Kaukaisilta tuntuvat ajat, jolloin lentokentällä shoppailu merkitsi lähinnä verottoman tupakan ja alkoholin hankintaa. Nyt kenttiä uudistetaan kuivan maan Ruotsin-laivoiksi, joissa shoppailu, ravintolat ja muut elämykset ovat jopa matkaa tärkeämpiä.

Se täydellinen odotuksen hetki ennen lentomatkaa. Vaeltelet kentän kiiltävissä tax free -putiikeissa, suihkautat ranteeseen ylellistä uutuustuoksua ja vertailet Pradan ja Guccin aurinkolaseja. Vielä ennen koneen lähtöä on aikaa piccoloskumpalle.

Koneeseen astuessasi kenties jo iloitset siitä, että edessä on pian toinen miellyttävä lentokenttähetki – olethan valinnut kaukomatkareittisikin sen perusteella, että se tekee välilaskun shoppailuun otollisessa Amsterdamin Schipholissa eikä vaikkapa tylsällä Frankfurtin kentällä.

Tiesitpä sitä tai et, toimintasi on aavistettu ennalta. Lentokenttäbisnekselle olet toivotuin mahdollinen asiakas.

Lisää syitä viihtyä

Reippaasti rahaa käyttävät ja elämyksistä innostuvat, niin sanonut elämyshakuiset matkailijat ovat niitä, joita esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokenttää pyörittävä Finavia on erityisesti ajatellut, kun se hiljattain uudisti lähes kaikki kentän myymälät ja ravintolat.

”Olemme halunneet lisää elämyksellisyyttä kuten paikallisia tuotteita ja designiä myös ravintolatarjontaan”, kertoo johtaja Elena Stenholm, joka vastaa Finavialla Helsinki-Vantaan kaupallisista palveluista.'

Elämyshakuiset saattavat nimittäin valita koneenvaihtopaikkansa juuri palvelutason perusteella.

Omat koukkunsa on toki muillekin määritellyille matkustajaryhmille: usein lentäville ja tehokkaasti shoppaileville frequent flyereille, lapsiperheistä ja ikääntyvistä koostuville, henkilökohtaista palvelua arvostaville turvallisuushakuisille sekä elämäntapareissaajille, jotka lentävät paljon mutta eivät välttämättä käytä hövelisti rahaa.

Elämyshakuiset ovat kuitenkin erityisen tärkeitä. He saattavat nimittäin valita koneenvaihtopaikkansa juuri palvelutason perusteella, ja myös Helsinki-Vantaa pyrkii yhdeksi suosituista vaihtokentistä. Tutkimuksen mukaan jopa 30 prosentille vaihtomatkustajista vaihtolentokenttä ja sen palvelut vaikuttavat lentoreitin valintaan.

Ja rahat ovat kentille tarpeen. Kova kilpailu nakertaa jatkuvasti lentotoiminnan kannattavuutta. Bisnes alkaa muistuttaa Ruotsin-laivoja: reissaaminen on halpaa, ja tuotot tulevat laivan oheispalveluista, kuten ravintoloista ja kaupoista.

Kirjavan lentomatkustajajoukon tarpeisiin on nyt tarjottava jotakin tuttua, jota löytyy kaikilta kentiltä. Lisäksi tarvitaan myös paikallisväriä ulkomaisille asiakkaille ja jotakin eksklusiivista suomalaisille. Luksusta varakkaille ja kohtuuhintaista reppureissaajille.

Eksklusiivista vai paikallista?

Muutos Helsinki-Vantaan myymälöiden pilttuurivissä on ollut nopea ja näkyvä. Polo Ralph Laurenin liike loistaa kevään heleissä väreissä. Victoria’s Secretin myymälä taas on sensuellin tumma ja hämyisä – puhutaan, että avautuessaan viime vuonna se sai nuoret naiset ostamaan halvimman mahdollisen lentolipun minne tahansa, jotta he pääsisivät shoppailemaan siellä.

