120 000 asukkaan Reykjavikiin tutustuu kävellen parissa tunnissa.
120 000 asukkaan Reykjavikiin tutustuu kävellen parissa tunnissa.
Kesäaikaan Reykjavikissa voi juoda kahvinsa kadulla.
Kesäaikaan Reykjavikissa voi juoda kahvinsa kadulla.
Reykjavikissa tuoksuu merelle, suolalle ja kalalle. Keli vaihtuu nopeasti, joten repussa kannattaa kantaa vedenpitävät vaatteet.
Reykjavikissa tuoksuu merelle, suolalle ja kalalle. Keli vaihtuu nopeasti, joten repussa kannattaa kantaa vedenpitävät vaatteet.

Reykjavik on maaseutu ja pääkaupunki samassa paketissa.

Kun katsoo Islantia kartalla, voi ajatella kahdella tavalla. Joko niin, että saarella asutaan keskellä kylmää ja tuulista merta ilman rajanaapureita ja metsää, tai sitten niin, että saarellahan ollaan keskellä maapalloa, ihanan rauhassa mutta kuitenkin lähellä kaikkea. New Yorkiin lentää neljässä tunnissa, Suomeen ja Lontooseen kolmessa.

Reykjavikin ydinkeskusta on parin kadun mittainen, ja sen liepeille rakennetut omakotitalot ovat eri värisiä. Kadut ovat kapeita. Toisella puolella näkyy meri ja toisella vuoret – kirkkaalla säällä näkee jäätikölle. Missä muualla on tarjolla sellaista?

Ja kuitenkin nurkan takana ovat elokuvateatterit, jäätelökioskit ja kirjakaupat. Reykjavik 101:ssä eli keskustassa voi elää kävellen viidessä minuutissa joka paikkaan -elämää.

Reykjavikin ydinkeskusta on parin kadun mittainen.

Lauantain kaupunkikierros alkaa mainiosti aamiaisella Bergssonilla (Templarasund 3), joka on mukava sekoitus kahvilaa, aamiaispaikkaa ja lounasravintolaa (auki seitsemästä seitsemään). Sen jälkeen kannattaa piipahtaa uimassa Sundhöllin tai Vesturbaerin uima-altaalla, jotka eivät ole blue lagoon –uimaloita vaan “kansanuimaloita”. Uiminen ei ole Islannissa treenaamista vaan rentoutumista kuumissa vesialtaissa. Tällaisia maauimaloita (altaat ulkona, pukukopit sisällä) on Reykjavikissa parisenkymmentä. Erityisen mukavaa on mennä ”uimahalliin” kylmänä talvipäivänä tai kehnossa säässä. Mikäs siinä on istuessa kuumassa vedessä islantilaisten mummojen kanssa, pipo päässä, jos oikein tuulee ja sataa.

Jäätelökioskit ovat Reykjavikissa auki puolille öin joka päivä, myös talvisin.

Uidessa tulee nälkä. Parhaan (ja tietysti tuoreen) kalalounaan löytää ravintola Ostabudinissa (Skólavörðustígur 8), ja jälkiruoka syödään paikallisten suosimilla jäätelökioskeilla, vaikkapa Paradis-jäätelöbaarissa (Njálsgata 26). Islannissa jäätelökioskit ovat Reykjavikissa auki puolille öin joka päivä, myös talvisin.

Iltapäiväksi rauhoitutaan kirjakaupassa pääkadulla Laugavegurilla. Siellä on hyvä miettiä, mennäkö alkuillasta Bio Paradisiin (Hverfisgötu 54) katsomaan hyvä elokuva vai olisiko musiikkitalo Harpassa (Austurbakka 2) kenties tarjolla konsertti? Illallisvalinta on selvä: ravintola Fridrik V.

Ei kannata nyrpistää nenäänsä myöskään Golden Circle –turistikierrokselle. Kätevän päiväretken aikana näkee Islannin luonnon monimuotoisuuden. Jos mahdollista, kannattaa pyrkiä myös Etelä-Islantiin Vikin mustalle hiekkarannalle ihailemaan merestä nousevia laavapylväsmuodostelmia.

Ja ratsastajille hyviä uutisia: ratsastajat haetaan hotellista tallille ja tuodaan takaisin. G

Koe ainakin nämä

Neljän tunnin illallinen

Fridrik V:ssä on set menu eli ruokailijat valitsevat kolme tai viisi ruokalajia. Ravintola ei ole fine dining -paikka mutta tarjoilee tyylikästä islantilaista ruokaa, tuoreista paikallisista raaka-aineista. Illallinen kestää neljä tuntia mutta ei silti ole “pönötystä” – mikään ei Islannissa ole pönötystä.

Fridrik V, Laugarvegur 60, fridrikv@fridrikv.is

Höyryä, höyryä

Islannin erikoisuus on kananmunanhajuinen sauna eli islantilainen höyrysauna, gufubað. Kananmunan haju johtuu rikkipitoisesta vedestä. Islannissa maanalaista kuumaa hyödynnetään talojen lämmityksessä, kuumavesijakelussa ja noiden satojen kuumavesialtaiden lämmityksessä.

Paras kahvi

Reykjavikin kahdesta Reykjavik Roasters -kahvilasta saa kaupungin parhaat kahvit, sillä niissä työskentelevät kaupungin parhaat baristat.

www.reykjavikroasters.is

Crossfitiä!

Maailman parhaat crossfittaajat tulevat Islannista: naisten maailmanmestarikin treenaa Crossfit Reykjavikin boksissa. Mukaan mahtuvat myös kokemattomammat treenaajat.

Crossfit Reykjavik, Faxafen 12, www.crossfitreykjavik.is

Täydellinen piknik

Sunnuntai kuluu leppoisasti kävelyllä kaupunkilampi Tjörninin puistoissa. Siellä syödään eväät puun alla, puistonpenkillä. Reykjavikin keskustassa näkee paljon turisteja, sillä airbnb on tuonut heidät asustelemaan paikallisten sekaan. Keskustassa asuu paljon opiskelijoita ja kulttuuriväkeä, mutta myös lapsiperheitä. Kansanuimaloihin pääsee sisään muutamalla eurolla, ja kuumissa altaissa saa istua niin kauan kuin haluaa.

www.swimminginiceland.com

Reykjavikin-matkan ajankohtaiset herkkupalat tarjosi bloggaaja ja kirjailija, kahdeksan vuotta saarella asunut Satu Rämö. Hän kirjoittaa reykjavikilaisesta arjesta perheblogia osoitteessa www.salamatkustaja.com

Turistialueiden ulkopuolella on toisenlainen Thaimaa. On hiljaisia pikkukaupunkeja, villiä luontoa ja vähän liiankin jännittäviä nähtävyyksiä.

Tuijotan epäuskoisena rinteessä olevaa aukkoa, joka näyttää mäyränkololta. Sinne olisi ahtauduttava. Kun oli kerrottu, että menisimme luolaan, olin odottanut jotain näyttävämpää. Ja sellaista, johon voisi astua suorin vartaloin. Nyt joudun pudottautumaan syvään, kapeaan ja pilkkopimeään kuiluun. Luola on kapea, kivikkoinen ja pohjalla on vettä. Välillä melkein vyötäröön, välillä nilkkoihin.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa. Onneksi vesi on sentään puhdasta enkä kärsi ahtaan paikan kammosta. Olen helpottunut kun tulvauhan vuoksi joudumme palaamaan takaisin muutaman sadan metrin jälkeen.

Uljasta – ja pelottavaa

Luksusmatkaa ja lekottelua en odottanutkaan, kun lähdin tutustumaan Nakhon Si Thammaratin provinssiin eteläisen Thaimaan itärannikolla. Alue on vielä melko neitseellinen turismin suhteen, joten tutustuimme potentiaalisiin nähtävyyksiin ikään kuin testiryhmänä. En enää koskaan naureskele pohjoismaisille turvallisuusmääräyksille.

Luolaa vielä pelottavampi kokemus varsinkin korkeanpaikankammoiselle oli Krung Ching -vesiputous, jonne kuljetaan sademetsässä Khao Luangin kansallispuistossa. Eväät repussa ihastelin matkalla sademetsän uljautta ja ihmeellisiä ääniä, kunnes opas pysähtyi ja irrotti jotain jalastaan.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa.

Varo lieroja

Takanani kävellyt Johan kirkaisi samaan aikaan. Viidakko vilisi verenimijälieroja, jotka livahtavat salamannopeasti kenkiin ja vaatteisiin, pureutuvat ihoon ja imevät itsensä täyteen verta pulleiksi etanoiksi. Omissa kintuissani ei näkynyt mitään, mutta opas kehotti riisumaan kengät. Siten kirkaisin minäkin.

Luonnon ihastelu jäi, välillä pysähdyttiin polttamaan lieroja irti ihosta. Inhoon yhdistyi silkka kauhu, kun lähdimme laskeutumaan jyrkkää rinnettä putousta kohti. Välillä rotkon reunalla oli kaiteen pätkiä, mutta ne heiluivat uhkaavasti tai olivat ruostuneet puhki. Kun lopulta pääsin sata metriä korkean putouksen juurelle, ei tehnyt eväitä mieli. Katselin komeaa putousta ja psyykkasin itseäni paluupatikointia varten.

Nämä on nähtävä

Pinkkejä delfiineitä

Onneksi Khanomin seutu näytti myös lempeät puolensa. Oli ihanaa lillua tuntikausia merellä paikallisessa pitkässä kalastajaveneessä. Se kuljetti Thong Nod Baysta katsomaan harvinaisia vaaleanpunaisia delfiinejä, joita elää parinsadan yksilön suuruinen populaatio Thaimaanlahdella. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että vanhempien delfiinien nahan sävy muuttuu hieman punertavaksi. Retkellä pääsi myös uimaan aution saaren paratiisirannalle. Koskematonta rantaa oli silmänkantamattomiin, toivottavasti kaikkea ei koskaan rakenneta täyteen hotelleja.

Pöydät runsaita ja koreita

Nakhonissa ei ole niin pientä kylää tai vaatimatonta kuppilaa, etteikö ruoka olisi erinomaista. Pöytään kannetaan jatkuvasti lisää uusia ruokalajeja. Etelä-Thaimaassa ruoka on mausteisempaa kuin pohjoisessa. Kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia syödään paljon. Erinomainen paikka oli Chao Rue Nakhon Si Thammaratin kaupungin lähellä, samoin ruokatorilla oleva ravintola Krau Nai Nang. Erittäin suosittu aamiaispaikka on Ko-pi pääkadun varrella. Ihmeen paljon hoikat thait jaksavat syödä: aamiainen on todella runsas, ja pian sen jälkeen on vuorossa lounas lukuisine ruokalajeineen.

 

Varjonukkeja ja niellowarea

Jos haluaa hankkia paikallisia tuliaisia, Nakhonille tyypillisiä käsitöitä ovat metalliset nielloware-tekniikalla valmistetut kulhot ja pikkuesineet. Taidokkaita ovat myös nahasta leikatut ja maalatut varjonuket. Innokas shoppailija voi tietenkin tehdä löytöjä myös Nakhonin Tha Chang Roadilla. Koruliikkeiden anti ei ensin näyttänyt houkuttelevalta. Sitkeä kiertely kuitenkin palkittiin: yhdestä liikkeestä löysin oivan tuliaisen itselleni, värikkään cocktailsormuksen.

 

Omakotitalosta rantaresortiin

Yhden yön vietin Tree House Plus -nimisessä paikassa, tilavassa omakotitalossa, joka majoitti turisteja. Siistiä ja yksinkertaista. Krung Ching Resort sankan metsän keskellä taas toi etäisesti mieleen suomalaiset hirsimökit. Rannalla sijaitsevassa Khanom Hill Resortissa sain mukavan oman talon. Le Pes Villas Khanonissa on perheiden suosiossa, sillä siellä on erillisiä taloja ja isoja huoneistoja. Pelkistettyä, uutta ja siistiä. Ylellistä asumista tarjoaa suomalaisen Kati Häkkisen tyylikäs Aava Resort Khanonissa rannalla.

Seuraavalla Tallinnan-matkallasi maistele kaviaareja, testaa thaimaalainen ja tutustu uusittuun ruokatoriin.

Uusi ruokakeidas

Komeasti kunnostettu Balti Jaama Turg on kiva uusi käyntipaikka Tallinnan-matkalla. Vanhan torin tilalle on rakennettu moderni keskus, jossa torin lisäksi on kala- ja lihahallit , pieniä ruokapuoteja ja katuruokapaikkoja. Tarjolla on myös käsitöitä ja virolaisia vaatteita.

Toisessa kerroksessa on panimoravintola, johon kuuluu kesällä varsin houkutteleva terassi. Tarjolla on myös vanhaa tavaraa ja antiikkia, löytöjä voi etsiä kirpputorilta. Alakerrassa on lisäksi Selver-ketjun ruokakauppa ja MyFitness-kuntosali, joten Jaama Turgilla voi viettää aikaa tuntikaupalla.

Tori on Baltian rautatieaseman kupeessa,baltijaamturg.ee.

Vana-Postin thaimaalainen

Nok-Nok on thaita ja tarkoittaa useita lintuja. Vanhan talon julkisivussa oli pöllökuvio, ja sen mukaan sai nimensä keväällä avattu thairavintola. Ravintolassa pyritään autenttisuuteen, sillä keittiötä johtaa thaimaalainen naiskokki Pensiri Pattanachaeng, ja kaikki muutkin kokit ovat Thaimaasta tai Englannista. Ravintolan yläkerrassa toimii myös kokkikoulu, josta voi varata ruokakurssin.

Nok-Nok on Tallinkin ensimmäinen kivijalkaravintola. Tallink Groupin hallintoneuvoston puheenjohtaja Enn Pant on Thaimaan kunniakonsuli Virossa, ja idea tuli häneltä.Ravintolan aasialaista ja pohjoista tyyliä yhdistelevän sisustuksen on suunnitellut suomalainen Marjut Nousiainen.

noknok.ee.

Kaviaarihetki

Ostoskierroksella Vanhassa kaupungissa voi pysähtyä lepuuttamaan jalkoja ja nauttia välipalaksi kaviaaria tai ostereita, sillä Helsingistä tuttu Finlandia Caviar on avannut liikkeen Väike-Karjalle. Kaviaareja, suomalaisia mätejä ja ostereita voi maistella yksittäin tai erilaisissa menuissa. Menuille on mietitty myös sopivat viinit, samppanjat ja vodkat.

Valeria Hirvosen (kuvassa) omistaman ravintolan sisustuksen on suunnitellut Joanna Laajisto, kalusteet ja lamput ovat suomalaista käsityötä.

Finlandia Caviar, Väike-Karja 1, Tallinna.