Paljettitakin Anna Brotkin hankki Beyoncé-bileisiin Facebook-kirppikseltä ja se nähtiin myös Aikuiset-sarjassa.
Paljettitakin Anna Brotkin hankki Beyoncé-bileisiin Facebook-kirppikseltä ja se nähtiin myös Aikuiset-sarjassa.

Käsikirjoittaja Anna Brotkin ei usko tyylimokiin. Jos tänään pukee ylleen jotain hölmöä, huomenna on uusi päivä.

Valokuvassa on perhe telttailemassa. Muilla on retkeilyvaatteet, mutta käsikirjoittaja Anna Brotkinin isoäidillä on yllään keltaiset froteebikinit, kissamaiset aurinkolasit ja korkokengät. Tukka on vedetty tyylikkäälle nutturalle.

Ylen Aikuiset-komediasarjan käsikirjoittajana parhaiten tunnettu Brotkin ei ehtinyt koskaan tavata isoäitiään Anna-Liisaa, mutta hänen pettämätön tyylitajunsa tulitutuksi kuva-albumeista.

Isoäiti oli osoitus siitä, että missä tahansa tilanteessa voi laittautua eikä kampaajalle mennäkseen tarvita juhlia tekosyyksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna Brotkin pukeutu ikultaiseen Asosin mekkoon, kun Aikuiset oli Venla-gaalassa ehdolla parhaaksi komediasarjaksi. Arkena se toimii sinisten Levisten ja New Balance -tennareiden kanssa.

Saman asenteen Brotkin omaksui jo pienenä. Hän saattoi pukeutua päivän aikana viiteen eri asukokonaisuuteen, johon kuului epäkäytännöllisiä röyhelöitä, hattuja, käsineitä ja koruja.

Hyvinkääläisen pikkutytön tyyliin vaikutti isoäidin lisäksi Arja Koriseva, jota Brotkin fanitti suuresti.

– Minulla oli esimerkiksi samanlainen pillerihattu ja Arjan musiikkivideosta bongatut pitsireunuksiset hanskat.

Onneksi Brotkinin äiti Marju oli yhtä innostunut tyylistä kuin tyttärensä.

– Minua ei koskaan kotona nolattu tyylistäni. Vaatteet olivat minun ja äitini yhteinen harrastus ja kiinnostuksen kohde.

Ranska kasvatti rohkeutta

LAPSUUS KUITENKIN PÄÄTTYI kuin seinään eräänä seitsemännen luokan koulupäivänä. Brotkin oli juuri ostanut Tukholmasta huomiota herättävän, punaisen karvatakin. Kun hän käveli yhdeksäsluokkalaisten poikien ohi, nämä nauroivat. Ehkä omille jutuilleen, ehkä takille. Se ei koskaan selvinnyt, muttei sillä ollut merkitystäkään.Jotain ehti mennä rikki.

Brotkin lähti kesken koulupäivän kotiinvaihtamaan takkia, eikä enää koskaan käyttänyt uutta ostostaan.

–Teini-iässä tyylini muuttui oudon konservatiiviseksi ja jopa tätimäiseksi, hän muistelee.

Lapsuuden rohkeus alkoi palata, kun Brotkin lähti 18-vuotiaana vaihto-oppilaaksi Ranskaan. Vaihtoperheen yksinhuoltajaäiti ja kaksi teini-ikäistä tytärtä suhtautuivat pukeutumiseen hyvin rennosti. Lähileipomoon mentiin korkokengät jalassa, ja juhlamekon kanssa puettiin kumisaappaat.

Heiltä Brotkin oppi, ettei ole olemassa tyylimokia. Jos tänään on tyhmä asu päällä, huomenna voi pukea jotain järkevämpää.

 

Brotkin pukeutuu joskus kotona muuten vain juhlamekkoihin. H&M Studion vihreä mekko löytyi käytettynä Relove-liikkeestä.

ISOÄITI INSPIROI edelleen, eikä Brotkin vieläkään omista kotiasua. Hänen joogatrikoonsa kuuluvat vain joogamatolle.

Töistä tullessaan Brotkin pukeutuu joskus juhlavaatteisiin, koska ne ansaitsevat päästä arkenakin näkyviin.

– Olen matkalla takaisin kohti sitä pukeutujaa, joka olin lapsena. Ehkä eläkeläisenä hoidan merenrantatalon puutarhaa kultakorkkareissa, paljettiliuhukkeessa ja hedelmäkori päässäni.

”Rakastan kirkasta green screen -vihreää ja kaikkia erikoisia väriyhdistelmiä. Niitäkin, jotka eivät muiden mielestä sovi yhteen.”

Mikä on tärkein tyylioivalluksesi?

Pukeutuminen ei ole haudanvakavaa. Se ei ole kilpailu, jossa parhaat voittavat ja tyylittömät häviävät. Joka päivä on uusi päivä, jolloin voi kokeilla jotain erilaista. Jos se ei toimi, mitä sitten. Minä olen kiinnostunut pukeutumisesta, mutta se ei ole mikään kaikkien kansalaisvelvollisuus. Ymmärrän hyvin, että joitain vaatteet eivät kiinnosta. Karsastan vaatimusta, että pitäisi pukeutua muiden vuoksi.

Miten suhtaudut pukeutumisetikettiin?