Iittalan liikkeen estetiikka on pohjoismaisen pelkistettyä ja vielä pelkistetympää japanilaista, kun esillä on Issey Miyake -yhteistyömallisto. Ravintoloihin ja kahviloihin on tuotu entistä monipuolisempaa tarjottavaa, muun muassa Johan & Nyströmin kahvia ja pienpanimo-oluita.

”Olemme järjestäneet muun muassa juhannustansseja porttialueella.”

Elämyksellisyys taas tarkoittaa esimerkiksi lähtöporttien sisustamista toisistaan erottuviksi sekä eri sesonkeihin liittyviä tapahtumia.

”Markkinoinnissakin keskitytään tänä vuonna neljään vuodenaikaan. Olemme järjestäneet muun muassa juhannustansseja porttialueella. Joulukampanjassa olivat mukana niin joulupukki ja tontut kuin lahjojen paketointipistekin”, Elena Stenholm kertoo.

Paljonko rahaa matkustajat sitten käyttävät? Tarkkoja summia ei paljasteta, mutta keskimääräinen summa on ”muutamia kymmeniä euroja”. Finavian erityisenä kiinnostuksen kohteena olevat kiinalaiset matkailijat ovat kuulemma avokätisimpiä, virolaiset taas piheimpiä.

Kuka vain ei kelpaa

Finavia ei itse omista liikkeitä, vaan toimii isäntänä laajalle kumppaniverkostolle. Pari vuotta sitten se myi kilpailutuksen perusteella omat tax free -myymälänsä World Duty Free Groupille, joka on nykyisin globaalisti toimivan alan jätin Dufryn omistuksessa.

”Etsimme sopivat toimijat ja kilpailutamme heidät, jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua – paitsi, jos kyseessä on ainutlaatuinen brändi. Otamme huomioon sekä taloudellisen puolen että sen, miten konsepti istuu meille. Pitää kyetä toimimaan tässä haasteellisessa ympäristössä”, Elena kertoo.

Helsinki-Vantaa on mukana kansainvälisessä trendissä. Lentokenttäkauppa kasvaa kaikkialla.

Haasteellinen ympäristö tarkoittaa esimerkiksi todella pitkiä aukioloaikoja ja sitä, että henkilökunnan taustat tarkistetaan turvallisuussyistä.

Niinpä myymäläkumppaneista suurin on World Duty Free Group, jolla on isojen duty free -myymälöiden lisäksi kentällä myös erikoiskauppoja. Myös ravintoloista ja kahviloista vastaa enimmäkseen kaksi kansainvälistä, nimenomaan lentokenttäpalveluihin erikoistunutta toimijaa SSP ja HMSHost.

Helsinki-Vantaa on mukana kansainvälisessä trendissä. Lentokenttäkauppa kasvaa kaikkialla.

”Aloitin viime vuonna tässä tehtävässä, ja koko kentän myynti nousi silloin 27 prosenttia. Toki olemme tässä eläneet monenlaisia remonttivaiheita, jotka ovat myös vaikuttaneet lukuihin”, Elena kertoo.

Kansainväliset kauppiaat vastaavat siitä, että Helsinki-Vantaalta löytyy niitä kaikkialta tuttuja brändejä, vaikkapa Versace, Hugo Boss tai ravintolapuolen sporttipubi O’Learys. Luksusbrändejä kuten Salvatore Ferragamo on tarjolla etenkin Schengen-puolella, jonka kautta varakkaat aasialaiset kulkevat.

Finaviaa kiinnostaa myymälöiden menestys, sillä myymälöiden, ravintoloiden ja palveluiden tuotto vaikuttaa vuokriin. Yrityksen noin 350 miljoonan euron liikevaihdosta noin kolmannes tulee niistä – vuokralaiset toki keräävät liikevaihtoa vielä paljon enemmän.

Edullista pitää olla

Lentokenttäkauppa on kulkenut pitkän matkan alun perin verottomasta tupakan ja alkoholin myynnistä elämysbisnekseksi. EU:n sisäisessä liikenteessä veroetu on ollut jo pitkään vain muisto. Tuoteryhmien painoarvo on muuttunut muun muassa siksi, että naiset lentävät enemmän kuin ennen.

