Näyttelijä Mikko Leppilampi sai elämältä kaiken, mitä halusi – ja alkoi haluta jotain aivan muuta.

Muutos alkoi paperille kirjoitetuista sanoista.

Neljä vuotta sitten näyttelijä Mikko Leppilampi oli käännekohdassa. Hän alkoi listata paperille asioita, joita toivoi elämäänsä lisää. Ensin uraan liittyviä tavoitteita: elokuvarooleja, televisiotöitä, omaa musiikkia. Sitten paperi alkoi täyttyä yksityiselämää koskevista sanoista: läsnäolo, yhteydenpito läheisiin, urheilu, keskittyminen.

Mieleen palasi teini-iän haave kodista, johon koko suku mahtuu kokoontumaan ja kaverit viettämään iltaa. Paikasta, jonne Lilia-tytär voi aina kutsua ystäviään yöksi. Mikko päätti, että ennen neljäkymmentävuotispäiviä unelma on totta.

Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Menestyjän pysähdys

Ulkoisten mittareiden perusteella muutokselle ei näyttänyt olevan tarvetta.

Mikko Leppilampi on saavuttanut koko lailla kaiken, mitä Suomen kokoisessa maassa voi saavuttaa. Kahdeksantoista vuotta sitten hän pääsi ensiyrityksellään Teatterikorkeakouluun. Kolme vuotta myöhemmin hän voitti miespääosa- Jussin roolistaan Helmiä ja sikoja -elokuvassa ja nousi viimeistään silloin ”kaikille tuttu kasvo” -kategoriaan.

Mikko Leppilampi on saavuttanut koko lailla kaiken, mitä Suomen kokoisessa maassa voi saavuttaa.

Töitä riitti niin valkokankaalla kuin juontajanakin. Kun Mikko vuonna 2006 avioitui silloisen puolisonsa Emilia Vuorisalmen kanssa, Gloria teki häistä hulppean, yhdeksänsivuisen kuvareportaasin, jossa kirjoitettiin Suomen suosituimman näyttelijän saaneen unelmiensa naisen 135 :n vieraan edessä.

Pettymyksiäkin tuli. Vaikka äiti varoitteli tahdista, Mikko muutti perheensä kanssa neljäksi vuodeksi Los Angelesiin kokeilemaan, miten näyttelijän työt lähtisivät käyntiin Yhdysvalloissa. Eivät ne oikein lähteneet. Avioliitto päättyi eroon vuonna 2011.

Mikko tunsi olevansa kuopassa, josta tahtoi ylös. Silti meni vielä muutama vuosi ennen kuin hän sai tavoitteensa kirkastettua.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun.”

Vuorikiipeilijän matka

Nyt Kaapelitehtaan kahvilan tiskillä seisoo mies, joka puhuu kehittelemästään ”puskafilosofisesta näkemyksestä”. Äänensävy on hieman anteeksi pyytelevä, mutta Mikko on vakavissaan. Hän käyttää vertausta vuorikiipeilijästä, joka lyö reittinsä varrelle varmistuspisteitä.

”On minun vuoroni merkitä reittini. Selvittää, mistä olen tullut ja mihin olen menossa.”

Konkreettisesti hän on nyt tulossa Tukholmasta, lentänyt edellisiltana Helsinkiin yksityiskoneella. Rap-tähti Eminemin keikka Friends Arenalla on verottanut yöunet viiteen tuntiin, mutta väsymys ei näy innostuneessa olemuksessa.

Se olemus on viime aikoina muuttunut silminnähden, kiitos kovan kuntoilukuurin.

”Läheinen ystäväni kyllästyi puheisiini ja tokaisi, että jos miellät itsesi sporttiseksi, ala liikkua ja lopeta jauhaminen.”

Niinpä Mikon Instagram-tilillä #fitforfifty-tunnisteella on päässyt seuraamaan sitä, millaisilla ponnistuksilla hän on pienentynyt koosta 52 kokoon 48.

”On minun vuoroni merkitä reittini. Selvittää, mistä olen tullut ja mihin olen menossa.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni.”

Nykyään onnellisuushetki on esimerkiksi kesäkuinen lauantai, jona Mikko järjesti kotonaan Espoossa veljentyttönsä rippijuhlat. Kun hän puuhasi keittiössä ja katseli keskenään juttelevia sukulaisiaan, teini-iän haave tuntui tulleen todeksi.

”Illalla hyppäsin autoon ja ajoin bändin kanssa keikalle Porvooseen. Ratissa tuli olo, että vitsi elämä on mahtavaa.”

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Hiljattain Mikko iloitsi Tukholmassa, jossa kuvasi En del av mitt hjärta -musikaalielokuvaa. Yksi kollegoista on Mikon ihailema Hollywood-tähti Malin Åkerman.

”Havahduin huomaamaan, että teemme kimpassa koreografiaa, olen osaamiseni äärirajoilla ja onnellinen.”

Tututkin työt jatkuvat, mutta rinnalla on myös jotain uutta. Syksyllä Mikko nähdään ainakin Tanssii tähtien kanssa -tanssikisan ja uuden Jahti-kilpailun juontajana. Lisäksi hän et nähdään Ivalo-tv-sarjassa, ja työn alla on kaksi muutakin tv-työtä.

Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

”Musiikki on yksi suurimmista intohimoistani enkä olisi voinut elää rauhassa kiikkustuoliin asti, jos en olisi vielä tehnyt omaa materiaalia. Haluan pitää musiikin osana identiteettiäni ja mukanani lopun elämääni”, hän pohtii.

Kun turha jää

Kun Mikko puhuu uusista oivalluksistaan, hän miettii sanojaan tarkasti. Vastausten välit pitenevät.

”Asioiden yksinkertaistuessa elämä paranee”, hän aloittaa.

”Turha höntyily ja joka suuntaan juokseminen ovat vähentyneet. Onnenhetket erottuvat kirkkaammin.”

”Asiat eivät menneet niin kuin ajattelin. Se on hyväksyttävä. Virheistään pitää oppia.”

Elämää on parantanut sekin, että on hyväksynyt sen menneen toisin kuin nuorempana kuvitteli.

”Tarkoitan ihmissuhteitani ja sitä, millainen puoliso ja isä olen ollut. Asiat eivät menneet niin kuin ajattelin. Se on hyväksyttävä. Virheistään pitää oppia.”

Alkuvuodesta Mikko erosi malli–stylisti Maryam Razavista, mutta siitä hän ei puhu enempää. Mieluummin hän palaa puskafilosofiaansa.

”Olen sisäistänyt, että ollakseni parempi muille minun pitää auttaa itseäni. Lentokoneessakin happinaamari painetaan ensin omille kasvoille ja vasta sen jälkeen vieruskaverille. Tarvitsen aikaa miettiäkseni, mitä toivon näyttelijänä ja miehenä.”

Rakkaus ja rohkeus

Ajan ottaminen merkitsee myös sitä, että Mikko on nyt vapaa. Ja haluaakin olla. Keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa.

”Hän on läheinen ystäväni yli kymmenen vuoden takaa. Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

Mikko on nyt vapaa. Ja haluaakin olla.

Mikko jatkaa, että Sofia on hoitanut hänen lomamatkojensa suunnittelun, koska hänellä on matkatoimisto. Jo silloin, kun Mikko on ollut parisuhteessa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa.”

Muunlaisesta rakkaudesta Mikko puhuu mieluummin, esimerkiksi taannoisesta visiitistään Ylivieskan-mummolaan. Siellä kaikki oli kuin ennen: lastenhuoneen seinillä samat julisteet ja tarrat, jotka Mikko liimasi vuosikymmeniä sitten, vessan seinällä tuttu hampaidenpesuohje, toki muistikuvia alempana.

Päivällä juotiin kahvit 96-vuotiaan papan kunniaksi, ja illalla nukkumaan mennessään Mikko oli puhtaan onnellinen.

”Mummolassa tunsin rakkautta, joka vain kasvaa ja syvenee. Rakkautta ei pidä koskaan varoa. Sitä voi ylistää loputtomiin.”

Tärkeintä juuri nyt on isän pyyteetön ja aito rakkaus nyt kaksitoistavuotiaaseen Liliaan.

”Se on rakkautta, joka vain on. Toki tunnen rakkautta myös ystäviäni kohtaan. Se korostuu hetkissä, joissa ymmärrän, että olemme tunteneet niin kauan, että meillä on yhteiset juuret.”

Mukavammaksi ihmiseksi

Toistuvassa painajaisessaan Mikko seisoo jäähallin parkkipaikalla. Ystävät tarjoavat kyytiä, mutta Mikko ei osaa päättää, kenen kyytiin astuu. Autot ajavat hiljalleen pois, ja Mikko jää yksin. Herääminen on aina yhtä helpottavaa.

”Olen kiitollinen, koska olen saanut elämässäni monia mahdollisuuksia. Tämä on aiheuttanut kuitenkin sen, että olen seissyt usein puolitiessä eri suuntiin. Nyt aion keskittyä paremmin,” Mikko pohtii unen merkitystä.

Muutoksen seuraava tavoite onkin kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan enemmän. Ei siksi, että Mikko edelleenkään aina nauttisi siitä, vaan siksi, että toivoo sen auttavan ja antavan jotain muille.

”Sain urani alussa vanhemmalta kollegaltani neuvon, että älä avaa itseäsi liikaa, joten yritin kontrolloida julkista kuvaani. Minusta tuli kuin teflonia, johon ei pystynyt samaistumaan ja josta ei saanut otetta."

Kuori oli suoja myös epävarmuudelle, joka näyttäytyi usein ylimielisyytenä, kylmyytenä ja liiallisena itsevarmuutena.

”En usko, että olen kerännyt julkisella olemuksellani hirveästi sympatiapisteitä.”

”En usko, että olen kerännyt julkisella olemuksellani hirveästi sympatiapisteitä tai hehkutusta, että onpa aito ja hyvä tyyppi.”

Viime aikoina Mikko on opetellut jakamaan asioitaan useammin ystäviensä kanssa. Pitkään Mikko manasi, että ystävät eivät enää soita niin kuin ennen. Tilanne muuttui heti, kun hän alkoi pitää jälleen aktiivisemmin yhteyttä.

”Minulla on valtava halu tulla rehellisemmäksi ja armeliaammaksi itseäni kohtaan. Toivon sen näkyvän myös ympärilläni. Olen nähnyt, mitä rahalla ja materialla saa. Se ei ole suunta, jota haluan tavoitella.”

Uuteen alkuun

Syyskuussa Mikko juhlii 40-vuotispäiväänsä kahden ystävänsä kanssa. Hän mietti pitkään, pitääkö juhlissa puheen, mutta sen aika ei ole vielä. Viimeistään kolmen vuoden päästä Lilian rippijuhlissa hän kuitenkin puhuu, vaikka se jännittäisi.

”Jos aika jättäisi minusta nyt, toivoisin, että läheiseni sanoisivat minun olleen rehellinen, lämmin, läsnä ja välittävä. Ja että Lilia olisi ylpeä. Muulla ei ole loppujen lopuksi merkitystä.”

Ja ehkä lopulta kaiken muuttava oivallus on yksinkertainen.

”Yritän elää loppuelämäni niin kuin tunnen oikeaksi. Olen liian pitkään miettinyt, mitä muut ajattelevat ja jarrutellut. Yhdysvaltalainen agenttini sanoi jo vuosia sitten, että aikani tulee vasta nelikymppisenä. Ehkä hän oli oikeassa.”

Juttu on alun perin ilmestynyt elokuun 2018 Gloriassa.

Kuka?

Mikko Leppilampi, 39, näyttelijä, juontaja ja laulaja.

Nousi julkisuuteen voitettuaan parhaan miespääosan Jussin Helmiä ja sikoja -elokuvasta vuonna 2003.

Juontaa syksyllä Tanssii Tähtien Kanssa ja Jahti-ohjelmia. Julkaisi uutta musiikkia helmikuussa.

Tähdittää loppuvuodesta nähtävää Ivalo-tv-sarjaa. Lilia-tytär, 12, avioliitosta Emilia Vuorisalmen

kanssa. Asuu Espoossa.

Ei seurustele.