Itse rakastan pukeutua juhliin, mutta tiedän ihmisiä, joita etiketit ahdistavat. Jos nainen haluaa vuonna 2021 pukea gaalaan housut, se ei mielestäni ole kriisi. En muutenkaan pidä siitä, että toisten ulkonäköä tai pukeutumista arvostellaan esimerkiksi Linnan juhlissa. Nämä eivät ole absoluuttisia totuuksia. Emmekö voisi vain kehuatoisiamme kilpaa? Maailma ei kaipaa yhtään lisää ulkonäköpaineita.

Aina välillä Anna Brotkin menee hotelliin kirjoitusretriitille. Hotel St.George päätyi myös Aikuiset-sarjan pääsiäisspesiaaliin. Kauluspaita on Kenzon, farkut Levi’s, kengät kirpparilta.

Millaisesta juhlatyylistä pidät?

Olen ollut kova RnB-musiikin fani teinistä lähtien. Millennium-ajan musiikkivideoissa kultaa ei säästelty, ja rakastan edelleen kaikkea kimaltavaa. Erityisesti Destiny’s Child -yhtyeen esiintymisasut inspiroivat. Ennen koronaa tuotin Helsingissä Teurastamon B-Side Barissa klubi-iltoja, joiden teemana olivat muun muassa artistit Beyoncé, Lady Gaga, Prince ja Rihanna. Juhlijoita kannustettiin pukeutumaan artistien inspiroimana. Paras asu palkittiin, ja tunnelma oli aina ihana.

Mitä tyyli sinulle merkitsee?

Vastustan ajatusta, että tyyli olisi pinnallinen tai turhanpäiväinen asia. Sillä ei ole älykkyyden kanssa mitään tekemistä.Pukeutumisesta kiinnostuminen ei tee ihmisestä muita tyhmempää eikä toisaalta coolimpaakaan. Vaatteet tuovat iloa elämääni, ja käytän aikaa asukokonaisuuksien miettimiseen ja fiilistelyyn. Joskus haluan voimaantua vaatteiden avulla, joskus ne tuovat turvaa. Pukeutuminen on yksi itseilmaisuni osa-alueista.

Mietitkö roolihahmojen tyyliä, kun teet käsikirjoitusta?

Kirjoitan paljon yksittäisiä vaatekappaleita käsikirjoitukseen etenkin silloin, jos ne ovat isoja dramaturgisia elementtejä. Esimerkiksi Aikuiset-sarjan lookista on kiittäminen neroa pukusuunnittelijaa Kaisa Pohjolaa. Hän saa aina heti kiinni siitä, mitä tarkoitan. Työni saattaa välillä vaikuttaa myös omaan tyyliini. Aikuisia kirjoittaessani ryhdyin itsekin käyttämään haalareita ja Spice Girls -paitaa, lakidraamaa taas kirjoitin kauluspaidassa.

 

Farkkuhaalari on berliiniläiseltä kirpputorilta ja Samsøe Samsøen musta poolo Kallio kierrättää -Facebook-ryhmästä.

Millainen shoppailija olet?

Olen impulsiivinen ja intuitiivinen, mutta kohtuullinen ostelija. Tosi harvoin etsin jotain tiettyä. Nykyään kaikki on parin klikkauksen päässä saatavilla, mutta itse pidän enemmän kirpputorilöydöistä. On kiehtovaa, että vaate täytyy hankkia saatavilla olevasta valikoimasta. Se tekee shoppailusta hyvällä tavalla haastavaa. Aina ei saa sitä, mitä haluaa. Maakuntien kirpputoreilla tekee parhaat löydöt, mutta ostan joskus myös esimerkiksi Instagramissa seuraamieni ihmisten myymiä aarteita.

Omistatko paljon vaatteita?

Ehkä vähän liikaakin. En ole missään nimessä minimalisti. Ihailen ihmisiä, joilla on vaatekaapissa vain tarkasti valikoituja, laatumateriaaleista valmistettuja vaatteita. Joskus haaveilen sellaisesta itsekin, mutten vain ole sellainen tyyppi. Sen sijaan saatan ostaa kirpparilta typerän hedelmäpaidan, käyttää sitä kahdesti ja myydä sitten pois. Perusvaatteet ostan kuitenkin laadukkaina.

Kiinnytkö vaatteisiin?

Muistan monet elämäntapahtumat vaatteiden kautta ja osaan sanoa, mitä minulla on ollut päälläni, kun olen tutustunut ystäviini. Vaikka vaatteisiin liittyy paljon muistoja, en halua kiintyä niihin liikaa. Kaikkea ei tarvitse pitää varastossa, vaan löydöt voi panna myös kiertämään.

Juttu on alun perin ilmestynyt toukokuun 2021 Gloriassa.
 

Kuka?

Anna Brotkin, käsikirjoittaja. Opiskellut elokuva- ja tv-käsikirjoittamista Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Valmistunut taiteen maisteriksi 2016.

Opiskellut myös viestintää Jyväskylän yliopistossa.

Nuorista aikuisista kertovan Aikuiset-tv-sarjan käsikirjoittaja ja luoja. Ollut mukana kirjoittamassa tv-sarjoja Rehtori, Jättekiva, Modernit miehet, Putous ja Pohjolan laki. Kirjoittanut myös lyhytelokuvia ja kuunnelmia ja ohjannut musiikkivideoita.

Järjestää Icons club -teemaklubia Helsingin Teurastamolla.

Lempiravintola: ”Plein Helsingin Vallilassa on täydellinen rento korttelibistro. Siellä on paras ruoka, viini ja parhaat tyypit.”

Lempielokuva: ”Noah Baumbachin ja Greta Gerwigin Frances Ha. Ihana pieni elokuva elämästä, ystävyydestä ja räpiköimisestä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla