Artisti Ellinoora saa voimaa pinkistä ja on heikkona Gucciin – "Musiikkiin suhtaudun tosissani, mutta pukeutuminen on leikkiä"

Jos kuuntelee tarkkaan, Ellinooran Dear diary -kappaleen alussa voi kuulla Lontoon metron äänen. Ellinoora ja hänen tuottajapuolisonsa Samuli Sirviö äänittivät kappaletta ja uutta Melankolisten laulujen klubi -albumia Lontoossa, joka on artistille kuin toinen koti.

-Rauhoitun sen kaaoksen keskellä.

Kaaosta on ollut myös Ellinooran elämässä albumin julkaisun jälkeen. Eikä tohina ole ihan heti loppumassa, sillä marraskuussa Tampereen Nokia-areenalla nähdään artistin loppuunmyyty 10-vuotisjuhlakonsertti.

Ellinoora lupaa, että konsertti tulee olemaan poptaideteos ja ilotulitus.

-Haluan pistää bileet pystyyn! Lavalla olen Ellinoora 2.0 ja kontrolli katoaa.

Siten myös esiintymisasuissa pitää olla turvallista riehua. Areenakeikkaa varten The Finnish National Romance Museum on suunnitellut artistille uudet asut. Niissä pitää olla runsautta ja röyhkeitä tekstejä.

-Visioissani minulla on lavalla siivet. Musiikkiin suhtaudun tosissani, mutta pukeutuminen on leikkiä, hauskaa ja ihanaa.

Vaikka takana on jo vaikuttava ura, Ellinoora sanoo sen olevan vasta alussa. Hän haluaa tehdä musiikkia, joka on ikuista, ja luoda täydellisen musiikkikatalogin, kuten Eppu Normaalilla. Ellinoora ihailee Adelea, Amy Winehousea, Robbie Williamsia, Florence and the machine - ja Mumford & Sons -yhtyeitä.

-Brittimusiikin parissa minusta on kasvanut minä. Rakastan myös brittiestetiikkaa olipa kyse iltapäiväteestä tai skottiruuduista.

Lontoo näkyy uuden albumin visuaalisessa maailmassa, jonka Ellinoora on luonut itse. Hän ymmärsi visuaalisen tarinankerronnan merkityksen, kun fanit pukeutuivat pinkkiin ja kukkaseppeleisiin Vaaleanpunainen vallankumous -albumin (2019) aikoihin.

Nyt yleisössä vilahtaa ruusukkeita, kravatteja ja Ellinooran vanhoja esiintymisasuja, joita hän on myynyt.

-Sitä, mitä fanit ottavat omakseen, ei voi ennustaa.

Ellinoora pitää huolen, että vaatteet näyttävät aina häneltä. Vaikka kuvauksissa olisi mukana stailisti, hän ottaa Ikea-säkillisen omia vaatetta mukaan.

-Olen stailistin painajainen. