustuksen vapaa muunteleminen tuo arkeen kaipaamaani piristystä.

2/ Rytmiä kuunnellen

Rytmi on tärkeässä roolissa myös tavassani laittaa kotia. Rakennan kodin kokonaisuutta pitkälti samoilla ehdoilla kuin biisiä tai konserttia. Kotona, aivan kuten musiikissa tai esityskokonaisuudessa on oltava polveilevuutta, vaihtelevuutta ja toistoa sekä pyöreyttä ja särmää. Ruokapöytäni on pyöreä siksi, että se rikkoo sopivasti tilan ja muun kalustuksen kulmikkuutta.

Vastakkaiset elementit ja pienet tyylirikot tekevät sisustuksesta kiinnostavan ja tasapainoisen. Visuaalinen toisto kuten oranssin tai turkoosin värin pilkahdukset siellä täällä puolestaan solmii erilaiset elementit yhteen eheäksi kokonaisuudeksi.

3/ Elävät kerrokset

Osa minusta haluaisi olla "nudeihminen", jolla on valkoinen pellavasohva harmonisen vaaleassa ympäristössä, jossa kaikki sointuu yhteen sävy sävyssä. Tosiasiassa en voisi elää sellaisessa ympäristössä kahta tuntia kauempaa, ennen kuin alkaisin viskoa sohvalle värikkäitä tyynyjä ja ripustaisin lukuisat taideteokseni seinille. Kotini kerroksellisuus on myötäsyntyistä.

Moniin esineistäni liittyy merkityksellisiä sukupolvelta toiselle siirtyneitä tarinoita. Olen kuitenkin päättänyt, ettei minun tarvitse pitää kaikkia suvussa kulkeneita asioita esillä. Hiljattain olen opetellut luopumaan asioista ja antanut perimiäni juttuja eteenpäin lapsilleni ja sisaruksilleni. Iän myötä huomaan myös kiinnostuvani uudenlaisista asioista. Aiemmin suomalainen muotoilu ei puhutellut minua lainkaan. Nyt olen kuitenkin hankkinut klassikoita, joista tulee toivottavasti seuraavien sukupolvien sukuaarteita.

4/ Yhteisen pöydän ääreen

Elämäntavassani ruoanlaitolla ja yhdessä syömisellä on merkittävä rooli. Perheen ja ystävien kokoaminen yhteisen pöydän ääreen on minulle tapa osoittaa rakkautta. Ruoan tulee olla hyvää, mutta sen ei tarvitse olla ihmeellistä, olen mutkattoman bistroruoan ystävä. Koska olen elämänfilosofialtani sekä esteetikko että nautiskelija, myös kauniisti kattaminen on tärkeää. Kattamiseen panostaminen on osa vieraanvaraisuutta ja toisten huomioon ottamista. Luovuin viime vuonna astiastosta, jota käytin ainoastaan jouluisin. Nyt omistan ainoastaan astioita, joita käytän koko ajan, hopealusikoista lähtien.

5/ Huumorin pilkahduksia

Huumorilla on sopivasti annosteltuna paikkansa myös sisustuksessa. Omistan useampia hulluja asioita, jotka ilahduttavat minua päivittäin. Assosiaatiot tekevät näistä esineistä hauskoja. Kupuun sullottu Madonna-patsas tuo mieleeni Jukka Virtasen Matkamuistot-biisin sanoituksen, jossa toinen toistaan kummallisemmat esineet on - paristokäyttöisestä paavista käkikelloon - hankittu kuolinpesästä. Ihmisen tarpeessa kuljettaa mukanaan kaikenlaista kamaa on jotakin kummallista ja kiinnostavaa! Jokapäiväistä iloa tuottavat myös tarkat kriteerit täyttävät bambihahmot tai vaikkapa Sri Lankasta ostamani lepakkotuoli. Sen kokoamisen muisteleminen on aina yhtä hauskaa. Torimyyjä lupasi kokoamisen olevan niin helppoa, että pikkulapsikin osaa sen. Minulle tehtävä osoittautui kuitenkin lähes ylivoimaisen vaikeaksi, eikä helposti kokoon taittuvaa tuolia ole sen koommin taiteltu.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 6-7/2025.