Oli lämmin kesäpäivä 1980-luvulla, kun kävimme lapsuudenperheeni kanssa katsomassa pientä puutaloa Lohjan esikaupunkialueella. Muistan kuistin, pienet, tapetoidut huoneet ja kapeat rappuset yläkertaan. Muistan innostuneen tunteen siitä, millaista olisi asua uudessa, pastellinsävyisessä talossa. Se tuoksuikin erilaiselta. Meidän perheestä tulisi pienen puutalon perhe.

Emme koskaan muuttaneet taloon. Mutta mieleeni jäi muisto siitä, kuinka nopeasti ehdin aistia ”uuden elämäni” jo lapsena.

Ystävä jakoi Facebookissa kuvan uudesta kodistaan, johon oli ihastunut ullakkohuoneen ikkunoiden takia. Mikä teki sinuun vaikutuksen kodissasi, hän kysyi.

Vastauksia putoili nopeasti. Vain yksi kirjoitti olleensa ”asiapenttinä” myyty lähellä sijaitsevasta peruskoulusta ja tehdyistä putki- ja julkisivuremontista.

Muut sen sijaan olivat vakuuttuneet pihan 50-vuotiaista omenapuista, pihalla köllötelleestä labradorinnoutajasta, auditoriohenkisistä paljeovista tai kodinhoitohuoneen altaasta. Yksi kiteytti, että jostakin pitää tulla ooh-tunne. Yhdellä se oli kaksitoista pallogrilliä kerrostalon seinustalla.

Oma perheenikin on valinnut uusia koteja huolettomasti. Yhden kodin lautalattiat ja puisten pariovien maalaukset viehättivät. Emme juuri tutkineet taloyhtiön tilaa, vaan sisustimme sen nopeasti silmissämme. Teimme tarjouksen heti.

Toiseen muutimme osittain siksi, että koti näytti "kirjalliselta" kirjahyllyineen ja plyysiverhoineen. Sillä kerralla selvitimme sentään taloyhtiön tulot ja vastikkeet. Tarjous tehtiin ennen yleistä näyttöä.

Asuntokaupoilla on kuitenkin syytä pitää pää kylmänä ja olla se ”asiapentti”. Upea parveke menettää merkityksensä, jos kodissa on homeongelma tai jos taloyhtiö on hoidettu huonosti. Jos ystävältäni kysyttäisiin, uuden kodin valitsisi homekoira.

Jos ystävältäni kysyttäisiin, uuden kodin valitsisi homekoira.

Mutta en silti usko, että valitsen uutta kotia koskaan pelkästään järkiperustein. Taidan aina olla se, jota viehättävät vinot seinät ja oudot ratkaisut, jotka myynti-ilmoituksissa naamioidaan ”persoonallisiksi”.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 5/2017

Sademetsä, surffikeidas ja 1960-lukua henkivä keittiö. Laura Ratian kodissa kuljetaan tunnelmasta toiseen.

Asukkaat: Sisustussuunnittelija, stailisti ja KTM Laura Ratia ja aviopuoliso sekä lapset Pihla ja Jere.

Koti: Kolmikerroksinen 1960-luvulla rakennettu rivitalo Helsingin Lauttasaaressa meren rannalla. Talossa on 240 neliötä.

Luonto ja rauha puuttuivat Laura Ratian perheen kodista ja elämästä Helsingin ydinkeskustassa. Lopulta lasten kasvaminen ja lisätilan tarve veivät Lauran ja hänen miehensä asuntonäyttöön Lauttasaareen. Kolmikerroksinen rivitalokoti meren rannalla oli hyväkuntoinen, ja sen hyvä henki teki vaikutuksen.

– Vaikka asunto oli tyhjillään, meille välittyi vahvasti sen hyvä tunnelma. Minulle tuli tunne, että täällä on tapahtunut hyviä asioita, Laura sanoo.


Laura Ratian keittiön pähkinäpuiset kaapistot valmisti pohjanmaalainen Puusepänliike Hietaranta. Kaapistojen pyöristykset sopivat talon arkkitehtuuriin, ja ne ideoi suunnittelutoimisto Poiat. Messinkinen hana on Tapwellin. Avohyllyllä oleva taulu on muisto Milanosta. Katosta roikkuva, messinkinen Long John -valaisin löytyi PlusMinusin valikoimista.

Vaikka asunto oli hyvässä kunnossa, uudet asukkaat halusivat remontoida sen omaan tyyliinsä. Remontissa säilytettiin kaikki mahdollinen alkuperäinen.

Tiloista ja sisustuksesta kiinnostuneelle ja stailistina toimivalle Lauralle syntyi nopeasti mielikuva siitä, millainen asunnon henki olisi. Luonnolliset materiaalit, murretut meren sävyt ja luonnonmukaisuus olivat kulmakivet, joille sisustuksen runko rakennettiin. Kodista tulisi tyylikäs, lämmin ja hieman boheemi, Laura suunnitteli.

– Pidän lämpimästä tunnelmasta ja siksi käytän sisustuksissani värejä. Valkoiset seinät ovat usein kylmät, mutta tänne ne tuntuivat oikeilta. Vihreä kasvillisuus ja meri tuovat sisään vuodenaikojen mukaan vaihtuvia värejä. Valkoinen on sopiva niitä raikastamaan ja tasapainottamaan, Laura sanoo.


Televisiohuoneen tunnelman luo Graduate Collectionin viidakkotapetti, jonka päälle asennettiin vihreällä maalatut puulistat. Ne korostavat tapetin kuviota ja samalla syntyi moderni versio paneloidusta seinästä. Harmaa, rento pellavasohva on Gervasonin Ghost. Valaisin on huutokauppalöytö Bukowskisista.

Avuksi Laura ja hänen miehensä palkkasivat arkkitehtitoimisto Poiatin. Poiat suunnitteli asunnon kiinteät kalusteet ja saunan, jota pienennettiin niin, että Laura sai kylpyhuoneeseen lehdestä bongaamansa ammeen. Lauran ystävä, sisustusarkkitehti Sisse Collander, oli sparrausapuna, kun Laura ideoi kodin yksityiskohtia, kuten sisäkattojen sävyjä.


Lämpökäsitellystä haavasta tehty puupanelointi tuo lämpöä kylpyhuoneeseen ja on kontrastina mikrosementille, jota on käytetty seinissä, lattiassa ja katossa. Musta hana on Tapwellin. Kylpyamme hankittiin neptunbath.comista.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 8/2017 ilmestyneestä jutusta Metsän sävyissä.

 

Olohuoneen sisustus on tehty Marjatta Tapiolan Kaksipäinen Härkä -teoksen ehdoilla. Børge Møgensenin nahkainen vintagekalusto on peräisin nettikauppa Nord3.ch:sta. Charles ja Ray Eamesin suunnittelemat puujakkarat ovat laskutasoja ja lisäistuimia. Huopapaloista tehty matto on Lignet Roset´n. Serge Mouillen suunnittelema kattovalaisin on Nord3.ch:sta. Keskellä on Eero Saarisen pieni Tulppaani-pöytä.
Olohuoneen sisustus on tehty Marjatta Tapiolan Kaksipäinen Härkä -teoksen ehdoilla. Børge Møgensenin nahkainen vintagekalusto on peräisin nettikauppa Nord3.ch:sta. Charles ja Ray Eamesin suunnittelemat puujakkarat ovat laskutasoja ja lisäistuimia. Huopapaloista tehty matto on Lignet Roset´n. Serge Mouillen suunnittelema kattovalaisin on Nord3.ch:sta. Keskellä on Eero Saarisen pieni Tulppaani-pöytä.

Aitoutta, rehellisyyttä, lämpöä ja vahvuutta. Siinä tunteet, joita Ele Lepik halusi uuden kotinsa henkivän.

Asukas: Mentori ja sijoittaja Ele Lepik, 45.
Koti: 75-neliöinen kerrostaloasunto vuonna 1890 rakennetussa talossa Helsingin Kruununhaassa. Kodissa on kaksi huonetta ja keittiö.

Ele Lepikin edellisissä kodeissa on tuoksunut ”uudelle”. Pitkän parisuhteen päätyttyä ja paremman suunnitelman puutteessa päätti Eestistä kotoisin oleva Ele etsiä itselleen kodin Helsingistä. Tämän kotinsa hän sisusti harkiten vintagekalusteilla, joihin hän haluaa luoda pitkäaikaisen suhteen.

