Päiväpeitolla tiukasti verhottu parivuode näyttää helposti tylsältä pakkaukselta. Nyt rentoutetaan petausta ja jätetään ryppyiset lakanat suosiolla näkyviin. Päiväpeitosta ei vielä kuitenkaan luovuta kokonaan, vaan asetellaan se jalkopäähän ryhdistämään huoletonta petausta.

Omassa makkarissani on aina ryppyiset pellavalakanat. Värikäs päiväpeitto toimii hyvin valkoisten lakanoisen kanssa, kun petaan peiton vain puoliksi sängyn päälle. Bombay Stockholmin peitto on valmistetu vanhoista sarikankaista ja jokainen peitto on uniikki, hinta 105 e, Stockmann. Olen peittänyt runkopatjan helmalakanalla, joka muuttui konepesussa sopivan ryppyiseksi. Tampere-tarjoilukärry on Everyday designin ja riippuvalaisin Hk Livingin mallistosta. Kuva Päivi Anita Ristell.

 

Harmaa ei ole tylsä väri, kun yhdistelet tummia ja vaaleita sävyjä ja raikastat kokonaisuuden valkoisilla lakanoilla. Muhkea sängynpääty tekee runkopatjasta ylellisen oloisen. Fennobedilla voi valita sängynpäädyn verhoilun monista materiaalivaihtoehdoista. Glamthrow-peitto 135 e ja -tyynyt 47 e kpl, pussilakanasetti 54 e, Tinekhome. Kuva Tine K.

 

Tämä peti ei kaipaa päiväpeittoa, sillä turkoosit lakanat ovat houkuttelevat sellaisenaan ja runsas tyynyasetelma korostaa vielä petauksen rentoa tyyliä. Tässäkin petauksessa on tärkeää, että tyynyissä on eri sinisen sävyjä. Pussilakanat 20 e/kpl ja tyynynpäälliset 8 e/kpl ja huopa 30 e, H&M Home.

Seuraa Anna Aromaata Instagramissa @anna_aromaa

Kitzenin keittiön  kaapistojen yläreuna myötäilee katon muotoa. Avohyllyt tarjoavat paikan asukkaiden värillisille lasiesineille.  Työtaso jatkuu käytännöllisesti seinälle.
Kitzenin keittiön kaapistojen yläreuna myötäilee katon muotoa. Avohyllyt tarjoavat paikan asukkaiden värillisille lasiesineille. Työtaso jatkuu käytännöllisesti seinälle.

Sininen sohva saneli Maaritin ja Timon kakkoskodin värimaailman. Luottosuunnittelija Mikko Toppala sisusti parille ullakkoasunnosta rauhallisen kaupunkikodin.

Asukkaat: Maarit ja Timo, jotka asuvat asunnossa Helsingissä käydessään.
Koti: vanhan talon ullakolle vuonna 2013 rakennettu 74-neliöinen asunto Korkeavuorenkadulla Helsingin keskustassa.

Maarit ja Timo olivat etsineet kakkosasuntoa Helsingin Kaartinkaupungin ja Ullanlinnan alueilta jo jonkin aikaa, kun vastaan tuli ullakkosaneerauskohde Korkeavuorenkadulta. Pariskunta ihastui asunnon avaruuteen, pohjaan, kattoikkunoihin ja urbaaniin näkymään. He pyysivät sisustussuunnittelija Mikko Toppalan mukaan katsomaan rakenteilla olevaa asuntoa. Toppala on sisustanut myös perheen muut kodit.


Kodin suunnitellut Mikko Toppala on helsinkiläinen sisustussuunnittelija, joka on tuttu MTV3:n Pientä pintaremonttia ja Pientä mökkiremonttia -ohjelmista.


Mikko Toppala, miten asunnon arkkitehtoninen ilme syntyi?

Asunnon rakentaneen Aarni Kiinteistöjen suunnitelmat ja materiaalivalinnat olivat niin onnistuneita, ettei suuria muutoksia tarvinnut miettiä. Valituilla rakennustavoilla saatiin hienoja, pelkistetyn tyylikkäitä yksityiskohtia. Esimerkiksi väliovien viisto yläreuna on rakentajan taidonnäyte, ja kiintokalusteet toteutettiin toiveestani ilman turhia peitelistoja.


Kimmo Kaivannon grafiikantyö toistaa asukkaiden lempivärejä: rantahiekan ja veden sävyjä.


Miten kodin rauhallinen väritys syntyi?

