Nykykielessä sanaa kuumottava käytetään useimmiten synonyyminä sanalle pelottava. Löytyykö videolta kolme syyssisustuksen ahdistavinta trendiä? http://urbaanisanakirja.com/word/kuumottava/
Laatua myös videoihin, olkaa hyvä! En saanut mitään selvää sisustustoimittajan puheesta edessä pauhaavan hissimusiikin vuoksi. Otsakkeen 'kuumottava' on tosiaan aivan väärä sanavalinta tässä yhteydessä. Trendi-sanalle olen allerginen.
Telakka-alue nostureineen ja näkymät jokirantaan sekä Suomen Joutseneen tekevät turkulaisten Anna ja Ilarin loftkodista ainutlaatuisen.
Asukkaat: Anna ja Ilari sekä kolme koiraa ja kissa. Anna työskentelee yrityksessä, joka on keskittynyt asuntojen remontointiin ja sisustamiseen. Koti: Wärtsilän vanhaan tehtaaseen saneerattu 80-neliöinen koti Turun Aurajoen rannassa. Arkkitehtina projektissa oli Haroma & partners.
Historiallinen telakka-alue lähellä Aurajoen suuta ja Turun linnaa on viime vuosina muuttunut asuinalueeksi uusine kerrostaloineen. Laitureiden jykevät nosturit, valkea Suomen Joutsen ja tiiliseinäiset tehdasrakennukset muistuttavat menneistä satamavuosista. Nyt Wärtsilän vuonna 1934 rakennettu konepajahalli palvelee koteina. Suojeltujen ulkoseinien sisään valmistui vuonna 2016 yli 160 asuntoa.
Turkulainen Anna seurasi saneeraustyötä, kun telakkakiinteistön A-rappuun rakennettiin koteja. Kiinnostus heräsi. Kun talon viimeistä rappua alettiin remontoida, kävivät Anna ja puoliso Ilari katsomassa asuntoja. Ylimpien kerrosten kaksikerroksinen huoneisto tuntui heti omalta, varsinkin suuri kattoterassi hurmasi Annan. Lofthenkinen asunto on näyttävä, vanha tehdashalli on muutettu asuinkäyttöön osaavasti.
Kattoterassi ja parveke melkein tuplaavat asuinpinta-alan. Rottinkiset lepotuolit Anna löysi Ikeasta. Tulevina kesinä parvekkeelle hankitaan paljon viherkasveja. Massiivinen Wärtsilän vanha rakennus kantaa nykyisin nimeä Loft-tehdas.
– Ihastuin siihen, että asunto on kahdessa kerroksessa. Sisääntulokerros on avokeittiön ja ruokatilan kanssa tilaa, jossa tapaamme ystäviä ja teemme ruokaa. Yläkerta taas on meidän privaattia nukkumis- ja oleskelutilaa. Sinne sisustimme myös vierashuoneen, Anna kertoo.
Anna ja Ilari tekivät kaupat asunnosta niin aikaisessa vaiheessa, että he ehtivät vaikuttaa sen ratkaisuihin. Kaikki kodin sisäovet ja kaapistot ovat mustat. Myös portaat Anna valitsi arkkitehdin esittämistä vaihtoehdoista graafisen mustina.
– Keittiön halusin Kitzenin mallistosta, koska olen tehnyt töitä heidän kanssaan ja toivoin jotain muuta kuin perusratkaisuja. Mustien kaapistojen lisäksi valitsin kuparipintaiset kaapinovet, seiniin peiliä ja kuparisen hanan Tappwelliltä, Anna kertoo.
Keittiön päätyseinä jätettiin yläkaapittomaksi. Seinää peittävä peili luo illuusion jatkuvasta tilasta. Keittiö on Kitzenin mallistosta.
Turkulaisen suunnittelijan Bette Eklundin tanskalaiselle Woudille suunnittelemat Tip, Tap ja Top -kynttilänjalat sopivat Hakolan sohvapöydälle.
Makuuhuoneessa ei ole kiinteitä kaappeja vaan Annan suunnittelemat ja paikallisen metallipajan valmistamat rekit. Vuoteen taustaseinä on mikrosementtiä,jonka Anna ja Ilari maalasivat valkoisella perusmaalilla. Lopputulos on hauskan eläväinen. Asunto on kahdessa kerroksessa. Tilaa on kolme huonetta, avokeittiö, terassi ja parveke.
Arkkitehti Eemil Luukka suunnitteli perheelleen avaran, valoisan kodin järvenpääläiseen karjanhoitokouluun.
Asukkaat: Käsityönopettajaopiskelija Maiju Luukka ja arkkitehti Eemil Luukka sekä lapset Nooa, Isla, ja Uuno. Koti:126-neliöinen asunto vanhassa karjanhoitokoulussa Järvenpäässä. Vuonna 1927 rakennettuun koulu on arkkitehtiveljesten Jussi ja Toivo Paatelan suunnittelema.
Kaipuu kauniiseen ja uniikkiin kotiin sai Maiju ja Eemil Luukan remontoimaan perheelleen kodin vanhaan järvenpääläiseen karjanhoitokouluun. Vanhaan rakennukseen tuli kaikkiaan seitsemän asuntoa. Eemil suunnitteli Luukkien kodin toiseen kerrokseen, jossa muuton jälkeen ensi töiksi juhlittiin kuopuksen ristiäisiä.