Muodista ja designista kiinnostunut Ele hankki silkkikimononsa nettikauppa Ddoo-collective.com:ista. Ligne Roset´n muhkea samettinen Togo-tuoli on asunnon ainoa uusi huonekalu, ja sen Ele osti Skannosta. Puinen vintagekirjahylly löytyi tanskalaisesta nettihuutokaupasta Lauritz.comista.
Muodista ja designista kiinnostunut Ele hankki silkkikimononsa nettikauppa Ddoo-collective.com:ista. Ligne Roset´n muhkea samettinen Togo-tuoli on asunnon ainoa uusi huonekalu, ja sen Ele osti Skannosta. Puinen vintagekirjahylly löytyi tanskalaisesta nettihuutokaupasta Lauritz.comista.

Tallinnassa asuit keskiaikaisessa talossa. Millaista kotia etsit Helsingistä?

Olen vierivä kivi, pidän muutoksesta ja seikkailuista: matkustan työssä ja vapaalla paljon. Kerran myin kotini kaikkine kalusteineen. Helsingistä halusin löytää kodin, jossa olisi kansainvälinen tunnelma. Korkeat huoneet olivat minulle tärkeä kriteeri. Kun huoneessa on kuutioita, siellä on tilaa ajatella ja hengittää. Lisäksi suurien taulujeni piti mahtua uuteen kotiini.

Tärkeää oli myös, että kaikki kirjani saavat paikan uudessa kodissa. Pyysin sisustusarkkitehti Heini Lehtoa mukaani katsomaan tätä asuntoa. Hän vahvisti ajatukseni siitä, että asunnossa on todella hyvä pohja ja saisin tänne mahtumaan kaiken haluamani.

Mitä muutoksia teit asuntoon ennen muuttoa?

Pyysin Heiniä suunnittelemaan keskieurooppalaisen kodin, jonka keittiöön mahtuvat ruokailemaan myös ystäväni, joita kestitsen viikoittain. Halusin säilyttää vanhan asunnon tunnelman, emmekä siksi suoristaneet vinoja seiniä vaan annoimme pienen epätäydellisyyden jäädä. Jo valmiiksi kauniiseen kalanruotoparkettiin emme koskeneet, vain olohuoneessa korjattiin muutama rikkinäinen kohta.

Seinät maalattiin, keittiö uusittiin ja kylpyhuone rakennettiin uudelleen, jotta sain sinne höyrysaunan. Kodinhoitopiste ja saunan höyrylaitteisto sijoitettiin eteiseen ovien taakse. Myös sähköt uusittiin koko asunnossa. Heini ideoi keittiöön ja eteiseen epäsuoraksi valaistukseksi kattoa kiertävät led-valolistat.


Eteisen kirjahyllyn hyllyjako kopioitiin olohuoneen vintagehyllystä. Seinään kiinnitetty, sokkeliton hylly on ilmava. Himmentimellä säädettävä, epäsuora valaistus syntyi kattoa kiertävällä led-valolistalla. Vanha, nahkainen Swan-tuoli on Arne Jacobsenin suunnittelema.


Kotonasi on paljon ajatonta designia. Mikä on sisustuksen idea?

Halusin kotini näyttävän siltä, että se on jo tehnyt pitkän matkan vaikka onkin minulle uusi. Tämän ajatuksen mukaan sisustukseen valikoitui paljon vintagekalusteita.

Ystäväni Jukka Murto omistaa käytettyä designia myyvän Nord3.ch-nettikaupan Sveitsissä. Jukka tuntee tyylini, ja hänen avullaan löysin monta taideteoksiini sopivaa kalustetta ja valaisinta. Halusin kotini sisustuksen henkivän aitoutta, rehellisyyttä, lämpöä ja vahvuutta. Siksi valitsin myös aitoja materiaaleja, kuten nahkaa ja pellavaa. Voimakkuutta tuovat taideteosten värit ja musta väri. Klassikkokalusteet taas ovat rehellisiä ja aikaa kestäviä.


Makuuhuoneessa oleva Heikki Marilan teos on sijoitettu sängyn yläpuolelle niin, että sitä voi katsoa myös olohuoneen sohvalta. Vintagevalaisin katossa on hankittu Nord3.ch:sta. Lukulamppuina ovat Louis Poulsenin AJ-lattiavalaisimet.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 9/2017 ilmestyneestä jutusta Taidetta & tunteita.