Sisustuksen lähtökohta oli asukkaiden edelliseen kotiin sinisellä verhoiltu sohva ja muut huonekalut, matot ja valaisimet, jotka yhdessä päätimme siirtää tähän kotiin. Sinistä löytyy myös tauluista, joiden paikat katsoimme yhdessä. Halusin pitää muun värimaailman rauhallisena, maanläheisenä ja vaaleana. Hankin kotiin sisustusta täydentäviä sisustustavaroita ja tekstiilejä, joissa toistuu sama sininen sävy ja skandinaavinen tyyli.

Oma suosikkini on keittiö ja oleskelutila suurien ikkunoiden ja korkean tilan vuoksi.


Novapakin tummansininen sohva muutti asukkaiden vanhasta kodista. Sitä täydennettiin vaaleanharmaalla rahilla. Vanha sarjapöytä maalautettiin mustaksi.

 


Viistoon tilaan sopivat matalat kalusteet. Aiemmin hankitut Artekin Tankki-tuolit tuotiin tähän kotiin. Tuolien kuviollinen verhoilukangas, samettipintainen vanha matto ja runsaat tekstiilit tuovat pelkistettyyn asuntoon kodikkuutta.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 1/2018 ilmestyneestä jutusta Sinistä & vaaleaa.

Tilaa Glorian Koti

Viime viikolla 12-vuotiaat kissamme vaativat perhepalaverin. Ne kysyivät, miksi kotia ei ole sisustettu enemmän heidän tarpeisiinsa.

Kissojen näkökulmasta meillä pitäisi olla korkealle kohoavia viidakkomaisia tasoja, erilaisia liaaneja ja köysisiltoja. Ne valittivat, ettei meiltä löydy pehmeitä sänkyjä vaatekaapeista ja -huoneista, vaan kissat ovat joutuneet etsimään makuupaikan jumppavaatteitteni päältä sekä pehmeän matkakassin uumenista.

”Myös pyykkikori käy oleskelutilaksi, jos asukkaat ymmärtäisivät jättää kannen useammin auki”, nuorempi kissa huomautti.

Kissat kertoivat arvostavansa sitä, että unohdamme pellavaisen laudeliinan lauteille. Kun valitin, että kauheinta kaikista on löytää löylyssä kissankarvoja suusta ja iholta, ne nousivat, venyttelivät ja astelivat palaverista pois iltapalalleen.

”En vielä ehtinyt sanoa omaa näkemystäni”, huusin herrojen perään.

Selitin, että olen lopen kyllästynyt siihen, että nuorempi herra on ymmärtänyt laakean, suuren aikakauslehtikorin käyttötarkoituksen väärin. Se ei ole vessa. Pyysin myös, että uskaltaisimme keskustella arasta aiheesta ilman, että syöksyisimme konfliktiin.

”Puhutko matosta?” vanhempi kissa kysyi.

Ihana, viisimetrinen hamppumattomme odotti rullalla pesulaan pääsyä. Se oli peittänyt lähes koko olohuoneen lattian. Mutta kissoille matto oli ollut vatsalaukun tyhjennysalusta – ja he tähtäsivät mieluiten sen keskiosaan. Kun valitin tästä, kissat katsoivat ikkunasta ulos.

”Miksei meillä ole eläinkaupassa myytäviä kissojen kiipeilypuita, jotka kiertävät koko asunnon?”

”Miksei meillä ole eläinkaupassa myytäviä kissojen kiipeilypuita, jotka kiertävät koko asunnon?” kissat kysyivät yhteen ääneen.

Irvistin.

”Koska ne ovat niin rumia”, myönsin.

Nuorempi kissa muljautti silmiään.

”Estetiikka on suhteellinen käsite”, hän näpäytti, hypähti ruokapöydän tuolille ja teroitti kyntensä sen Tricia Guildin kankaalla päällystettyyn selkänojaan.


Kissojemme raapimispuut.


Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 1/2018.

Vierailija

Hanna Jensen: Jos kissat puhuisivat

Ihana kolumni! Pystyn niin samaistumaan tähän keskusteluun ja miten oivaltavasti kirjoitettu. Hankin uuden sohvan, joka kissan väritystä silmälläpitäen valikoitui väriltään tummanharmaaksi niin kovasti kaipaamani valkoisen sijaan. Ja kissan kanssa elävät ymmärtävät sen katseen, kun kissaa komentaa lopettaa raapimisen. Se paljon puhuva tuijotus seinään raapimisen jatkuessa vielä intensiivisemmin... Tätä keskustelua kissojen kanssa lukisi vaikka kirjan verran lisää! Kiitos Hanna :)
Lue kommentti