”Tupakan merkitys on vuosien saatossa vähentynyt, kosmetiikka taas nykyisin on äärimmäisen tärkeä tuoteryhmä. Kahvila- ja ravintolapalveluissa tärkein voisi edelleen olla oluttuoppi”, Elena arvioi.

”Kuluttajat ovat hintatietoisia. Varakkaille kiinalaisillekin hinta on tärkeä.”

Veroetu koskee siis enää vain Schengen-alueen ulkopuolisia lentoja. Mutta kauppa ei käy, jos tavarasta pitäisi maksaa saman verran kuin kaupungilla.

”Kuluttajat ovat hintatietoisia. Varakkaille kiinalaisillekin hinta on tärkeä. Meillä aika moni vaate- ja kosmetiikkabrändi on vähintään sen kymmenen prosenttia muun kaupan hintoja edullisempi.”

Schipholin kävijöille on tarjolla ostosten lisäksi kirjasto, kasino ja hierontaa.

Helsinki-Vantaa kuuluu alan virallisen luokituksen mukaan Euroopan keskisuuriin kenttiin, joilla liikkuu 15–25 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Suurten kenttien kärjessä on vielä megasarja, yli 60 miljoonan matkustajan kentät kuten Lontoon Heathrow, Pariisin Charles de Gaulle, Amsterdamin Schiphol ja Saksan Frankfurt.

Megasarja pystyy jyräämään jo kauppojen määrällä, mutta elämyksiä mietitään sielläkin. Esimerkiksi Schipholin kävijöille on tarjolla ostosten lisäksi kirjasto, kasino ja hierontaa.

Mutta kaupallisesti Helsinki-Vantaa on kokoaan vahvempi keskus, kiitos aasialaisten vaihtomatkustajien ostovoiman. He ovat kiinnostavampaa kohderyhmää kuin vaikkapa Ryanairin halpalentomatkustajat, joita verrokkikentällä Kööpenhaminan Kastrupissa parveilee.

Kastrupkin haluaa profiloitua nimenomaan paikallisilla brändeillä. Tarjolla on Day Birger & Mikkelsenin muotia, Ole Lynggaardin koruja ja Illumsin tavaratalon sisustustuotteita.

Seuraavaksi kirjastoon?

Finavialaiset iloitsevat Pohjois-Euroopan parhaan lentokentän tittelistä, jonka kenttä sai maaliskuussa. Se perustuu matkustajien kokonaisarvioon.

”Olemme todella ylpeitä, kun päihitimme esimerkiksi Kööpenhaminan”, Elena viittaa tärkeimpään kilpailijaan. Tukholman Arlandalla ei kisassa ole niin paljon painoa, koska se ei ole yhtä suosittu vaihtokenttä.

”Olemme pieni kenttä, mutta kompaktius on myös vahvuutemme: kaikki on yhden katon sisällä. Miltä tahansa portilta näkee jo yhden kahvilan ja myymälän.”

Finavian tavoitteena siintää 20 miljoonaa matkustajaa vuonna 2020.

Yhden katon etua osaa arvostaa, jos on vaikkapa lentänyt Arlandasta Finnairilla kotiin ja huomannut jumittuneensa ankeimpaan terminaaliin. Muualla on kyllä luksuskauppoja toisensa vieressä, mutta siellä vain peruskahvila ja minimyymälä.

Helsinki-Vantaalla on siis takana valtava muutosurakka, mutta valmis se ei vielä ole, eikä kenttä taida koskaan ollakaan. Finavian tavoitteena siintää 20 miljoonaa matkustajaa vuonna 2020.

Elena Stenholm lupaa siihen mennessä elämyshakuisille matkustajille lisää brändejä ja uusia palveluita. Pääseeköhän seuraavaksi kokeilemaan onneaan rulettipöytään vai istumaan kirjastoon?

Turistialueiden ulkopuolella on toisenlainen Thaimaa. On hiljaisia pikkukaupunkeja, villiä luontoa ja vähän liiankin jännittäviä nähtävyyksiä.

Tuijotan epäuskoisena rinteessä olevaa aukkoa, joka näyttää mäyränkololta. Sinne olisi ahtauduttava. Kun oli kerrottu, että menisimme luolaan, olin odottanut jotain näyttävämpää. Ja sellaista, johon voisi astua suorin vartaloin. Nyt joudun pudottautumaan syvään, kapeaan ja pilkkopimeään kuiluun. Luola on kapea, kivikkoinen ja pohjalla on vettä. Välillä melkein vyötäröön, välillä nilkkoihin.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa. Onneksi vesi on sentään puhdasta enkä kärsi ahtaan paikan kammosta. Olen helpottunut kun tulvauhan vuoksi joudumme palaamaan takaisin muutaman sadan metrin jälkeen.

Uljasta – ja pelottavaa

Luksusmatkaa ja lekottelua en odottanutkaan, kun lähdin tutustumaan Nakhon Si Thammaratin provinssiin eteläisen Thaimaan itärannikolla. Alue on vielä melko neitseellinen turismin suhteen, joten tutustuimme potentiaalisiin nähtävyyksiin ikään kuin testiryhmänä. En enää koskaan naureskele pohjoismaisille turvallisuusmääräyksille.

Luolaa vielä pelottavampi kokemus varsinkin korkeanpaikankammoiselle oli Krung Ching -vesiputous, jonne kuljetaan sademetsässä Khao Luangin kansallispuistossa. Eväät repussa ihastelin matkalla sademetsän uljautta ja ihmeellisiä ääniä, kunnes opas pysähtyi ja irrotti jotain jalastaan.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa.

Varo lieroja

Takanani kävellyt Johan kirkaisi samaan aikaan. Viidakko vilisi verenimijälieroja, jotka livahtavat salamannopeasti kenkiin ja vaatteisiin, pureutuvat ihoon ja imevät itsensä täyteen verta pulleiksi etanoiksi. Omissa kintuissani ei näkynyt mitään, mutta opas kehotti riisumaan kengät. Siten kirkaisin minäkin.

Luonnon ihastelu jäi, välillä pysähdyttiin polttamaan lieroja irti ihosta. Inhoon yhdistyi silkka kauhu, kun lähdimme laskeutumaan jyrkkää rinnettä putousta kohti. Välillä rotkon reunalla oli kaiteen pätkiä, mutta ne heiluivat uhkaavasti tai olivat ruostuneet puhki. Kun lopulta pääsin sata metriä korkean putouksen juurelle, ei tehnyt eväitä mieli. Katselin komeaa putousta ja psyykkasin itseäni paluupatikointia varten.

Nämä on nähtävä

Pinkkejä delfiineitä

Onneksi Khanomin seutu näytti myös lempeät puolensa. Oli ihanaa lillua tuntikausia merellä paikallisessa pitkässä kalastajaveneessä. Se kuljetti Thong Nod Baysta katsomaan harvinaisia vaaleanpunaisia delfiinejä, joita elää parinsadan yksilön suuruinen populaatio Thaimaanlahdella. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että vanhempien delfiinien nahan sävy muuttuu hieman punertavaksi. Retkellä pääsi myös uimaan aution saaren paratiisirannalle. Koskematonta rantaa oli silmänkantamattomiin, toivottavasti kaikkea ei koskaan rakenneta täyteen hotelleja.

Pöydät runsaita ja koreita

Nakhonissa ei ole niin pientä kylää tai vaatimatonta kuppilaa, etteikö ruoka olisi erinomaista. Pöytään kannetaan jatkuvasti lisää uusia ruokalajeja. Etelä-Thaimaassa ruoka on mausteisempaa kuin pohjoisessa. Kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia syödään paljon. Erinomainen paikka oli Chao Rue Nakhon Si Thammaratin kaupungin lähellä, samoin ruokatorilla oleva ravintola Krau Nai Nang. Erittäin suosittu aamiaispaikka on Ko-pi pääkadun varrella. Ihmeen paljon hoikat thait jaksavat syödä: aamiainen on todella runsas, ja pian sen jälkeen on vuorossa lounas lukuisine ruokalajeineen.