Eemil, Uuno, Maiju, Isla ja Nooa Luukan kotitalon ulkoseinä on sementtitiiltä, joka on rapattu kalkkilaastilla ja kalkkimaalattu keltaiseksi. Rappausta on aikojen saatossa korjailtu, mutta nyt se on patinoitunut.
Miten päädyitte asumaan vanhaan kouluun?
Eemil: Onnellisten sattumien kautta. Etsimme serkkuni, arkkitehti Antti Heikkilän kanssa sopivaa taloa alueen vanhoista rakennuksista, kun vastaan tuli Järvenpään kaupungin myynnissä ollut koulukokonaisuus. Rakennus oli inspiroiva ja fiilikseltään houkutteleva.
Maiju: Kun ensi kerran näin rakennuksen ja kuljin pitkin talon käytäviä, en osannut hahmottaa kokonaisuutta. Talon arkkitehtuuri ja kouluhistoria kiehtoivat, mutta samaan aikaan tunsin itseni pieneksi. Yhteisen hankkeen ympärille kietoutunut porukka kuitenkin vahvisti uskoani remontin onnistumisesta.
En silloin ymmärtänyt, minkä kokoisesta projektista oli kyse. Jos olisin tiennyt, niin olisin varmaan pelästynyt ja perääntynyt. Olin vannonut, etten ikinä osta vanhaa, remontoitavaa taloa, ja yhtäkkiä löysin itseni betonipölyn keskeltä. Talon erityislaatuinen henki imaisi mukaansa. Arkkitehtuuri ja historia ovat aina merkinneet minulle paljon. Niiden vahva läsnäolo on tehnyt talosta rakkaan.
Vähäeleinen, vanerinen keittiö on Eemilin suunnittelema, ja sen toteutti Hollolan Puuosa. Työtasot ovat laminoitua vaneria. Vanha lääkekaappi on Eemilin lapsuudenkodista ja jäi väliaikaiselle paikalleen. Maiju ihastui oranssiin teepannuun Prahassa, Eemil salakuljetti sen Suomeen ja antoi Maijulle syntymäpäivälahjaksi.
Keittiön kaappeihin haluttiin kaunis punainen sävy, joka viittaisi talon rakennusvuosikymmenen värimaailmaan. Sopiva RAL 3012 -sävy löytyi Tikkurilalta.
Muutitte koulukäyttöön tarkoitetun rakennuksen kodiksi. Millaisia haasteita kohtasitte?
Eemil: Rajan vetäminen vanhojen säästettävien ja pois purettavien rakennusosien välillä oli vaativa ja usein kivulias prosessi. Jouduin punnitsemaan erilaisten vaihtoehtojen välillä. Halusimme korostaa rakennuksen tiettyjä ominaispiirteitä ja vaalia sen alkuperäistä henkeä mutta niin, että uudetkin pinnat saavat näkyä.
Koska teimme valtaosan töistä itse, parhaita olivat ne hetket, kun joku työvaihe tuli valmiiksi. Pitkiksi venyneet päivät ja purkujätteen loputon ulos kantaminen oli uuvuttavaa.
Maiju: Olin lähes yksinhuoltaja remonttiprojektin ajan, kun Eemil oli päivät töissä ja illat raksalla. Vaikka rakennusaika oli raskasta, nautin eniten siitä, kun sain tehdä jotain käsilläni. Putsasin ja hioin ikkunakarmeja, sekä maalasin listoja. Sukulaiset olivat isona apuna koko rakennusprojektin ajan. Tasoitustyöt tilasimme ulkopuoliselta, ja loppuvaiheeseen palkkasimme ulkopuolisen timpurin tekemään sisätöitä.
Kipsisiä lehmäpatsaita löytyi ullakolta useita, ja ne ovat talon vanhaa opetusmateriaalia. Taulu makuuhuoneen seinällä on kopio Eemilin lapsuudenkodin rakennuspiirustuksista.
Mikä on kotinne sisustuksen punainen lanka?
Eemil: Suhtaudun varauksella koko sisustus-sanaan. Elämässä syntyy aika ajoin uusi tarve, ja se pitää pyrkiä tyydyttämään mahdollisimman hyvin tarkoitukseen soveltuvalla asialla.
Usein huonekalun hankintaan liittyy etsimistä ja pohtimista. Toisaalta sattumalta vastaan tulevia löytöjä on vaikea vastustaa. Olemme innokkaita kierrättäjiä ja hankimme mielellämme käytettyjä kalusteita silläkin uhalla, että joudumme niitä kunnostamaan.
Taide merkitsee meille paljon. Taulut ovat ikkunoiden tavoin aukkoja ympäröivään maailmaan.
Maiju: Tykkään olohuoneen harmonisesta tunnelmasta. Pidän siitä, miten valo lankeaa ikkunasta eteisen kuvioidulle kaakelilaatalle. Koti ei kuitenkaan tule koskaan täysin valmiiksi. Asuminen ja sen tarpeet muuttuvat elämäntilanteiden mukaan.
Iso lasipullo on ostettu vanhan tavaran liikkeestä. Pullon muoto kiehtoi Maijua, koska se on poikkeuksellisen korkea ja hoikka. Viherkasvit ovat Maijun intohimo.
