Kuukauden tekijä: Sisustusstailaaja Susanna Vento

Sisustussuunnittelija Susanna Vento työskenteli ensimmäiset kuusitoista vuotta sisustuslehdissä. 2000-luvun alkupuolella Vento ryhtyi pitämään Varpunen-blogia, ja sen myötä yritykset kiinnostuivat hänen stailaamistaan kuvista. Jäätyään lehtityöstä äitiyslomalle Vento päätti siirtyä urallaan eteenpäin.

-Olin ensimmäisiä suomalaisia sisustusstailisteja, joten mietin, mikä meidän termimme on. Millä meitä kutsutaan? sanoo Susanna Vento.

Sittemmin stailistien ammattikunta on kasvanut, eikä työtehtävän nimeä tai tarpeellisuutta tarvitse enää muille selitellä.

"Olen luova ihminen ja päässäni surisee koko ajan. Työpäivän aloittaisin kaikkein mieluiten painimatolla. Pystyn parhaiten nollaamaan jatkuvan ajattelemisen fyysisesti väsyttävän liikunnan voimalla.

Innostun helposti ja haluan aina kokeilla uutta. Olen ollut kasvissyöjä, vegaani, sekasyöjä ja kaikkea mahdollista. Mutta jos lähden toteuttamaan muutosta liian ankarasti, se ei kestä arjessani pitkään.

Olen hurahtanut tekoälyyn. Yritän nähdä tulevaisuuteen, mihin se voisi johtaa. Tekoäly voisi esimerkiksi toimia vastuullisena työkaluna massakuvien tuotannossa sen sijaan, että liikuttelemme hirveän määrän erilaisia materiaaleja studiolta toiselle.

Menetän hermoni harvoin, mutta hermostun ympäristöuhan vähättelystä poliittisessa keskustelussa ja pienestä nillittämisestä. Meillä on maailmassa isoja ongelmia, mutta jotkut valittavat siitä, että juomapullosta on vaikea juoda, koska muovikorkki osuu poskeen.

Saan mielenrauhaa, kun siivottuani tiedän, missä elämäni palaset ovat, eikä ole tunnetta hoitamattomista asioista.

Viimeksi tein asetelman olohuoneeni ikkunalaudalle, joka on kuin oma kotialttarini. Yhdistin japanilaiseen keramiikkalautaseen kierrätetystä matchasta tehdyt suitsukkeet ja laastin muruja, jotka olivat pudonneet Alvar Aallon Lakeuden Ristin kirkon seinärappauksesta. Sain niitä kourallisen tuliaiseksi Ehea Livingin perustaja Tiina Roosilta, joka oli poiminut ne iltakävelyllään talteen. Jonkun roska voi olla toisen aarre.

Olen kiitollinen elämästäni. Minulla on ihanat lapset, kaikki läheiseni terveinä ja työni on mielenkiintoista.

Pahin tyylimokani ovat valkoiset PVC-housut, joita käytin opiskeluvaiheessa Kuopion yöelämässä. Ne hävettävät minua vähän vieläkin. Mutta sisustajana olen hyvin salliva. Tykkään tehdä outoja yhdistelmiä, ja vääriäkin asioita voi yhdistää tyylikkäästi.

Keksin uutta päivinä, jotka lipuvat eteenpäin lempeästi ja organisoidusti. Viihdyn omissa oloissani ja pienissä porukoissa.

Jos en olisi stailisti, olisin mikrobiologi. Pääsin samaan aikaan opiskelemaan sisustussuunnittelua ja mikrobiologiaa. Olen kotoisin keskiluokkaisesta työläisperheestä, eikä meillä ole ketään toista luovalta alalta. Äitini kuitenkin neuvoi, että minun on tehtävä päätös sen perusteella, kumpaa haluan enemmän. Rakastan edelleen mikrobeja ja olen kiinnostunut metsänpohjasta kerättävistä metsäbiomeista. Olen myös intohimoinen fermentoija ja järjestän siihen liittyviä työpajoja.

Kymmenen vuoden päästä käytän enemmän aikaa joogaan ja painiin sekä oleskelen pidempään Portugalissa. Rakastan työntekoa, eikä eläkkeelle jääminen ole listallani. Haluaisin tehdä entistä vahvemmin ympäristövastuullista työtä."

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 6-7/2024.