Asunnossa on iso, valkoharmaa keittiö, jossa on paljon säilytystilaa. Flosin Smithfield-valaisin on hankittu Vepsäläiseltä. Suurikokoinen valaisin sopii yhteen Alvar Aallon klassikkopöydän kanssa. Ilmari Tapiovaaran musta Domus-tuoli hankittiin Aerosta ja neljä Aslak-tuolia Aarnes Designista Töölöstä.

Väljyys, vaaleat seinät ja mintunvihreä kylpyhuone olivat ratkaisut, joilla helsinkiläispari loi kodistaan rauhallisen. Kylpyhuoneremontin lisäksi kaikki kodin seinät maalattiin. Väreiksi ei valittu puhdasta valkoista, vaan maanläheisiä sävyjä, jotka tuovat pehmeyttä asuntoon. Keittiön siisteyden takaavat tarpeeksi runsaat säilytystilat.

Harmonisen kylpyhuoneen suunnitteli ja toimitti asukkaiden toiveiden mukaan Opdeco. Kylpylämäistä tunnelmaa luodaan huonetuoksulla ja laadukkailla saippuoilla.
Harmonisen kylpyhuoneen suunnitteli ja toimitti asukkaiden toiveiden mukaan Opdeco. Kylpylämäistä tunnelmaa luodaan huonetuoksulla ja laadukkailla saippuoilla.

Pihanpuoleisessa oleskeluhuoneessa katsellaan televisiota. Vanha keinutuoli on peritty. Herman Millerin Eames Lounge Chair ja Ottoman ovat hankintoja Berliinistä. Jalkavalaisin on kirpputorilöytö Norjasta.
Pihanpuoleisessa oleskeluhuoneessa katsellaan televisiota. Vanha keinutuoli on peritty. Herman Millerin Eames Lounge Chair ja Ottoman ovat hankintoja Berliinistä. Jalkavalaisin on kirpputorilöytö Norjasta.

Menopeli seinällä säästää tilaa. Lipasto on hankittu Antiikkiliike Fasaanista. Pirkka-tuolille on kätevä laskea laukku kotiin tultaessa.
Menopeli seinällä säästää tilaa. Lipasto on hankittu Antiikkiliike Fasaanista. Pirkka-tuolille on kätevä laskea laukku kotiin tultaessa.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa syyskuussa 2016 julkaistusta jutusta Tilaa hengittää. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

Äitini ei ole kuullutkaan marittamisesta, mutta hän tyhjentää hyllyjään. Minulle.

Kun hän tulee kylään, hänellä on mukanaan nyssykkä. Viimeksi siinä oli puiset, juustoon kiinnitettävät napit, pakastuspusseja, kahvipaketti ja pari terävää veistä.

Kun menen hänelle kylään, teemme kotikierroksen, jonka aikana hän etsii lisää pois annettavaa tavaraa. Aina samassa kohdassa kierrosta, olohuoneessa, sanon kuitenkin äidille: näistä et luovu.

Äidillä on nimittäin vanha, aikoinaan apteekista ostettu iso kaappi, jonka hän on maalauttanut kiiltävän mustaksi. Sen edessä pysähdymme. Kaapin yläosan lasiovet suojaavat kauniita astioita. Mitään uutta kaappiin ei ole tullut sitten 1980-luvun. Astiakaappi on kuin valokuva-albumi.

Kaapiston keskellä ovat kermanvalkoiset, kultareunaiset kupit, jotka äiti juoksi ostamaan 1960-luvun lopulla juuri ennen kuin tuoreen avioparin ensimmäiset vieraat olivat tulossa kylään. Tämän tarinan äiti kertoo aina.

Oikeassa reunassa ovat vihreäjalalliset, Saara Hopean suunnittelemat, Nuutajärven Traviata-viinilasit ja vihreät, ”kuplivaa” Humppilan lasia olevat lautaset, joilta söimme ja syömme vieläkin kesäsalaatit.

Hopeinen kahviastiasto on Teheranista. Näen mielessäni arabisheikin ojentavan sen 1980-luvulla isälleni, joka kotiin palattuaan laski sen eksoottisena nähtävyytenä arkiselle, lohjalaiselle kahvipöydälle.

Emme uskotelleet edes itsellemme, että käyttäisimme sitä. Mutta kaunis se on.

Oma astiakaappini on vaatimattomampi kuin äitini kaappi. Mutta on siinäkin lasistorivejä enemmän kuin tarpeeseen. Edesmenneet appivanhempani keräsivät laseja ja aterimia.

Pelkästään Timo Sarpanevan suunnittelemien Arkipelago-lasien jalkojen katsominen on esteettinen elämys. Muistan aina kertoa sen tyttärilleni, kun esittelen kaappia kuin valokuva-albumia.

Marjatta-laseista juomme valkoviiniä kesällä, ja saman sarjan kapeat lasit pääsevät vesilaseiksi juhlapöytään. Ruotsalaiset, Bertil Vallienin Kosta Bodalle suunnittelemat Chateau-viinilasit ovat meidän ”iittalamme”. Ihailen niiden aaltoilevaa pintaa ja sitä, että suunnittelija halusi tehdä lasit, jotka saattoi valmistaa vain käsin.

Minäkään en aio luopua astioista. Marokkolaisista lautasista ja puolalaisista posliinikupeista on varmasti jäänyt jo muistijälki tyttärille.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 3/2017.

Lifestyleliike Olkkarin Janine Miettunen on aktiivinen kirpputorikävijä. Videolla Janine näyttää, miten kokoaa löytämistään aarteista mielenkiintoisen asetelman. Mukana menneiden vuosien klassikko: konjakkipiippu!

Keramiikkataiteilija Marita Lybeckin entisestä talosta ja ateljeesta tuli lapsiperheen koti vuonna 2015. Avara, 400-neliöinen kivitalo on arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema ja se valmistui vuonna 1927. Uusista asukkaista talo ei kaivannut kuin vähän pintaremonttia. Laadukkaasti rakennetun talon pinnat olivat kuluneet kauniisti ja luovat yhä lämmintä tunnelmaa.

Ruokailutilaa koristaa Ingo Maurerin suunnittelema Zettel'z-valaisin. Tunnelma on rento, mutta tilan materiaali- ja väriyhdistelmät ovat tarkkaan harkitut. Ruokapöydän tuolit hankittiin Cobellosta ja matto Salista. Sisutuksessa auttoi Bang Interiors.
Ruokailutilaa koristaa Ingo Maurerin suunnittelema Zettel'z-valaisin. Tunnelma on rento, mutta tilan materiaali- ja väriyhdistelmät ovat tarkkaan harkitut. Ruokapöydän tuolit hankittiin Cobellosta ja matto Salista. Sisutuksessa auttoi Bang Interiors.

Eteisaulan vaaleaksi maalattu puulattia saa kontrastia tummista, vanhoista argentiinalaistuoleista, jotka ostettiin aikoinaan Casuarinasta. Katseenvangitsijana tilassa on Kaj Söderholmin maalaus.
Eteisaulan vaaleaksi maalattu puulattia saa kontrastia tummista, vanhoista argentiinalaistuoleista, jotka ostettiin aikoinaan Casuarinasta. Katseenvangitsijana tilassa on Kaj Söderholmin maalaus.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa maaliskuussa 2017 julkaistusta jutusta Parempi kuin puutalo. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

Unohda turha kikkailu ja panosta kunnon materiaaleihin.

1. Katse historiaan

Suunnittelun lähtökohtana on aina toimiva keittiö. Tyyliä taas voi miettiä asunnon rakennusaikakauden hengessä. Millainen koti on mittasuhteiltaan? Millaisia materiaaleja ja sävyjä muissa pinnoissa on käytetty?

Kun kiinteät sisustusratkaisut mukailevat talon arkkitehtuuria, uusikin keittiö tuntuu tilassa luontevalta. Maalaisromantiikka ei sovi 1970-luvun taloon.

2. Ammenna luonnosta

Ajattomassa keittiössä on luonnonläheisiä sävyjä ja materiaaleja. Valkoinen ja beigen sekä harmaan sävyt ovat klassisia valintoja.

Aitoja materiaaleja, kuten kivi- ja puupintoja, voi huoltaa ja kunnostaa. Ne saavat ajan kuluessa pintaansa kauniin patinan. Laminaatti- ja melamiinipinnat taas näyttävät vain kuluneilta.

Tasoissa erilaiset kivi- ja komposiittipinnat ovat kestäviä. Hanoissa aikaa kestävät parhaiten klassiset kromatut tai harjattu teräs.

3. Varaudu muutoksiin

Jos tiedät makusi muuttuvan ajan kanssa, varaudu muutoksiin. Sileät mdf-ovet ovat silloin hyvä valinta. Ne on suhteellisen vaivatonta maalauttaa uudelleen.

Vetimet kielivät keittiön iästä. Valitse sellaiset, joiden ruuviväli on standardi, ja ne on helppo päivittää. Kodinkoneissa aikaa kestävät parhaiten rosteripinnat. Niihin on helppo myöhemmin yhdistää keittiön mahdollisesti muuttuva tyyli.

4. Panosta tasoihin

Eniten keittiön hintaan vaikuttavat ovien materiaali, kaappien sisukset ja taso. Täyspuiset kaapin­ovet ovat kestäviä ja niitä voi kunnostaa sekä maalata tarvittaessa samoin kuin mdf-ovia.

Suurimmalla kulutuksella ovat tasot. Kivi- ja komposiittitasot ovat kestäviä, helppohoitoisia ja ne kestävät kuumuutta. Sävyissä kannattaa suosia vaaleita ja murrettuja värejä.

5. Kierrä trendit kaukaa

Mitä suositumpi ja trendikkäämpi jokin tyyli tai väri on, sitä nopeammin se muuttuu vanhanaikaiseksi. Mikään ei kieli oman aikansa tyylistä enemmän kuin liesikupu. Mieti myös kiinteiden koneiden, kuten kahvi- ja jääpalakoneiden tarpeellisuutta – tekniikka vanhenee nopeasti ja käyttö voi jäädä vähäiseksi.

Sisustusarkkitehti Laura Räihä paljastaa ammattilaisten parhaat sisustussalaisuudet.