Paseo Sagreran rantakadulla voit ottaa ”palmu-kylvyn”, ihailla veneitä ja pysähtyä syömään.  Sóllerin juna on kulkenut Palmasta vuodesta 1912.
Paseo Sagreran rantakadulla voit ottaa ”palmu-kylvyn”, ihailla veneitä ja pysähtyä syömään. Sóllerin juna on kulkenut Palmasta vuodesta 1912.
Katedraali vartioi Palman vanhaa kaupunkia.
Katedraali vartioi Palman vanhaa kaupunkia.

Palma ruokkii kaikki aistisi yhden viikonlopun aikana.

Aivan ensimmäiseksi Palmassa on vaihdettava ruokarytmi. Jotta olet liikkeellä samaan aikaan kuin paikalliset, syöt pienen aamiaisen herättyäsi. Mutta vain pienen, sillä hiukan ennen puoltapäivää on toisen aamiaisen aika.

Sen – suolaisen tai makean – saatat haluta nauttia vanhankaupungin kujilla ihaillen goottilaista, renessanssin aikaista ja espanjalaista art nouveau -rakennustaidetta. Tuijota taloja häpeilemättä: asukkaat ovat koristelleet parvekkeensa kukilla ja valkoisilla verhoilla.

Palman pitkään viikonloppuun saa mahtumaan rantaloman, kaupunkiloman ja vaellusloman vuorille.

Palmassa olet vanhassa Euroopassa, Helsingin kokoisessa kaupungissa, jossa asfaltti kopisee korkokenkiesi tai lenkkareittesi alla palmujen huojuessa vierelläsi. Kaupunkia vartioi katedraali, yksi harvoista rakennuksista, jonka arkkitehti Antoni Gaudí suunnitteli Barcelonan ulkopuolelle.

Palman pitkään viikonloppuun saa mahtumaan rantaloman, kaupunkiloman ja vaellusloman vuorille. On myös mahdollista, että olet onnellisimmillasi ruokapöydässä. Palmalaiset syövät ulkona ja yhdessä, ja löydät helposti tapaksia tai kolmen ruokalajin päivän menun 15 eurolla. Lounas on päivän tärkein ruokahetki, ja se alkaa kolmen maissa (puolilta päivin lounasta syövät vain turistit).

Mitä pohjoismaalaisemmalta kahvila tai ravintola näyttää, sitä varmemmin paikalliset eivät siellä syö.

Ravintoloita ja kahviloita on satoja, tuhansia. Jos haluat syödä paikallisten suosimissa ravintoloissa (ja edullisemmin kuin turisteille suunnatuissa ravintoloissa), kytket skandinaavitutkan pois päältä: mitä pohjoismaalaisemmalta kahvila tai ravintola näyttää, sitä varmemmin paikalliset eivät siellä syö.

”Paikallinen” on tummaa puuta, paljaita pöytiä, meteliä, valuvia tuoppeja ja kahvikuppeja, puheensorinaa tai lähes meteliä – kuten vaikka Bar Españassa (Calle de Can Escursac 12) tai Gaudeix bodegassa (Calle Can Sales 2).

Kun olet aikasi pyörinyt vanhan kaupungin kujilla (älä pelkää, et eksy vaikka pujahtaisit kapealle kadulle), tee kävelyretki paikalliseen ”Helsingin Punavuoreen” eli Santa Catalinan kaupunginosaan, johon etenkin ruotsalaiset ovat ihastuneet.

Santa Catalinasta löydät kauppahallin Mercato de Santa Catalinan (Plaça Navegació), bilekatu San Magin, kymmeniä toinen toistaan sympaattisempia kahviloita kuten ranskalais-espanjalaisen La Madeleine de Proustin (Calle Anníbal 17), jonka terassilla maistat elämäsi ihaninta suklaa-manteliviineriä, pan de choco almendraa. Sen jälkeen voitkin kävellä muutamassa minuutissa hotelli Cuban kattoterassille (Sant Magí 1) tuijottelemaan kaupunkia ja merta.

Palmassa aurinko paistaa kolmisensataa päivää vuodessa.

Meri on olennainen osa Palma de Mallorcan henkeä, ja parhaiten pääset nauttimaan siitä rantabulevardi Paseo de Marítimolla. Seurailet laivoja, jotka lähtevät Valenciaan, Ibizalle, Menorcalle, Barcelonaan ja ihmettelet, voiko yhdessä venesatamassa olla niin paljon suuria veneitä. Veneitä on silmänkantamattomiin, mutta niiden väleistä puikkelehtii myös melojia.

Jos kävelet rantabulevardia itään, saavut reilussa puolessa tunnissa Portixolin ja El Molinarin pikkukyliin, joissa paikalliset käyvät syömässä mereneläviä, paellaa tai juovat lasilliset auringonpaisteessa. Tässä vaiheessa olet saanut kaupan päälle reilun annoksen d-vitamiinia, sillä Palmassa aurinko paistaa kolmisensataa päivää vuodessa.

Koe ainakin nämä

Julkkisten suosima kylä

Deiàn kylä vuorilla, noin 45 minuutin ajomatkan päästä Palmasta on henkeäsalpaavan idyllinen lomakohde, jossa ovat viihtyneet niin Catherine Zeta-Jones ja Michael Douglas, Richard Branson kuin prinsessa Dianakin aikoinaan. Yhdistä pieneen vuoristoretkeesi myös pittoreski Valldemossan kylä, jossa puutarhasta ja kukista pitävät vierailijat saavat ideoita omaan pihaansa.

www.deia.info

 

Joan Mirón studio

Taiteilija Joan Miró työskenteli Palmassa vuosina 1956–1984. Hänen studionsa ja ateljeensa toimivat nyt museona. Päärakennuksen on suunnitellut Mirón kuoleman jälkeen arkkitehti Rafael Moneo, ja rakennus (erityisesti valon käyttö) kannattaa käydä kokemassa, vaikka ei Mirón taiteesta välittäisikään. Museon pihalla on kahvila. Lauantaisin ilmainen sisäänpääsy. miro.palmademallorca.es

miro.palmademallorca.es

 

Junalla Sólleriin

1,5 tunnin junamatka puksuttavalla puujunalla vie sinut halki vuoriston, tunneleiden ja sitruunapuuviljelmien saaren luoteisosassa sijaitsevaan rantakylä Sólleriin. Edestakainen matka matkaa 30 euroa ja sisältää erillisen raitiovaunumaksun Sollerin kylästä Sóllerin satamaan.

www.trendesoller.com

Turistialueiden ulkopuolella on toisenlainen Thaimaa. On hiljaisia pikkukaupunkeja, villiä luontoa ja vähän liiankin jännittäviä nähtävyyksiä.

Tuijotan epäuskoisena rinteessä olevaa aukkoa, joka näyttää mäyränkololta. Sinne olisi ahtauduttava. Kun oli kerrottu, että menisimme luolaan, olin odottanut jotain näyttävämpää. Ja sellaista, johon voisi astua suorin vartaloin. Nyt joudun pudottautumaan syvään, kapeaan ja pilkkopimeään kuiluun. Luola on kapea, kivikkoinen ja pohjalla on vettä. Välillä melkein vyötäröön, välillä nilkkoihin.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa. Onneksi vesi on sentään puhdasta enkä kärsi ahtaan paikan kammosta. Olen helpottunut kun tulvauhan vuoksi joudumme palaamaan takaisin muutaman sadan metrin jälkeen.

Uljasta – ja pelottavaa

Luksusmatkaa ja lekottelua en odottanutkaan, kun lähdin tutustumaan Nakhon Si Thammaratin provinssiin eteläisen Thaimaan itärannikolla. Alue on vielä melko neitseellinen turismin suhteen, joten tutustuimme potentiaalisiin nähtävyyksiin ikään kuin testiryhmänä. En enää koskaan naureskele pohjoismaisille turvallisuusmääräyksille.

Luolaa vielä pelottavampi kokemus varsinkin korkeanpaikankammoiselle oli Krung Ching -vesiputous, jonne kuljetaan sademetsässä Khao Luangin kansallispuistossa. Eväät repussa ihastelin matkalla sademetsän uljautta ja ihmeellisiä ääniä, kunnes opas pysähtyi ja irrotti jotain jalastaan.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa.

Varo lieroja

Takanani kävellyt Johan kirkaisi samaan aikaan. Viidakko vilisi verenimijälieroja, jotka livahtavat salamannopeasti kenkiin ja vaatteisiin, pureutuvat ihoon ja imevät itsensä täyteen verta pulleiksi etanoiksi. Omissa kintuissani ei näkynyt mitään, mutta opas kehotti riisumaan kengät. Siten kirkaisin minäkin.

Luonnon ihastelu jäi, välillä pysähdyttiin polttamaan lieroja irti ihosta. Inhoon yhdistyi silkka kauhu, kun lähdimme laskeutumaan jyrkkää rinnettä putousta kohti. Välillä rotkon reunalla oli kaiteen pätkiä, mutta ne heiluivat uhkaavasti tai olivat ruostuneet puhki. Kun lopulta pääsin sata metriä korkean putouksen juurelle, ei tehnyt eväitä mieli. Katselin komeaa putousta ja psyykkasin itseäni paluupatikointia varten.

Nämä on nähtävä

Pinkkejä delfiineitä

Onneksi Khanomin seutu näytti myös lempeät puolensa. Oli ihanaa lillua tuntikausia merellä paikallisessa pitkässä kalastajaveneessä. Se kuljetti Thong Nod Baysta katsomaan harvinaisia vaaleanpunaisia delfiinejä, joita elää parinsadan yksilön suuruinen populaatio Thaimaanlahdella. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että vanhempien delfiinien nahan sävy muuttuu hieman punertavaksi. Retkellä pääsi myös uimaan aution saaren paratiisirannalle. Koskematonta rantaa oli silmänkantamattomiin, toivottavasti kaikkea ei koskaan rakenneta täyteen hotelleja.

Pöydät runsaita ja koreita

Nakhonissa ei ole niin pientä kylää tai vaatimatonta kuppilaa, etteikö ruoka olisi erinomaista. Pöytään kannetaan jatkuvasti lisää uusia ruokalajeja. Etelä-Thaimaassa ruoka on mausteisempaa kuin pohjoisessa. Kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia syödään paljon. Erinomainen paikka oli Chao Rue Nakhon Si Thammaratin kaupungin lähellä, samoin ruokatorilla oleva ravintola Krau Nai Nang. Erittäin suosittu aamiaispaikka on Ko-pi pääkadun varrella. Ihmeen paljon hoikat thait jaksavat syödä: aamiainen on todella runsas, ja pian sen jälkeen on vuorossa lounas lukuisine ruokalajeineen.

 

Varjonukkeja ja niellowarea

Jos haluaa hankkia paikallisia tuliaisia, Nakhonille tyypillisiä käsitöitä ovat metalliset nielloware-tekniikalla valmistetut kulhot ja pikkuesineet. Taidokkaita ovat myös nahasta leikatut ja maalatut varjonuket. Innokas shoppailija voi tietenkin tehdä löytöjä myös Nakhonin Tha Chang Roadilla. Koruliikkeiden anti ei ensin näyttänyt houkuttelevalta. Sitkeä kiertely kuitenkin palkittiin: yhdestä liikkeestä löysin oivan tuliaisen itselleni, värikkään cocktailsormuksen.

 

Omakotitalosta rantaresortiin

Yhden yön vietin Tree House Plus -nimisessä paikassa, tilavassa omakotitalossa, joka majoitti turisteja. Siistiä ja yksinkertaista. Krung Ching Resort sankan metsän keskellä taas toi etäisesti mieleen suomalaiset hirsimökit. Rannalla sijaitsevassa Khanom Hill Resortissa sain mukavan oman talon. Le Pes Villas Khanonissa on perheiden suosiossa, sillä siellä on erillisiä taloja ja isoja huoneistoja. Pelkistettyä, uutta ja siistiä. Ylellistä asumista tarjoaa suomalaisen Kati Häkkisen tyylikäs Aava Resort Khanonissa rannalla.

Seuraavalla Tallinnan-matkallasi maistele kaviaareja, testaa thaimaalainen ja tutustu uusittuun ruokatoriin.

Uusi ruokakeidas

Komeasti kunnostettu Balti Jaama Turg on kiva uusi käyntipaikka Tallinnan-matkalla. Vanhan torin tilalle on rakennettu moderni keskus, jossa torin lisäksi on kala- ja lihahallit , pieniä ruokapuoteja ja katuruokapaikkoja. Tarjolla on myös käsitöitä ja virolaisia vaatteita.

Toisessa kerroksessa on panimoravintola, johon kuuluu kesällä varsin houkutteleva terassi. Tarjolla on myös vanhaa tavaraa ja antiikkia, löytöjä voi etsiä kirpputorilta. Alakerrassa on lisäksi Selver-ketjun ruokakauppa ja MyFitness-kuntosali, joten Jaama Turgilla voi viettää aikaa tuntikaupalla.

Tori on Baltian rautatieaseman kupeessa,baltijaamturg.ee.

Vana-Postin thaimaalainen

Nok-Nok on thaita ja tarkoittaa useita lintuja. Vanhan talon julkisivussa oli pöllökuvio, ja sen mukaan sai nimensä keväällä avattu thairavintola. Ravintolassa pyritään autenttisuuteen, sillä keittiötä johtaa thaimaalainen naiskokki Pensiri Pattanachaeng, ja kaikki muutkin kokit ovat Thaimaasta tai Englannista. Ravintolan yläkerrassa toimii myös kokkikoulu, josta voi varata ruokakurssin.

Nok-Nok on Tallinkin ensimmäinen kivijalkaravintola. Tallink Groupin hallintoneuvoston puheenjohtaja Enn Pant on Thaimaan kunniakonsuli Virossa, ja idea tuli häneltä.Ravintolan aasialaista ja pohjoista tyyliä yhdistelevän sisustuksen on suunnitellut suomalainen Marjut Nousiainen.

noknok.ee.

Kaviaarihetki

Ostoskierroksella Vanhassa kaupungissa voi pysähtyä lepuuttamaan jalkoja ja nauttia välipalaksi kaviaaria tai ostereita, sillä Helsingistä tuttu Finlandia Caviar on avannut liikkeen Väike-Karjalle. Kaviaareja, suomalaisia mätejä ja ostereita voi maistella yksittäin tai erilaisissa menuissa. Menuille on mietitty myös sopivat viinit, samppanjat ja vodkat.

Valeria Hirvosen (kuvassa) omistaman ravintolan sisustuksen on suunnitellut Joanna Laajisto, kalusteet ja lamput ovat suomalaista käsityötä.

Finlandia Caviar, Väike-Karja 1, Tallinna.