Oli lämmin kesäpäivä 1980-luvulla, kun kävimme lapsuudenperheeni kanssa katsomassa pientä puutaloa Lohjan esikaupunkialueella. Muistan kuistin, pienet, tapetoidut huoneet ja kapeat rappuset yläkertaan. Muistan innostuneen tunteen siitä, millaista olisi asua uudessa, pastellinsävyisessä talossa. Se tuoksuikin erilaiselta. Meidän perheestä tulisi pienen puutalon perhe.

Emme koskaan muuttaneet taloon. Mutta mieleeni jäi muisto siitä, kuinka nopeasti ehdin aistia ”uuden elämäni” jo lapsena.

Ystävä jakoi Facebookissa kuvan uudesta kodistaan, johon oli ihastunut ullakkohuoneen ikkunoiden takia. Mikä teki sinuun vaikutuksen kodissasi, hän kysyi.

Vastauksia putoili nopeasti. Vain yksi kirjoitti olleensa ”asiapenttinä” myyty lähellä sijaitsevasta peruskoulusta ja tehdyistä putki- ja julkisivuremontista.

Muut sen sijaan olivat vakuuttuneet pihan 50-vuotiaista omenapuista, pihalla köllötelleestä labradorinnoutajasta, auditoriohenkisistä paljeovista tai kodinhoitohuoneen altaasta. Yksi kiteytti, että jostakin pitää tulla ooh-tunne. Yhdellä se oli kaksitoista pallogrilliä kerrostalon seinustalla.

Oma perheenikin on valinnut uusia koteja huolettomasti. Yhden kodin lautalattiat ja puisten pariovien maalaukset viehättivät. Emme juuri tutkineet taloyhtiön tilaa, vaan sisustimme sen nopeasti silmissämme. Teimme tarjouksen heti.

Toiseen muutimme osittain siksi, että koti näytti "kirjalliselta" kirjahyllyineen ja plyysiverhoineen. Sillä kerralla selvitimme sentään taloyhtiön tulot ja vastikkeet. Tarjous tehtiin ennen yleistä näyttöä.

Asuntokaupoilla on kuitenkin syytä pitää pää kylmänä ja olla se ”asiapentti”. Upea parveke menettää merkityksensä, jos kodissa on homeongelma tai jos taloyhtiö on hoidettu huonosti. Jos ystävältäni kysyttäisiin, uuden kodin valitsisi homekoira.

Jos ystävältäni kysyttäisiin, uuden kodin valitsisi homekoira.

Mutta en silti usko, että valitsen uutta kotia koskaan pelkästään järkiperustein. Taidan aina olla se, jota viehättävät vinot seinät ja oudot ratkaisut, jotka myynti-ilmoituksissa naamioidaan ”persoonallisiksi”.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 5/2017