 

Varjonukkeja ja niellowarea

Jos haluaa hankkia paikallisia tuliaisia, Nakhonille tyypillisiä käsitöitä ovat metalliset nielloware-tekniikalla valmistetut kulhot ja pikkuesineet. Taidokkaita ovat myös nahasta leikatut ja maalatut varjonuket. Innokas shoppailija voi tietenkin tehdä löytöjä myös Nakhonin Tha Chang Roadilla. Koruliikkeiden anti ei ensin näyttänyt houkuttelevalta. Sitkeä kiertely kuitenkin palkittiin: yhdestä liikkeestä löysin oivan tuliaisen itselleni, värikkään cocktailsormuksen.

 

Omakotitalosta rantaresortiin

Yhden yön vietin Tree House Plus -nimisessä paikassa, tilavassa omakotitalossa, joka majoitti turisteja. Siistiä ja yksinkertaista. Krung Ching Resort sankan metsän keskellä taas toi etäisesti mieleen suomalaiset hirsimökit. Rannalla sijaitsevassa Khanom Hill Resortissa sain mukavan oman talon. Le Pes Villas Khanonissa on perheiden suosiossa, sillä siellä on erillisiä taloja ja isoja huoneistoja. Pelkistettyä, uutta ja siistiä. Ylellistä asumista tarjoaa suomalaisen Kati Häkkisen tyylikäs Aava Resort Khanonissa rannalla.

Seuraavalla Tallinnan-matkallasi maistele kaviaareja, testaa thaimaalainen ja tutustu uusittuun ruokatoriin.

Uusi ruokakeidas

Komeasti kunnostettu Balti Jaama Turg on kiva uusi käyntipaikka Tallinnan-matkalla. Vanhan torin tilalle on rakennettu moderni keskus, jossa torin lisäksi on kala- ja lihahallit , pieniä ruokapuoteja ja katuruokapaikkoja. Tarjolla on myös käsitöitä ja virolaisia vaatteita.

Toisessa kerroksessa on panimoravintola, johon kuuluu kesällä varsin houkutteleva terassi. Tarjolla on myös vanhaa tavaraa ja antiikkia, löytöjä voi etsiä kirpputorilta. Alakerrassa on lisäksi Selver-ketjun ruokakauppa ja MyFitness-kuntosali, joten Jaama Turgilla voi viettää aikaa tuntikaupalla.

Tori on Baltian rautatieaseman kupeessa,baltijaamturg.ee.

Vana-Postin thaimaalainen

Nok-Nok on thaita ja tarkoittaa useita lintuja. Vanhan talon julkisivussa oli pöllökuvio, ja sen mukaan sai nimensä keväällä avattu thairavintola. Ravintolassa pyritään autenttisuuteen, sillä keittiötä johtaa thaimaalainen naiskokki Pensiri Pattanachaeng, ja kaikki muutkin kokit ovat Thaimaasta tai Englannista. Ravintolan yläkerrassa toimii myös kokkikoulu, josta voi varata ruokakurssin.

Nok-Nok on Tallinkin ensimmäinen kivijalkaravintola. Tallink Groupin hallintoneuvoston puheenjohtaja Enn Pant on Thaimaan kunniakonsuli Virossa, ja idea tuli häneltä.Ravintolan aasialaista ja pohjoista tyyliä yhdistelevän sisustuksen on suunnitellut suomalainen Marjut Nousiainen.

noknok.ee.

Kaviaarihetki

Ostoskierroksella Vanhassa kaupungissa voi pysähtyä lepuuttamaan jalkoja ja nauttia välipalaksi kaviaaria tai ostereita, sillä Helsingistä tuttu Finlandia Caviar on avannut liikkeen Väike-Karjalle. Kaviaareja, suomalaisia mätejä ja ostereita voi maistella yksittäin tai erilaisissa menuissa. Menuille on mietitty myös sopivat viinit, samppanjat ja vodkat.

Valeria Hirvosen (kuvassa) omistaman ravintolan sisustuksen on suunnitellut Joanna Laajisto, kalusteet ja lamput ovat suomalaista käsityötä.

Finlandia Caviar, Väike-Karja 1, Tallinna.