Pate Mustajärvi uskoo äitinsä oppeihin, vitamiineihin ja kumppanuuteen. Rouvaansa rockmies ilahduttaa kukilla.

A Avantouinti. Haaveilen vuosittain talviuinnin aloittamisesta. Lapsuudenystäväni V-J Salonen sanoo, että se ehkäisee flunssaa ja parantaa vastustuskykyä. En ole vielä tohtinut avantoon saakka.

B Bileet. Siteeraan Olli Lindholmia, joka vastasi faninsa ”missä jatkobileet ovat" -kysymykseen”, että ne jäivät 1980-luvulle. Meno keikkarintamalla on nykyään ammattimaista. Kuljen keikoille autollani. Näin pääsen kotiin yöksi. Hotellit ja jatkot on nähty.

”Jatkobileet jäivät 1980-luvulle.”

C CCR. Creedence Clearwater Revival -yhtyeen Cosmo’s Factory -levy oli yksi ensimmäisistä albumeistani. Ostin sen Tampereen Soitinkaupasta. Travelin’ band -raita iski tajuntaani niin, että järkeni meinasi lähteä. Tom Fogertyn soundi oli uskomaton. Mietin, mitä helvettiä tapahtuu.

D D-vitamiini. Joudun matkustamaan paljon, ja vuorokausirytmini on usein päälaellaan. Haluan pitää terveydestäni huolta, jotta jaksan. Vitamiinidosettini kulkee keikkakassissani. D-vitamiinin lisäksi siellä on muun muassa C- ja B-vitamiineja sekä magnesiumia.

E Ellu. Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat -sanonta on mielenkiintoinen. Olen jo kauan pohtinut, kuka Ellu on.

F Fuengirola. Palasin juuri lomalta Espanjasta. Vapaa tuli tarpeeseen. Viimeksi kuluneet pari vuotta ovat olleet hulinaa, ja meno jatkuu. Onneksi niin. Olen onnellinen siitä, että töitä riittää.

”Olen onnellinen siitä, että töitä riittää.”

G Gekko.Olimme parikymmentä vuotta sitten Popedan kanssa Libanonissa esiintymässä. Vedimme keikan rauhaturvaajille. Ihmettelin, kun joka puolella oli kylttejä, joissa luki, että älä ammu gekkoa. Kävi ilmi, että lisko piti moskiittokannan kurissa. Hyödyllinen olio.

H Hiki. Jos keikalla ei valu toisen biisin aikana hiki, jossain mättää. Hikoilu on hyvästä ja tuntuu hyvältä. Lenkkikään ei ole mitään, jos paidasta ei saa sen jälkeen puristaa kaksin käsin hikeä.

I Ilkeys. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jonkun pitää olla toiselle ihmiselle tai eläimelle kelju. Sitä on ikävää ja noloa seurata vierestä. En pidä pahantahtoisista ihmisistä enkä halua sellaisia lähelleni.

J Julkisuus. Kaksiteräinen miekka, jonka kärjellä tasapainottelee julkista työtä tekevä Pate ja yksityinen kansalainen Pauli. Aina ei ole helppoa. Kaikki eivät halua ymmärtää, että Pate ei ole Pate 24/7.

”En pidä pahantahtoisista ihmisistä enkä halua sellaisia lähelleni.”

K Kumppanuus. Sana, johon kiteytyvät hyvän olon, turvallisuuden ja tuttuuden tunteet. Ilman kumppanuutta elämäni olisi kurjaa.

L Laiva. Tykkään katsella, kun laivat lipuvat satamasta merelle. Olen ollut pari kertaa laivalla huonossa säässä. Yllätyksekseni en pelännyt yhtään. Laivat ovat makeita ja satamat mielenkiintoisia. Dave Lindholminkin lauloi laivoista Puhtaat laivat -kappaleessaan.

M Mökötys. Tapa, josta koetan päästä eroon. Jos joku sanoo minulle pahasti, en osaa välttämättä sanoa takaisin, vaan alan murjottaa. Yritän opetella pitämään puoleni sanallisesti. Se on vaikeaa, koska en haluaisi loukata ketään.

N Nuotio. Tuleen tuijottaminen rauhoittaa. Nuotio on aina ollut ihmiselle tärkeä. Sen äärellä on jaettu tarinoita, laulettu lauluja ja vietetty aikaa. Lisäksi nuotio on lämmittänyt.

O Opettaja. Kansakoulunopettajani joutuisivat tänä päivänä syytteeseen kaikesta, mitä sanoivat ja tekivät. Kerran lensin urkuharmonin ylitse niin, että paidastani irtosivat napit. Opettajani sanoi, että näin kohdellaan raggareita. En hiiskunut kotona mitään. Ompelin napit paikoilleen ja olin hiljaa. En kanna kaunaa. Kuri ja järjestys tekisivät hyvää myös nykyajan nuorille.

”Kuri ja järjestys tekisivät hyvää myös nykyajan nuorille.”

P Popeda. Elämäntyöni. Käynnistin bändin kotimme autotallissa neljäkymmentä vuotta sitten. Olen orkesterin ainoa alkuperäisjäsen.

Q Quickstep. Katselin lapsena kotimme mustavalkotelevisiosta, kun 1920-luvun elokuvissa stepattiin ja vedettiin quickstepiä. Se näytti huikealta. En kuitenkaan innostunut tanssimaan.

R Romantiikka. Sitä on vaalittava ja ylläpidettävä. Nuorena viileät jätkät eivät missään nimessä voineet olla romanttisia. Nykyään tosimies on se, joka osaa ja uskaltaa olla romanttisen huomaavainen. Yritän muistaa tuoda rouvalleni kukkia ainakin muutaman kerran kuukaudessa.

S Sushi. Ensimmäisen kerran, kun joku ehdotti lounaaksi sushia, sanoin, että en syö raakaa kalaa. Nykyään nautin sushia viikoittain.

T Tyylillä.Kierrän maaliskuussa Suomea Tyylillä-konserttisalikiertueellani. Käymme yhdeksässä kaupungissa. Soolourani on taiteellinen henkireikäni. Bändihommien rinnalla vaihtelu virkistää ja on tärkeää jaksamisen kannalta.

U Ulkomaat. Tykkään lomailla Suomen rajojen ulkopuolella, koska saan liikkua vapaasti. Kukaan ei tunnista eikä tuijota, kun istun kahvilassa ja seuraan ihmisiä. Se on luksusta ja parasta hermolepoa. Rakastan kaupunkilomia. Praha ei petä.

”Tykkään lomailla Suomen rajojen ulkopuolella, koska saan liikkua vapaasti.”

V Voice massage. Tässä iässä myös äänestä huolehtiminen vaatii enemmän kuin nuorena. Silloin yskäisin ja nousin lavalle. Nyt lallattelen ja jollottelen vähintään puoli tuntia ennen keikkaa.

X X factor. Jos Juice, Martti Syrjä, Tuomari Nurmio tai meikäläinen osallistuisivat nykyajan laulukilpailuun, olisi varmaa, että kukaan ei pääsisi jatkoon.

Y Ymmärrys.Nykymaailma ja sieltä kantautuvat uutiset vaativat ymmärrystä. Se ei meinaa läheskään aina riittää. Tuntuu, että hommat menevät jatkuvasti heikompaan suuntaan, ja ihmiset voivat huonosti. Kasvava välinpitämättömyys toisia kohtaan huolestuttaa.

Z ZZ Top. 1980-luvun sietämättömän videovillityksen parhaita juttuja. Miehet eivät muuttaneet tyyliään vaan kulkivat omaa tietään tukkahevin seassa ja pärjäsivät hyvin.

Å Åland. Haaveissani on kiertää Ahvenanmaa moottoripyörällä rouvani kanssa. Etenisimme ilman aikatauluja ja tarkkoja suunnitelmia. Ehkä ensi kesänä.

”Haaveissani on kiertää Ahvenanmaa moottoripyörällä rouvani kanssa.”

Ä Äiti. Painotti aina, että älä myrkytä itseäsi. Oppi on kantanut läpi elämäni. Julkisessa ammatissa olen jatkuvasti arvostelun kohteena. Palaute ei ole aina mukavaa tai asiallista. Silti en katkeroidu tai ole katkera muille.

Ö Öylätti. Silloin harvoin, kun erehdyn laittamaan suuhuni perunalastun, se muistuttaa rippikouluehtoollisella jaettua öylättiä. Maku on kuin suolattua pahvia.

Kuka?

Pate Mustajärvi, 61.

Muusikko, tunnetaan erityisesti Popedan solistina.

Popedan Kaasua…-läpimurtolevy julkaistiin 1983.

Julkaissut myös yksitoista sooloalbumia.

Asuu Tampereella avopuolisonsa ja tämän tyttären kanssa. Kaksi aikuista lasta.

Tekee maaliskuussa Tyylillä-konserttisalikiertueen.

Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.
Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.

Miia Khan pukeutuu vaatteisiin, jotka korostavat persoonaa ja joilla on historiaa. Liian huoliteltu tyyli on hänelle kauhistus.

Kun Miia ja Uzair Khan päättivät mennä naimisiin, Miia tiesi heti, että hän ei pukeutuisi perinteiseen valkoiseen morsiusliikkeen pukuun.

Miia ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, että puku tulisi vastaan kotikadulla sijaitsevan Ateljé Idylle -kivijalkaliikkeen ikkunassa. Puvun korkea kaulus, helmikirjailu, vartalonmyötäinen linja ja pohjepituus hurmasivat. Ystävän houkuttelemana Miia lupasi käydä myös morsiusliikkeessä. Kerta riitti. Olo oli ”kuin chihuahualla, jolla on päällään sirkusasu”.

”Prinsessajutut eivät tuntuneet omilta”, Miia kertoo.

Miia halusi hääasuunsa dramatiikkaa, joten hän suostutteli stylistiystävänsä Jasmin Mishiman hääasunsa hattutaiteilijaksi. Yhteistyönä syntyi valkoinen lintupäähine, jossa oli kasvoille laskeutuva harso.

”Halusin näyttää itseltäni, en morsiamelta. Oli ihanaa, että päässäni oli kiinnostava katseenvangitsija.”

”Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Hääpuvun valinta kuvaa Miian asuvalintoja yleisestikin. Viestintätoimisto Milttonin johtajana työskentelevä nainen ihailee Ranskan Voguen entisen päätoimittajan Carine Roitfeldin tyyliä, joka on naisellinen, mutta sopivasti huoleton. Tukka hapsottaa hallitusti ja meikki on rento.

”Pidän lookista, jossa on ripaus sottapyttymeininkiä.”

Miia ei pidä itseään erityisen rohkeana pukeutujana. Hän vain haluaa, että kertoo hänestä itsestään.

”Kun mietin, ketkä jäävät mieleeni, pukeutumisella on merkitystä. Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Miia tiesi jo lapsena, mitä haluaa pukea päälleen. Hän vietti tuntikausia äitinsä kampaamossa, selaili ulkomaalaisia muotilehtiä ja fanitti Dingoa.

Kun Miia oli seitsemänvuotias, äiti osti tyttärelleen kesäjuhliin kukkamekon hollolalaisesta putiikista. Tyyli ei ollut mieluinen.

”Otin sakset, menin huoneeseeni ja tein mekosta hameen. Haaveilin pitkään, että alan tehdä vaatteita työkseni. Harmi, että minulla ei ole lainkaan käsityötaitoja.”

Kuvaile tyyliäsi.

Klassisen rönsyilevä. Ostan vain vaatteita, joista tiedän, että käytän niitä ainakin kymmenen vuotta. Rakastan päähineitä, kenkiä, sormuksia ja laukkuja. Pidän teatraalisuudesta, Saksikäsi Edwardista, Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hatuntekijästä ja Jali ja Suklaatehdas -leffan tunnelmasta.

Miksi asusteet ovat sinulle tärkeitä?

Maustan niillä tyyliäni. Käytän usein samaa kokonaisuutta, jonka päivitän vaihtuvilla hepenillä. Lempiasusteeni on Anna Dello Russon lintupäähine. Ostin sen ystävältäni ja olen tanssinut se päässäni Flow-festivaaleilla sekä juhlinut syntymäpäivääni. Myös 1920-luvun strassihäälaukkuni on rakas. Ostin sen yli kymmenen vuotta sitten Play it again, Sam -vintageliikkeestä. Päätin, että jos joskus menen naimisiin, se on laukkuni.

Mistä teet ihanimmat löytösi?

Olen aina viihtynyt vinteillä. Niiden pysähtynyt tunnelma kiehtoo. Siksi teen parhaimmat löytöni vintagekaupoista, kirpputoreilta ja basaareista. Rakastan käytettyjä vaatteita ja hetkeä, kun löydän roskan keskeltä aarteen. Haluan, että vaatteillani on historiaa.

Minkä ilmiön toivoisit palaavan muotiin?

Hulluttelevuuden ja 1920–1930-lukujen rönsyilyn. Skandinaavinen tyyli on tällä hetkellä kliinistä, löysää ja minimalistista. Olisi mahtavaa, jos panostaisimme enemmän laatuun. Siis siihen, että vaatteet jäisivät käyttöön eivätkä vain kävisi kaapissa. Sama ajatus kiehtoo arkkitehtuurissa. Kahdessa päivässä nousevat betonihirvitykset eivät puhuttele.

Paras tyylivinkkisi?

Patsulituoksut viimeistelevät lookin. Toivoisin myös, että miettisimme enemmän persoonaamme ja toisimme sitä esiin. Muiden jäljitteleminen on tylsää. Mustat t-paidat ja farkut on nähty.

Kenen tyyliä ihailet?

Jorma Uotisen. Hän iskee kasvoilleen hulvattomat lasit ja pitää hauskaa. Jorma näyttää, että pukeutuminen ei ole vakavaa. Bisnestyylinkään ei tarvitse olla tylsää. Uskon, että asiakkaat nauttivat, kun he näkevät, millaisen persoonan kanssa ovat tekemisissä.

Mitä ostosta kadut?

Hätäisiä hankintoja, jotka eivät tunnu oikeilta. Onneksi teen harvoin huteja. Vaatteessa pitää olla sielua. Määrä ei myöskään korvaa laatua. Mottoni on, että mieluummin kahdet hyvät alus- ja sukkahousut kuin kymmenet sinne päin.

Minne matkustat mieluiten?

Pariisiin. Haluaisin tietää, mikä on pariisilaisten salaisuus, kun he saavat asunsa näyttämään aina seksikkäiltä ja persoonallisilta. He kantavat itsensä upeasti. Voisin kävellä tuntikausia kaupungin kaduilla ja ihailla vastaantulijoita.

Lempimatkamuistosi?

Häämatkamme Marokkoon viime keväänä. Kävimme Casablancassa, Marrakechissa, Fèsissä, Atlas-vuorilla ja Tangerissa, joka oli samaan aikaan ränsistynyt ja kaunis. Miesten tyyli inspiroi. Heillä oli isot olkihatut ja babouche-tossut. Mieheni nauroi, kun ostin samanlaisen hatun kotiin.

Mistä design-klassikosta haaveilet?

En mistään. Tykkään hulluista ja tuntemattomista hörhökkeistä, jotka tulevat eteeni odottamatta. En ole koskaan sisustanut kotiani sisustusliikkeiden valikoimilla.

Mitä sisustaminen merkitsee?

Kokemuksia ja persoonaa, samaa kuin vaatteet. Kodissa pitää olla ripaus vintin ja antiikkiliikkeen tuntua. Haaveilin käsin tehdystä villamatosta, mutta päätin odottaa. Se ei ole paras valinta lapsiperhearkeemme. Onneksi hiljaa hyvä tulee. Koti elää ja muuttuu mukanamme.

Kuka?

Miia Khan, 36, viestintätoimisto Milttonin johtaja ja osakas. Työskentelee kehitystehtävissä ja markkinointiviestinnässä.

Perhe: Puoliso Uzair Khan ja poika Ché, 7.

Lempikirja: Elämäkerrat. ”Rakastan tarinoita, jotka kertovat oikeista ihmisistä ja tapahtumista. Viimeksi luin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan. Knausgård kirjoitti rohkeasti, puhtaasti ja leikkaamattomasti.”

Lempiravintola: ”Antto Melasniemen paikat, kuten Kuurna. Melasniemen ravintoloissa on jujua ja laadukkaita, kotimaisia raaka-aineita.”

 

Sitran strategia- ja ennakointijohtaja Paula Laineelta häneltä kannattaa kysyä, miten käy suomalaisen työn ja demokratian.

Paula Laine pyrkii yhdessä tiiminsä kanssa luomaan toimivampaa yhteiskuntaa, ja juuri nyt hän on erityisen huolestunut demokratian tilasta.

”Autoritääriset suuntaukset ovat saaneet jalansijaa jopa Euroopassa. Demokratian säilymistä ei takaa se, että me tykkäämme siitä”, hän aloittaa.

”Monet ongelmat ovat tällä hetkellä viheliäisiä, eikä demokratia ole pystynyt niitä ratkaisemaan. Kiinan tyyppiset toimijat nauravat mahat kippurassa demokratian kompuroinnille eri puolilla. Kansanvalta vaatii suurta uudistamista. Suurin osa sen toimintamalleista ja rakenteista on pysynyt ennallaan yli sata vuotta.”

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä. Se tarvitsisi piristyäkseen uutta puhtia, tavallisten kansalaisten osallistumista, kouluttautumista ja valppautta.

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä.

”Puolustan demokratiaa intohimoisesti. Sen keskellä on usko ihmiseen. Voi olla, että tulevaisuudessa juuri demokratia onkin se kestävin malli. Kun tulee tekoäly, ihmisiltä tarvitaan entistä enemmän empaattisuutta ja luovuutta, eli niitä asioita, jotka toteutuvat parhaiten, kun ihmisillä on mahdollisimman suuri vapaus.”

 

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto eli Sitra on eduskunnan alainen rahasto, joka työllistää noin 150 ihmistä. Sitran tavoite on edistää Suomen kehitystä, talouden kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä tutkimuksen ja kokeilujen avulla. Laineen luotsaamassa ennakointitiimissä syntyvät muun muassa visio Pohjoismaisen mallin tulevaisuudesta ja Sitran Megatrendit. Strategiatiimissä tehdään Sitran omaa strategiaa ja arvioidaan toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

41-vuotias Laine tunnetaan suurten kokonaisuuksien ymmärtäjänä ja johtajana, joka osaa kuunnella.

”Tärkein tehtäväni johtajana on sparrata ja auttaa. En halua välttämättä johtaa puhetta. Tiimi kertoo, mitä tarvitsee.”

Tänä keväänä tekeillä on muun muassa projekti, jonka avulla järjestetään asiantuntijoita ja tietoa päättäjien avuksi. Informaa-tioähky uhkaa poliitikkoja siinä missä tavallisia ihmisiäkin. Projektissa on kokeiltu lupaavin tuloksin työpajoja, joissa uudet kunnanvaltuutetut, opiskelijat ja asiantuntijat ratkovat yhdessä yhteiskunnallisia ongelmia. Niistä valtuutettu saa omalle työlleen oleellista tietoa.

 

Moni muistaa pääministeri Juha Sipilän heiton ”kaiken maailman dosenteista”, joita hän ei välittäisi kuunnella päätöksiä tehdessään. Laine näkee työssään sekä tutkijoiden että poliitikkojen maailman ja ymmärtää molempia osapuolia.

”Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan päättäjien työtä, sitä enemmän olen ruvennut sitä arvostamaan. Se on hyvin vaikea duuni. Poliitikot näkevät aika hyvin maailman muutoksen ja ymmärtävät, mitkä haasteet ovat. Ne ovat vaikeita kysymyksiä eikä niihin ole helppoja ratkaisuja. Vanhat rakenteet ja tavat eivät enää toimi.”

Suomen ja koko maailman vakavimpana ongelmana Laine pitää ilmastonmuutosta. Sen ratkaiseminen vaatisi poliitikoilta hyviä ja nopeita päätöksiä.

”Koko ihmiskunnan historian ajan nousseet hiilidioksidipäästöt pitäisi saada noin kymmenen vuoden aikana laskuun. Se on muutos, jota ei ole kertaakaan tehty. Maapallolla ei ole yhtään maata, jolle tämä ei olisi nyt akuutti asia.”

 

Suomen suurimpiin haasteisiin Laine lukee myös työelämän murroksen. Teknologian kehitys ja eliniän kasvu on muuttanut työn luonteen.

”Ennen muutos tarkoitti sitä, että poika ei seurannut isäänsä pellolle vaan suuntasi tehtaaseen. Nyt muutos tapahtuu yksilön näkökulmasta yhden elämän aikana. Ensin työskennellään pellolla ja sitten tehtaassa. Sitten pitäisi vielä opetella koodaamaan. Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon, mutta miten se tehdään?"

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti.”

Laineen oma työelämä on hektistä ja useimmiten tiukasti aikataulutettua. Töiden vastapainona hän harrastaa ratsastusta, hoitaa kolmea kääpiösnautseria ja nauttii miehensä kanssa kotielämästä Sipoossa.

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti. Lounaan syön joka päivä, siitä en tingi. Ruoka on tärkeää hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Yritän myös tehdä yhden etäpäivän viikossa. Silloinkin voi olla kokouksia, mutta hoidan ne Skypellä. Olen oikeastaan aina tavoitettavissa, mutta en uhriudu tai harmittele. Se on minulle luonteva olemisen tapa. Olen on line koko ajan paitsi silloin kun olen ratsastamassa tai rakentamassa.”

Laine rakentaa miehensä kanssa Sipooseen pientä hevostilaa. Tarkoitus on käydä pian Tanskassa etsimässä sopivaa hevosta talliin.

”Suunnittelemme tallia kolmelle hevoselle, ja parasta olisi jos saisimme hoitajan, joka voisi pitää myös omia hevosiaan siellä.”

Puoliso on armeijatavaran erikoisliikkeen Varustelekan toimitusjohtaja Jari Laine. Pariskunnan työt ja työmatka tarkoittavat usein pitkiä päiviä. Koiria hoitamaan on palkattu kodinhoitaja-koiravahti.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan. Monet suhtautuvat kriittisesti kotiavun palkkaamiseen, ja mekin harkitsimme sitä pitkään. Se on osoittautunut hyväksi järjestelyksi.”

Laineen esikuvia ovat hänen omat vanhempansa. Isä työskenteli armeijassa upseerina, ja perhe muutti isän työn perässä ympäri Suomea. Äiti onnistui järjestämään uuden työpaikan itselleen jokaisesta uudesta kaupungista.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan.”

” En todellakaan ajattele, että kaikkien olisi helppoa muuttaa työn perässä. Meidän perheessämme se onnistui. Muutimme lapsuudessani monta kertaa, mutta siitä on hyvät muistot. Armeijan alueella elettiin omassa pienessä yhteisössä. Hiekkalaatikolle otettiin aina uudet tulijat lämpimästi vastaan. Perheet tulivat ja menivät.”

Laine kertoo viihtyvänsä työssään Sitrassa, mutta arvelee, että jossain vaiheessa siirtyy taas uusiin tehtäviin.

”Haluan tehdä aina jotakin hyvää. Olen Diakonissalaitoksen säätiön hallituksessa. En kuulu kirkkoon, mutta ne arvot, heikoista huolta pitäminen, ovat kaikkein tärkeimpiä.”

Kuka?

Paula Laine, 41, Sitran strategia- ja ennakointijohtaja.

Työskennellyt aiemmin Nokian johtotehtävissä.

Syntynyt Miehikkälässä. Asuu Sipoossa miehensä ja kolmen koiran kanssa.

Näin johdan

1) Tiimi ratkaisee. Rakenna ja kehitä toimiva tiimi.

2) Kuuntele – älä oleta.

3) Luo tiimille onnistumisen edellytykset, resurssit ja yhdessä sovitut tavoitteet.

4) Auta ihmisiä saavuttamaan heille merkityksellisiä asioita. Herätä sisäinen motivaatio.

5) Kanna vastuu – ole tukena vaikeissa paikoissa.