Muotoilija Ritva-Liisa Pohjalainen luottaa tyylissään laadukkaisiin materiaaleihin – ”Pukeutuminen on persoonan jatke”
Kun Ritva-Liisa Pohjalainen suunnitteli vaatteita suomalaisille naisille, hän rauhoitti oman pukeutumisensa. Nyt muotoilijan vaatekaapista löytyy mustan lisäksi värejä, mutta materiaali on yhä tärkein.
Koti kuin galleria. Ritva-Liisa Pohjalaisen uudet lasia ja terästä yhdistävät veistokset levittäytyvät ympäri hänen ja hänen puolisonsa Yrjö ”Yki” Möttösen taloa. Suurin osa niistä nähdään kesällä muotoilijan 50-vuotisjuhlanäyttelyssä Raahessa, josta myös lukiolaisina rakastunut pariskunta on kotoisin.
Näyttelyssä on esillä veistosten lisäksi iltapukuja, koruja ja Ritva-Liisan lapsuuden merimaisemista inspiroitunut muistosarja, johon kuuluvat arkku, uurna ja hautakivi.
Kun Ritva-Liisa innostuu uudesta materiaalista, hän haluaa oppia siitä kaiken. Materiaalista riippumatta hän on uskollinen muotokielelleen. Esimerkiksi lumpeet ovat inspiroineet niin astiastoa, maljakkoa, valaisinta, koruja ja juhlapukua.
–Asua tai teosta tehdessä pyrin rauhaan ja tasapainoon. Mietin, mitä voin jättää pois, että teos vielä kestää.
Teräsosat hän valmistaa levyseppähitsariveli Esa Pohjalaisen kanssa verstaalla Raahessa ja lasiosat Nuutajärvellä. Lasioppeja hän on saanut myös italialaiselta lasinpuhaltajalegenda Pino Signorettolta Muranossa.
Muotiväki muistaa Ritva-Liisan parhaiten Ril’sin pääsuunnittelijana. Ennen sitä hän työskenteli suomalaisilla vaatevalmistajilla, kuten Silolla, Kestilällä, Pirettalla ja P.T.A.:lla. Ylpein Ritva-Liisa on kuitenkin vuodesta italialaisella kangastehdas Lineaessella Firenzen lähellä.
–Italiassa suunnittelijoita arvostettiin. Jos sain idean, sitä alettiin toteuttaa jo seuraavana päivänä. Esittelin värejä ja materiaaleja muun muassa Armanin ja Alberta Ferrettin väelle.
Ritva-Liisa palasi Suomeen, sillä muu perhe ei halunnut muuttaa Italiaan. Vaikka työ on ollut hektistä, luovuutta ovat ruokkineet kuukausien matkat Lontooseen, New Yorkiin ja Pariisiin. Ilman Ykin kannustusta luovat tauot eivät olisi olleet mahdollisia.
Alkuvuodesta pariskunta muutti 40 Kuopiossa asutun vuoden jälkeen Espooseen, jotta he olisivat lähempänä lapsenlapsiaan. Muuton yhteydessä Ritva-Liisa löysi mökiltään Kuopiosta valkoisen höyhenpuvun, joka hänellä oli päällään Linnan juhlissa vuonna 2005. Pariskunta on edustanut itsenäisyyspäivän vastaanotolla neljä kertaa, joista jokaisella kerralla on ollut eri presidentti. Presidentti Alexander Stubbin vieraana pari ei ainakaan vielä ole ollut.
Miten kuvailisit tyyliäsi?
Kun suunnittelin isoja vaatemallistoja, käytin paljon kuoseja, minkä vuoksi halusin rauhoittaa oman pukeutumiseni – ikään kuin katsella toisia verhon takaa.
Olen aina luottanut mustavalkoiseen. Mustassa on kaikki värit yhdessä. Persoonana en halua olla riikinkukko tunkiolla, mutta nykyään käytän enemmän värejä. Minulla on ollut keltainen, punainen ja oranssi kausi, ja nyt olen innostunut ensimmäistä kertaa pehmeästä turkoosista.
Millainen on luottoasusi?
Rakastan mekkoja. Yhdistän huolettoman paitamekon kivoihin tennareihin. Luotan joustaviin mukautuviin materiaaleihin, kuten villakreppiseen housuasuun. Samaa materiaalia ovat myös Finnairin henkilökunnalle suunnittelemani puvut, jotka laskeutuvat kauniisti.
Olen matkustanut paljon Aasiassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa, minkä vuoksi osaan pakata helposti yhdisteltäviä vaatteita. Issey Miyaken mekko on loistava, koska se menee pienen tilaan, eikä sitä tarvitse silittää. Hyvät kengät ovat myös tärkeät.
Miten tyylisi on kehittynyt?
Ril’sin suunnittelijana minun piti koekäyttää kaikkia vaatteita. Vaikka suunnittelin vaatteita tietylle kohderyhmälle, ne olivat sellaisia, joita halusin itsekin käyttää. On ihanaa, että minulla on nyt oikeus nauttia muidenkin suunnittelijoiden luomuksista.
Suunnittelussa tärkeintä ovat laadukkaat materiaalit. Siksi monet vaatteistani ovat kestäneet pitkään. Päivitän ne asusteilla: käsineillä, hatuilla ja kengillä.
Mistä hankit vaatteesi?
Helsingissä My o My on suosikkiliikkeeni. Olen tehnyt löytöjä myös Cosista ja Zarasta. Kun lopetin Ril’sillä, suosin Donna Karanin ja MaxMaran vaatteita. Tuen mielelläni pienempiä paikallisia suunnittelijoita. Kesäisin pyörähdän Savonlinnassa Jukka Rintalan puodissa, josta lähtee aina jotain mukaan. Olen seurannut ilolla suunnittelija Teemu Muurimäkeä, jota opetin Taideteollisessa korkeakoulussa. Pukeutumisessa ihailen Sami Sykön ja Jorma Uotisen rohkeutta ja edelläkävijyyttä.
Vaikka elän hetkessä, shoppailijana olen harkitseva. Käyn katsomassa vaatetta liikkeessä monta kertaa ennen kuin ostan sen.
Rakkain vaatteesi?
Marimekon raidallinen yöpaita. Äitini osti minulle sellaisen aina joululahjaksi jo yläasteelta lähtien. Kun äitini kuoli, poikani jatkoi perinnettä. Nyt olen ostanut samanlaiset lapsenlapsilleni.
Myös läheisteni kutomat villasukat ovat minulle rakkaita. Kotona saatan oleilla yöpuvussa ja villasukissa yli puolen päivän.
Opiskeluaikoina kudoin itsekin paljon.
Kerran menin silmälääkäriin valittamaan rasittuneita silmiäni kutomani villamekko päällä. Lääkäri kysyi, olinko kutonut mekon itse ja suositteli kutomaan paremmassa valossa.
Paras tyylioivalluksesi?
Pukeutuminen on persoonan jatke. Nautin, kun näen ystävilläni röyhelöitä, jotka sopivat heidän persoonaansa. Helsingissä ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita pukeutumisesta kuin Kuopiossa, minkä uskon inspiroivan minuakin.
Kauneusrutiinisi?
Joka aamu laitan huulipunaa, mutta silmälasit korvaavat usein silmämeikin. Meikkitaiteilija Raili Hulkkonen suositteli minulle 20 vuotta sitten Lancômen tuotteita, joita käytän yhä. Kun Raili meikkasi minut kuvauspäivää varten, hän lupasi auttaa päivittämään tuotteeni.
Juttu on julkaistu Gloriassa 8/2026.
Ritva-Liisa Pohjalainen, 76
Muotoilija.
Oma yritys RLP Design. Ril’sin pääsuunnittelija vuoteen 2008 asti.
Valmistunut muotitaiteilijaksi Taideteollisesta korkeakoulusta (1970) ja lasi- ja keramiikkamuotoilijaksi Savonia ammattikorkeakoulusta (2010). Itä-Suomen yliopiston kunniatohtori.
Asuu Espoossa puolisonsa Yrjö Möttösen kanssa. Kaksi poikaa ja viisi lastenlasta.