Viehättävässä suurkaupungissa on kaikkea hiekkarannoista jazzfestivaaleihin ja viinitiloihin.

Katso karttaa: Toronto on Nizzan leveysasteilla. Kuuden miljoonan asukkaan suurkaupungissa kesät ovat pitkiä, kuumia ja kosteita, ja usein vielä lokakuussakin on lämmintä. Vaikka talvella sitten järvien takia sataisikin jäätä, valoa on aina.

Aamun ensimmäiset valonsäteet kannattaa napata entisellä tiilitehtaalla, Evergreen Brick Works -maatilatorilla, joka on laaksossa ulkoilumaastojen ympäröimänä.

Ennen kuin pääset torille, saatat nähdä majavia, kojootteja ja pesukarhuja. Sitten oletkin jo kojuilla, joissa paikalliset valmistajat myyvät juustoja, viinejä, lihaa, vihanneksia, hedelmiä, vaahterasiirappia ja kukkia.... Täällä syöt todennäköisesti elämäsi parhaat ranskalaiset perunat.

Jos vielä pidät koirista, tämä on paikkasi, sillä paikalliset tuovat koiransa aamukävelylle ja nappaavat mukaan leivonnaisia ja leipiä. Täällä on alkanut moni koirakuume.

Täällä syöt todennäköisesti elämäsi parhaat ranskalaiset perunat.

Harva taitaa tietää, että Ontarion osavaltio on tunnettu viineistään. Jopa legendaarisella jääkiekkoilijalla Wayne Gretzkylla on oma viinitilansa.

Ilmasto vastaa Saksan Mosel-joenvarren ilmastoa, ja alueella viljellään paljon esimerkiksi Riesling-rypälettä. Erityisen suosittuja ja tunnettuja ovat jääviinit, ice wine.

Jos poistut päiväretkelle 130 kilometrin päähän Niagara-on-the-lake -kaupunkiin, voit vuokrata polkupyörän ja tutustua viinitiloihin pyöräillen. 20 kilometrin matkalla ehtii käydä monessa.

Eniten putouksista saa irti kesäaikaan, joka alkaa huhtikuun alussa.

Niagaran putouksiin ei kyllästy 15. kerran jälkeenkään. Niille ajaa aamuruuhkien jälkeen puolessatoista tunnissa (Niagara-on-the-lakesta putouksille on matkaa 20 kilometriä). Myös torontolaisista hotelleista nähtävyyttä pääsee ihailemaan järjestetyillä bussimatkoilla.

Eniten putouksista saa irti kesäaikaan, joka alkaa huhtikuun alussa. Sen jälkeen niitä voi katsella myös veneestä aivan lähituntumasta.

Itse Niagaran kaupungissa ei ole paljon nähtävää, ellei sitten ole kiinnostunut pikkuruisesta ”Las Vegasista”.

Koe ainakin nämä

Ruokateatteriin!

Loblaws -ketjun lippulaivaliike Maple Leaf Garden on koettava. Lähes 8000 neliön ruokakaupassa on muun muassa upea juustoseinä. Laadukkaiden valmisruokien osastoaan kauppa kutsuu ruokateatteriksi.

60 Carlton Street

Juokse lomallakin

Running Roomin juoksuryhmät valmistavat eripituisiin juoksutapahtumiin. Ryhmät, joita on ympäri Torontoa, järjestävät ilmaisia juoksulenkkejä ryhmissä, yleensä viikonloppuisin.

www.runningroom.com

Kaupunki kaupungissa

Toronton The Beaches -kaupunginosa on kuin oma kaupunkinsa Ontario-järven rannalla. Kaupungissa on viiden kilometrin mittainen rantabulevardi ja hiekkarannat sekä oma uima-alue myös koirille. The Beachesiin pääset puolessa tunnissa esimerkiksi raitiovaunulla. Siellä järjestetään vuotuiset jazzfestivaalit heinäkuussa. Paikalliset eivät ui järvessä, mutta suomalainen kyllä.

Japanilaisia tapaksia

Kinka Izakayaan ei kannata mennä, jos haluat seurustella rauhassa. Jokaista ravintolaan tulijaa tervehditään kovaäänisin tervehdyksin, ja myös lähtijöille huudellaan. Japanilaiset tapakset jaetaan pöytäseurueen kesken. Nuorisokin viihtyy.

398 Church Street

Shoppailun himoon

Oak + Fort

Kanadalainen vaatebrändi muistuttaa COS-merkkiä hillityn tyylikkäältä ulkoasultaan ja maltillisilta hinnoiltaan. Putiikin läheltä löytyy myös kanadalainen jooga- ja vapaa-ajanvaatteisiin erikoistunut Lulu Lemon.

666 Queen Street West. oakandfort.com

 

So hip it hurts

Skeittihenkinen vaatekauppa nuorisolle on

kiinnostava kokemus kaikille

323 Queen St W. sohipithurts.ca

 

Eaton Center -ostoskeskus

Jos haluat kaikki saman katon alta, mene tänne. Ostoskeskukseen on vastikään avautunut uusia liikkeitä, kuten Oak + Fort ja Free People. Sieltä löytyvät myös amerikkalaiset ketjut kuten Hollister, Abercrombie and Fitch, Pink ja Victoria's Secret. Syksyllä sinne avataan japanilainen Uniqlo.

www.cfshops.com/toronto-eaton-centre.html

Toronton matkavinkit antoi Torontossa neljä vuotta asunut Anna Ojansivu, jonka lempiviinitarha on Ravine Wine Yard.

Turistialueiden ulkopuolella on toisenlainen Thaimaa. On hiljaisia pikkukaupunkeja, villiä luontoa ja vähän liiankin jännittäviä nähtävyyksiä.

Tuijotan epäuskoisena rinteessä olevaa aukkoa, joka näyttää mäyränkololta. Sinne olisi ahtauduttava. Kun oli kerrottu, että menisimme luolaan, olin odottanut jotain näyttävämpää. Ja sellaista, johon voisi astua suorin vartaloin. Nyt joudun pudottautumaan syvään, kapeaan ja pilkkopimeään kuiluun. Luola on kapea, kivikkoinen ja pohjalla on vettä. Välillä melkein vyötäröön, välillä nilkkoihin.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa. Onneksi vesi on sentään puhdasta enkä kärsi ahtaan paikan kammosta. Olen helpottunut kun tulvauhan vuoksi joudumme palaamaan takaisin muutaman sadan metrin jälkeen.

Uljasta – ja pelottavaa

Luksusmatkaa ja lekottelua en odottanutkaan, kun lähdin tutustumaan Nakhon Si Thammaratin provinssiin eteläisen Thaimaan itärannikolla. Alue on vielä melko neitseellinen turismin suhteen, joten tutustuimme potentiaalisiin nähtävyyksiin ikään kuin testiryhmänä. En enää koskaan naureskele pohjoismaisille turvallisuusmääräyksille.

Luolaa vielä pelottavampi kokemus varsinkin korkeanpaikankammoiselle oli Krung Ching -vesiputous, jonne kuljetaan sademetsässä Khao Luangin kansallispuistossa. Eväät repussa ihastelin matkalla sademetsän uljautta ja ihmeellisiä ääniä, kunnes opas pysähtyi ja irrotti jotain jalastaan.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa.

Varo lieroja

Takanani kävellyt Johan kirkaisi samaan aikaan. Viidakko vilisi verenimijälieroja, jotka livahtavat salamannopeasti kenkiin ja vaatteisiin, pureutuvat ihoon ja imevät itsensä täyteen verta pulleiksi etanoiksi. Omissa kintuissani ei näkynyt mitään, mutta opas kehotti riisumaan kengät. Siten kirkaisin minäkin.

Luonnon ihastelu jäi, välillä pysähdyttiin polttamaan lieroja irti ihosta. Inhoon yhdistyi silkka kauhu, kun lähdimme laskeutumaan jyrkkää rinnettä putousta kohti. Välillä rotkon reunalla oli kaiteen pätkiä, mutta ne heiluivat uhkaavasti tai olivat ruostuneet puhki. Kun lopulta pääsin sata metriä korkean putouksen juurelle, ei tehnyt eväitä mieli. Katselin komeaa putousta ja psyykkasin itseäni paluupatikointia varten.

Nämä on nähtävä

Pinkkejä delfiineitä

Onneksi Khanomin seutu näytti myös lempeät puolensa. Oli ihanaa lillua tuntikausia merellä paikallisessa pitkässä kalastajaveneessä. Se kuljetti Thong Nod Baysta katsomaan harvinaisia vaaleanpunaisia delfiinejä, joita elää parinsadan yksilön suuruinen populaatio Thaimaanlahdella. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että vanhempien delfiinien nahan sävy muuttuu hieman punertavaksi. Retkellä pääsi myös uimaan aution saaren paratiisirannalle. Koskematonta rantaa oli silmänkantamattomiin, toivottavasti kaikkea ei koskaan rakenneta täyteen hotelleja.

Pöydät runsaita ja koreita

Nakhonissa ei ole niin pientä kylää tai vaatimatonta kuppilaa, etteikö ruoka olisi erinomaista. Pöytään kannetaan jatkuvasti lisää uusia ruokalajeja. Etelä-Thaimaassa ruoka on mausteisempaa kuin pohjoisessa. Kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia syödään paljon. Erinomainen paikka oli Chao Rue Nakhon Si Thammaratin kaupungin lähellä, samoin ruokatorilla oleva ravintola Krau Nai Nang. Erittäin suosittu aamiaispaikka on Ko-pi pääkadun varrella. Ihmeen paljon hoikat thait jaksavat syödä: aamiainen on todella runsas, ja pian sen jälkeen on vuorossa lounas lukuisine ruokalajeineen.

 

Varjonukkeja ja niellowarea

Jos haluaa hankkia paikallisia tuliaisia, Nakhonille tyypillisiä käsitöitä ovat metalliset nielloware-tekniikalla valmistetut kulhot ja pikkuesineet. Taidokkaita ovat myös nahasta leikatut ja maalatut varjonuket. Innokas shoppailija voi tietenkin tehdä löytöjä myös Nakhonin Tha Chang Roadilla. Koruliikkeiden anti ei ensin näyttänyt houkuttelevalta. Sitkeä kiertely kuitenkin palkittiin: yhdestä liikkeestä löysin oivan tuliaisen itselleni, värikkään cocktailsormuksen.

 

Omakotitalosta rantaresortiin

Yhden yön vietin Tree House Plus -nimisessä paikassa, tilavassa omakotitalossa, joka majoitti turisteja. Siistiä ja yksinkertaista. Krung Ching Resort sankan metsän keskellä taas toi etäisesti mieleen suomalaiset hirsimökit. Rannalla sijaitsevassa Khanom Hill Resortissa sain mukavan oman talon. Le Pes Villas Khanonissa on perheiden suosiossa, sillä siellä on erillisiä taloja ja isoja huoneistoja. Pelkistettyä, uutta ja siistiä. Ylellistä asumista tarjoaa suomalaisen Kati Häkkisen tyylikäs Aava Resort Khanonissa rannalla.

Seuraavalla Tallinnan-matkallasi maistele kaviaareja, testaa thaimaalainen ja tutustu uusittuun ruokatoriin.

Uusi ruokakeidas

Komeasti kunnostettu Balti Jaama Turg on kiva uusi käyntipaikka Tallinnan-matkalla. Vanhan torin tilalle on rakennettu moderni keskus, jossa torin lisäksi on kala- ja lihahallit , pieniä ruokapuoteja ja katuruokapaikkoja. Tarjolla on myös käsitöitä ja virolaisia vaatteita.

Toisessa kerroksessa on panimoravintola, johon kuuluu kesällä varsin houkutteleva terassi. Tarjolla on myös vanhaa tavaraa ja antiikkia, löytöjä voi etsiä kirpputorilta. Alakerrassa on lisäksi Selver-ketjun ruokakauppa ja MyFitness-kuntosali, joten Jaama Turgilla voi viettää aikaa tuntikaupalla.

Tori on Baltian rautatieaseman kupeessa,baltijaamturg.ee.

Vana-Postin thaimaalainen

Nok-Nok on thaita ja tarkoittaa useita lintuja. Vanhan talon julkisivussa oli pöllökuvio, ja sen mukaan sai nimensä keväällä avattu thairavintola. Ravintolassa pyritään autenttisuuteen, sillä keittiötä johtaa thaimaalainen naiskokki Pensiri Pattanachaeng, ja kaikki muutkin kokit ovat Thaimaasta tai Englannista. Ravintolan yläkerrassa toimii myös kokkikoulu, josta voi varata ruokakurssin.

Nok-Nok on Tallinkin ensimmäinen kivijalkaravintola. Tallink Groupin hallintoneuvoston puheenjohtaja Enn Pant on Thaimaan kunniakonsuli Virossa, ja idea tuli häneltä.Ravintolan aasialaista ja pohjoista tyyliä yhdistelevän sisustuksen on suunnitellut suomalainen Marjut Nousiainen.

noknok.ee.

Kaviaarihetki

Ostoskierroksella Vanhassa kaupungissa voi pysähtyä lepuuttamaan jalkoja ja nauttia välipalaksi kaviaaria tai ostereita, sillä Helsingistä tuttu Finlandia Caviar on avannut liikkeen Väike-Karjalle. Kaviaareja, suomalaisia mätejä ja ostereita voi maistella yksittäin tai erilaisissa menuissa. Menuille on mietitty myös sopivat viinit, samppanjat ja vodkat.

Valeria Hirvosen (kuvassa) omistaman ravintolan sisustuksen on suunnitellut Joanna Laajisto, kalusteet ja lamput ovat suomalaista käsityötä.

Finlandia Caviar, Väike-Karja 1, Tallinna.