Carita Peltosen ja Outi Luukon Touchpoint-yrityksestä on tullut yksi kiertotalouden kansainvälisistä edelläkävijöistä, ja se on tavallaan Björn Wahlroosin ansiota.

Keittiön kaapinovien nupit on tehty kuohuviinipullon korkeista. Pöydän päällä katosta roikkuvat Jonatan Varonin valaisimet, jotka on tehty vanhoista tynnyreistä.

Touchpointin toimistossa Lauttasaaressa lähes kaikki on kierrätettyä.

"Yritämme elää mahdollisimman pitkälle niin kuin julistamme", sanoo yrityksen myynti- ja markkinointijohtaja Carita Peltonen.

Touchpoint valmistaa työvaatteita tilaustöinä yrityksille ja suunnittelee omia mallistoja. Poikkeuksellista on, että se valmistaa niitä kierrätysmateriaaleista, esimerkiksi kierrätetyistä muovipullo- ja ylijäämäkankaista.

Kiertotalous on nousussa myös tekstiilialalla, sillä fast fashionin haittapuolet tiedetään. Puuvillasta on pulaa, sen viljeleminen saastuttaa ja tuhlaa vettä. Yksin Suomessa heitetään vuosittain pois yli 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä.

"On innostavaa tehdä jotain merkittävää Euroopan ja ehkä jopa koko maailman mittakaavassa", toimitusjohtaja Outi Luukko sanoo.

Hieman yllättäen Björn Wahlroosilla oli rooli yrityksen synnyssä. Carita Peltonen luki Talouselämästä Wahlroosin haastattelun, jossa tämä sanoi, ettei yrityksillä voi olla omaatuntoa vaan niiden tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa.

Peltonen oli alkanut ajatella toisin. Hänellä oli aiemmin ollut työvaatteita ja liikelahjoja valmistava yritys, jonka hän oli myynyt Lindström-konsernille vuonna 2004. Peltonen oli jo ehtinyt pohtia perustavansa uuden sellaisen firman, jolla on omatunto.

Hän pyysi mukaan Outi Luukon, jonka hän on tuntenut jo opiskeluajoilta Tampereelta ja joka on myös hänen vanhimman tyttärensä kummi. Oli tärkeää löytää toimitusjohtaja ja yhtiökumppani, johon voi luottaa kuin kallioon.

"Sen takia Outia shanghaijasin, suorastaan jahtasin", Peltonen sanoo.

”Minä olen se vähän sähikäinen, Outi on se solidi.”

Myös Luukolla oli yrittäjätausta. Hän oli myynyt suunnittelutoimistonsa pois 2007.

Ei ole ongelmatonta alkaa pyörittää yritystä ystävän kanssa. Toisaalta kaksikko tunsi jo toistensa hyvät puolet ja heikkoudet.

"Tietysti näkemyseroja tulee, mutta sehän ei ole epätavallista", Luukko sanoo.

"Me olemme myös riittävän erilaisia. Minä olen se vähän sähikäinen, Outi on se solidi", Peltonen jatkaa.

Työvaatteiden valmistaminen ei ole aivan mutkatonta. Ei riitä, että vaate on hyvännäköinen, vaan sen pitää myös kestää aikaa ja huoltoa.

"Ajattelemme, että työvaatteiden pitää olla yhtä makeita ja mukavia kuin kotona käytettävien vaatteidenkin, sillä niitähän ihminen käyttää enemmän", Peltonen sanoo.

Kun Touchpoint aloitti toimintansa, eettisesti ja ekologisesti tuotetuista vaatteista oli vasta alettu puhua. Kaksikko törmäsi monenlaisiin ennakkoluuloihin. Jotkut asiakkaat esimerkiksi pelkäsivät, ettei ekologinen työvaate voi olla kestävä.

Yritys sai ensimmäiseksi asiakkaakseen kulttimainetta nauttivat Reino- ja Aino-tossut. Sittemmin asiakkaina ovat olleet esimerkiksi Viking Line, Finavia, Yliopiston Apteekki ja Hesburger. Yhtiö on tänä vuonna tekemässä Hesburgerille täysin ekologista mallistoa housuista lippiksiin.

Peltonen ja Luukko ovat alusta asti etsineet kierrätyksen uusia ratkaisumalleja ulkomailta.

"Olemme oppineet tuntemaan oikeita ihmisiä oikeaan aikaan. Se on vaatinut myös suostuttelua ja vakuuttamista, että meihin ja pieneen Suomeen kannattaa satsata", kehityshankkeista vastaava Luukko sanoo.

”Työvaatteiden pitää olla yhtä makeita ja mukavia kuin kotona käytettävien vaatteidenkin.”

Hollantilaisen Dutch Awearness -yrityksen kanssa Touchpoint on ollut mukana luomassa uutta kiertotalouden palvelumallia, jossa työvaatteet hajotetaan kuiduiksi ja valmistetaan uudestaan langaksi jopa kahdeksan kertaa.

Molemmat johtajat yrittävät hankkia myös itselleen vaatteita, jotka ovat ekologisia ja kestävät aikaa.

"Matkustan nykyään melkein aina meidän boyfriend-housuissamme, koska ne ovat niin mukavat", Luukko sanoo unisex-housuista, jotka on suunniteltu ravintola-alalle.

Työpäivät venähtävät usein pitkiksi. Luukko totetaakin, että on oleellista tunnistaa, mikä on oikeasti päivän viimeinen tärkeä asia.

" Työ on niin tärkeä osa elämää ja vie niin helposti mukanaan, että välillä pitää tietoisesti hakea tasapainoa", Luukko sanoo.

Peltosen työpäiviä rytmittävät oma koira ja hevonen. Usein hän tekee kahdeksan tuntia toimistolla ja pitää sen jälkeen tauon, jonka aikana hän vie koiran ulos tai ratsastaa. Sitten hän jatkaa illalla hommia. Kun päivät menevät palavereissa, iltaisin voi edistää omia juttuja.

"Kun saan breikin, aivot toimivat taas paremmin eikä työ tunnu samalta puurtamiselta", Peltonen sanoo.

”Veikkaan, että tämä homma on pullahtamassa.”

Jaksamista auttaa, että työ on merkityksellistä ja innostavaa. Kaksikko on päässyt kehittämään uusia kierrätyksen malleja ja pystyneet haastamaan yrityksiä mukaan ympäristöystävällisempään ajatteluun. Näkemys liikeideasta ei ole horjunut missään vaiheessa.

"Tämä on ollut välillä kasvamista ja välillä kasvattamista", Luukko sanoo.

Vuoden 2018 alussa Touchpoint sai suuren sijoittajan.

Yrityksellä oli alkuvuodesta kymmenen työntekijää, mutta tänä vuonna määrää kasvatetaan lähemmäs kahtakymmentä. Tavoitteena on kasvattaa firma isoksi toimijaksi eli "nextille levelille", kuten Peltonen itse asian ilmaisee.

Tekstiilien kierrättäminen on mullistumassa, ja uusia innovaatioita on luvassa lähivuosina. Jatkossa sekakuidutkin pystytään käyttämään hyväksi entistä tehokkaammin.

Touchpointille tulee ulkomailta kyselyitä kiihtyvään tahtiin. Sveitsissä he ovat jo vaatettaneet Papa Joe's -ravintolaketjun.

Yritys etsii koko ajan uusia materiaaleja ja tapoja kierrättää kuituja.

"Tähän asti kasvu on ollut tasaista, mutta nyt on selvästi menossa saturaatiopiste. Veikkaan, että tämä homma on pullahtamassa", Luukko sanoo. G

 

Näin johdamme:

1. Tee työtä sydämellä. Kun pystyt näyttämään työntekijöille yhteiset visiot, kaikki innostuvat samasta matkasta ja päämäärästä.

2. Muista suoraselkäisyys. Asiat kannattaa kommunikoida keskustelemalla mutta aika lailla rehellisesti niin kuin ne ovat.

3. Anna ihmisten haastaa itseään. Kunnioita muiden ammattitaitoa. Kannusta siihen, että ihmiset tekevät rohkeasti omia valintoja etsiessään uutta.

4. Kaikki tekevät virheitä. Niitä ei pidä piilotella. Kunhan ei tee samaa virhettä kovin monta kertaa.

5. Kuuntele huolellisesti. Vaikka kiire olisi kuinka kova, pitää löytää aikaa pysähtyä ja olla aidosti läsnä omalle tiimille.

Ketkä?

Outi Luukko, 53, Touchpointin toimitusjohtaja. Carita Peltonen, 52, Touchpointin perustaja ja myynti- ja markkinointijohtaja.

Ekologisia työvaatteita valmistava Touchpoint käyttää tuotteissaan luomu-, uusio- ja ylijäämämateriaaleja. Yrityksen liikevaihto oli viime tilikaudella 1 876 000 euroa.

Molemmat syntyneet Tampereella. Luukko asuu Helsingissä, Peltonen Siuntiossa.

Harrastukset: Luukolla golf, jooga ja ruuanlaitto, Peltosella ratsastus ja pilates.

Neljä vuotta sitten suosikkinäyttelijä Mikko Leppilampi tunsi olevansa kuopassa, josta ei pääse pois muuten kuin panemalla elämän uusiksi. Hän kertoo Gloriassa, mitä muutoksen vuodet toivat tullessaan.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun” Mikko kuvailee neljän vuoden takaista päätöstä. Suosikkinäyttelijä oli ehtinyt valloittaa niin suomalaiset tv-ruudut kuin valkokankaatkin, mutta myös erota vaimostaan Emilia Vuorisalmesta ja epäonnistua Amerikan-valloituksessaan.

Siksi hän päätti listata paperille asiat, joihin halusi muutosta. Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Sitten Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Vuorikiipeilijän matka

Ulkoisesti muutos on helpointa huomata. Mikko on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, jota on voinut seurata hänen Instagram-tilillään tunnisteella #fitforfifty. Puku on nykyisin kokoa 48, kun se ennen oli 52.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni”, hän pohtii.  

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

Sinkkuelämää

Yksi muutoksen merkeistä on myös se, että Mikko on sinkku, ja haluaa tällä hetkellä ollakin. Alkuvuodesta hän erosi malli-stylisti Maryam Razavista, ja keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa, mutta Mikon mukaan kyseessä on läheinen ystävä vuosien takaa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis.”

”Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa”, hän sanoo.  

 

Mitä uutta elämänmuutos on Mikon elämään tuonut? Mitä hän pohtii roolistaan isänä, entä uransa tulevaisuudesta? Mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa tulevaisuudesta? Lue Mikon haastattelu 2.8. ilmestyneessä elokuun Gloriasta.

Teininä käsitykseni työelämästä perustui amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Tapitin Kate ja Allie -komediaa huoneessani ja haaveilin eläväni New Yorkissa, jossa pitäisin appelsiinimehua jääkaapissa lasikannussa ja rullaluistelisin töihin ylisuuressa ruutujakussa niin kuin Kate eli Susan Saint James teki.

Todellisuus ensimmäisessä kesätyöpaikassani Kannuksen Säästöpankissa oli hivenen toinen. En rullaluistellut vaan pyöräilin hiljaista kylänraittia töihin. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun. Eräs asuista oli ehtaa Saint Jamesia – ruskea, tuhdisti olkatopattu Malli-Marin pitkä jakku, 501-levikset ja ruskeat ballerinat. New York -asukokonaisuus ylläni siivoilin varastoja ja tein muita rutiinityötehtäviä intoa täynnä.

”Enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana.”

Muodit vaihtuivat, ura urkeni. Siivosin hotellihuoneita, vietin au pair -vuoden Sveitsissä, pääsin yliopistoon, hoidin opintojen ohessa lapsia (hälsningar till Maria och Wava), työskentelin toimistosihteerinä. Jokainen on duuni on ollut tärkeä, ja huonoistakin olen oppinut nöyryyttä ja omatoimisuutta. Kaikkein paras työ on kuitenkin tämä nykyinen Glorian päätoimittajana. Jokaiseen työpäivääni kuuluu muotia, kauneutta ja ihanaa elämää, saan työskennellä hienon tiimin kanssa ja lehdellämme on fiksut, palautetta antavat lukijat.

Ensimmäisestä työkesästäni pankissa on kulunut 30 vuotta. Edelleen pyöräilen töihin lämpimillä säillä, mutta enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana. Tämän numeron Tukholman muotijutustamme (s. 46) inspiroituneena aion kylläkin hankkia syksyksi Hopen raitamekon.

Hienoa töihinpaluuta!

Ps. Muistathan tulla katsastamaan syksyn muotitarjontaa Gloria Fashion Show'hun 1.9.

saila-mari.kohtala@sanoma.com