Mekko & Other  Stories, housut Traffic People, kengät Peter Kaiser.
Mekko & Other Stories, housut Traffic People, kengät Peter Kaiser.

Lavastaja-kirjailija Kristiina Saha ei koskaan pelkää olevansa ylipukeutunut.

Kun Kristiina Saha 1980-luvun lopussa aloitti vaatesuunnittelun opinnot, hän haaveili olevansa pian Suomen Jean-Paul Gaultier. Unelmat kuitenkin törmäsivät pian todellisuuteen.

– Tajusin Taideteollisessa korkeakoulussa, että jos suunnittelisin vain sellaisia vaatteita kuin haluaisin, kukaan ei ikinä käyttäisi niitä, Saha kertoo.

– Siksi hain opiskelemaan myös lavastuksen puolelle ja valmistuin lopulta molemmista oppiaineista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saha on tehnyt pitkän uran niin lavastajana kuin pukusuunnittelijanakin, vaikka nuoruuden urahaaveet eivät ihan sellaisinaan toteutuneetkaan. Tänä syksynä hän julkaisi myös esikoisromaaninsa Minäpäivät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Punainen turkki Topshopista New Yorkista, vihreä narumekko 2OR+BY YAT, vihreät kengät Peter Kaiser.

Suuri yleisö tuntee Sahan työnjäljen parhaiten Salattujen elämien lavasteista, mutta vuosien mittaan hän on tehnyt lavastuksia ja pukusuunnittelua monessa muussakin tv-sarjassa, elokuvassa ja teatterissa.

Kaikki alkoi pienen tytön fiksaatiosta erikoisiin vaatteisiin.

– Minulla oli ihan lapsesta asti tarve roolipukeutumiseen. Kun lähdin pihalle leikkimään, saatoin panna päälleni mitä tahansa omituisia hökötyksiä. En koskaan välittänyt, mitä muut lapset sanoivat, oma visio oli tärkeämpi.

Saha piirsi pienestä asti ja opetteli myös ompelemaan ja lukemaan kaavoja. Hän jopa kutoi hammastikuilla vaatteita barbeilleen. Vaikutteita tyyliinsä hän otti kirjastossa lukemistaan Vogue-lehdistä ja 1980-luvun rock-bändien musiikkivideoista.

 Arkenakin voi kiiltää. Lintukuvioinen takki ja kullanvärinen hame Marks & Spenceriltä.

Maksimalismi. Se on sana, jolla Kristiina Saha kuvaa nykyistä tyyliään. Enemmän on enemmän, eikä ole mitään, mitä Saha ei kehtaisi panna päälleen.

– En tosiaan ole mikään eleetön pukeutuja, päinvastoin. Minulla ei ole koskaan sellainen olo, että olen ylipukeutunut, koska on parempi olla yli kuin ali. Jos huvittaa, laitan vaikka hopeiset vaatteet töihin. No, paitsi jos on ulkokuvauksia talviaikaan.

Vaatteen pitää herättää tunnereaktio, niin Saha ajattelee. Hän etsii “kohtaamisia” vaatteiden kanssa niin maahantuojien ystävämyynneissä, kirpputoreilla kuin nettikaupoissakin. Ja kun Saha ihastuu johonkin vaatteeseen, hän rakentaa sen ympärille asukokonaisuuden.

– Usein kyse voi olla vaikkapa mittakaavasta. Että jos on raitaa, niin on sitten montaa erilaista raitaa, isoa ja pientä. Ja välillä puen hemmetisti erilaisia kuvioita.

Mutta kuinka visuaalisen alan ammattilainen päätyi kirjoittamaan romaanin?

– Minusta kirjoittamisessa on paljon samaa kuin lavastamisessa tai pukusuunnittelussa. Otetaan jotain elementtejä ja yhdistellään niitä. Materiaali on vain erilainen, kirjoittamisessa yhdistellään sanoja ja tehdään niistä sitä omaa maailmaa.

Voiko tyylissäsi hahmottaa erilaisia kausia elämänvaiheiden mukaan?

Ei oikeastaan. Lähinnä vaatteistani näkee aina, millainen fiilis on sinä päivänä. Tyyli voi vaihdella ja vaihtelee edelleen ihan päivittäin aika paljon.

Sanot, että kehtaat laittaa päällesi mitä vain. Onko silti jotain, mitä vältät?

On toki joitain sellaisia juttuja, joista en pidä. En esimerkiksi omista yhtään pikkukukallista mekkoa. Ei vain tunnu siltä, että sellaiset sopivat minulle. Asun pitää mieluiten olla niin outo, että se on hieno.

Mustaan Samsoe & Samsoen paitaan Kristiina on tilannut netistä irtokaulukset ja ommellut ne kiinni.

Millaisia reaktioita tyylisi herättää?

Kaikki tuttuni ovat jo tottuneet tyyliini, joten eivät he välttämättä aina kommentoi mitään. Toki yksittäisiä vaatteita saatetaan kehua, mutta silti todeta, että “en osaisi itse käyttää tuota”. Joskus joku voi toki vähän ojentaa, että eikö tuo ole mautonta. Sitten vain sanon, että ole sinä hiljaa. En ylipäätään tykkää siitä, että arvostellaan muiden ulkoasua. Jos ihminen on innoissaan omasta tyylistään, niin sehän on vain mahtavaa – oli se sitten minun makuni mukaista tai ei. Suomalaiset ovat muutenkin vaateasioissa niin varovaisia, että emme kaipaa yhtään enempää kritiikkiä.

Miksi päätit luopua vaatesuunnittelijan urasta?

Opiskeluaikanani 1990-luvun taitteessa suomalainen vaatesuunnittelu oli aika huonossa jamassa. Lama oli tulossa, eikä meillä muutenkaan ollut sellaisia kunnianhimoisia pieniä merkkejä kuin nyt, lähinnä oli Nanso, Luhta ja Marimekko. Ei vaikuttanut mahdolliselta, että eläisin suunnittelemalla sellaisia vaatteita kuin halusin.

 Kuosien sekoittelussa Kristiina ei himmaile. Leopardiasun takki ja sukat kirpputorilta, mekko H&M ja kengät Vagabond.

Pohditko vaateteollisuuteen liittyviä eettisiä kysymyksiä?

Totta kai. Ostan paljon vaatteita käytettyinä, muokkaan niitä itselleni sopiviksi ja käytän pitkän aikaa, yhdistelen eri tavalla vuosien mittaan. Mutta täytyy myöntää, että kyllä omat tarpeet välillä menevät eettisten pohdintojen edelle. Vaatteet ja tyyli ovat minulle myös mielenterveydellinen asia. Jos minulla on huono päivä, voin rakentaa itselleni henkisen selkärangan tyylin avulla.

Sinulla on valtavasti vaatteita. Etkö tunne tarvetta konmarittaa?

En usko, että koskaan pystyn karsimaan vaatekaappiani kovin minimalistikseksi. Tyylini ei vain toimi niin. Sitä paitsi sellainen “ostan vähemmän mutta laadukkaampaa” -tyyppinen puhe on usein mielestäni vähän poseeraamista. Jos ihminen ostaa 300 euron valkoisen t-paidan, kenellä se muka pysyy hyvänä monta vuotta?

 Kotiasun valintaperusteena on se, näkyvätkö vaatteissa Nancyn ja Imeldan karvat. Paita R/H, leggingsit Vimma.

Mitä mieltä olet uusista suomalaisista suunnittelijoista ja merkeistä?

Haluaisin tukea heidän työtään enemmänkin, mutta usein kotimaisten suunnittelijoiden tyyli on minulle turhan pelkistettyä. Kaipaan vaatteilta hauskoja pieniä ideoita, jotain jippoja. Ja kyllä sellaisia toki joillain onkin. Tykkään esimerkiksi R/H:n, Vimman ja Minna Parikan tyylistä.

Kuka on tyyliesikuvasi?

Ehkä tämä on vähän klisee, mutta kyllä se taitaa olla Iris Apfel. Hänen pukeutumisessaan todella on samaa maksimalismia kuin minulla, usein jopa pidemmälle vietynä. Mutta hänellä onkin vähän enemmän rahaa käytössään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla