Sara Marjoniemi leipoo amerikkalaista unelmaa Suomen pakastealtaisiin.

Miksi tuntemattomat eivät hymyile ja juttele toisilleen? Ja miksei kaupoista löydy valmiita keksitaikinoita?

Näitä asioita Sara Marjoniemi, 32, mietti, kun muutti Yhdysvalloista takaisin Suomeen neljätoista vuotta sitten.

Vanhempien työ vei Saran Utahiin jo pikkutyttönä, ja lukion jälkeen hän päätti viettää välivuoden Suomessa.

”Olen aina kaivannut sinne, missä olen aiemmin asunut. Jenkeissä minulla oli landekaipuu. Piirsin lehmiä ja unelmoin mökistämme. Olin silittänyt lehmää ehkä kerran elämässäni, mutta se edusti minulle suomalaista elämää.”

Suomessa Sara tapasi nykyisen aviomiehensä Jani Marjoniemen, pariskunta sai kaksi lasta ja välivuosi venähti. Vanhan asuinpaikan kaipuu nosti kuitenkin taas päätään. Pahimpaan ikävään Sara paistoi amerikkalaisia herkkuja ja leipoi välimatkaa pienemmäksi keksi kerrallaan.

”Olin silittänyt lehmää ehkä kerran elämässäni, mutta se edusti minulle suomalaista elämää.”

Sitten alkoi tapahtua. Saran leipomuksista kuulivat muutkin.

”Erään kahvilan omistaja tilasi Halloweeniksi kaksi kurpitsapiirasta ja heti perään lisää. Heitin hinnaston hatusta, perustin toiminimen ja aloin toimittaa jenkkiherkkuja kotikeittiöstäni käsin.”

Mutta mieltä kutkuttivat edelleen ne arkea helpottavat valmiskeksitaikinat, joita ei tuntunut saavan mistään. Cookiereseptinsä hän oli hionut vuosien varrella huippuunsa. Enää piti löytää sopiva tila ja tietysti selvitä suomalaisesta byrokratiasta.

”Minulla oli amerikkalaisittain optimistiset odotukset, mutten osannut toivoa näin nopeaa aikataulua. ”

Leipomotila löytyi Helsingin Kalliosta syyskuussa, ja ensimmäiset jälleenmyyjät paistovalmiille Caccu-keksitaikinalle viime tammikuussa. Nyt myyjiä on jo 65. Molempia makuja, vaaleaa perustaikinaa ja suklaata, menee tasaisesti.

Avukseen Sara on palkannut hyvän ystävänsä, mutta taikina syntyy edelleen käsityönä puhtaista raaka-aineista. Pakastamisen ansiosta taikina ei tarvitse lisäaineita, joita jenkkiversiot usein vilisevät.

Saran omaa Amerikka-kaipuuta ne helpottavat edelleen – uudella tavalla tosin.

”Teen paljon maistatuksia ruokakaupoissa. Vihdoinkin voin hymyillä ja puhua tuntemattomille, eikä kukaan ajattele, että olen outo.”

caccu.fi