Vuosia sitten sovittiin, että tämä reissu tehdään myös seuraavana kesänä. Vähän pelotti. Elämä oli osoittanut, että mitä tahansa saattaa tapahtua, eikä se läheskään aina ollut hyvää.

Ajattelin, että onko tämä kohtalon ärsyttämistä. Että näin sitä vain suunnitellaan, vaikka ei yhtään tiedä, mitä käy.

Olen ollut myös sitoutumiskammoinen. Nykyisin ilmiöstä käytetään termiä FOMO, fear of missing out. Noloa, mutta olen lykännyt asioita ja missannut ihmissuhteita muka parempaa odotellessa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt kuitenkin on käynyt niin, että vuosia sitten tehdyt sopimukset, joita arastelin, ovat pelastaneet kesäni. Minä, joka olen karttanut suunnitelmia, nautinkin siitä, että on valmista ohjelmaa ja tiedän, mitä tapahtuu. Tärkeintä tietenkin ovat ystävät ja ne yhteiset päivät, joita odotetaan. Ja suunnitelmat siitä, mitä hankitaan, mitä tehdään. Ja ne pitkät keskustelut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juhannus on ollut vuosia yhtä kuin Saarenmaa. On ollut ihanaa vastata, että kyllä, samat juhannussuunnitelmat kuin ennenkin. Olkikatot, vanhat kauniit puut, aurinkotuolit, joita siirrellään tuulen ja paisteen mukaan. Omenapuun alle katettu ruokapöytä. Käsityökauppa, jossa ystävä pohti joka kesä karvahatun ostoa ja lopulta osti sen. Pitkät aamiaiset ja vielä pitemmät illalliset.

Heinäkuun alussa mennään kahden vanhan kollegan kanssa hotelli Punkaharjuun Saimin luo. Ajatus keksittiin aikanaan ravintolassa, kuten hyvät ideat yleensä.

Seuraavana kesänä reissu toteutui, ja koska oli niin hauskaa, sovittiin, että tehdään samoin myös ensi vuonna. Ja niin edelleen.

Pitkät jutut alkavat jo aamiaispöydässä järvimaisemaa katsellessa, ja illallispöydissä on vastoin odotuksiamme solmittu myös uusia ystävyyssuhteita.

Jännitti aikoinaan tuokin kohtalon uhmaaminen, mutta mainio reissu on toteutunut jo monta kertaa. Voi olla , että sinne mennään vielä rollaattoreilla.

Tämä on kesä-heinäkuun 2021 Glorian pääkirjoitus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla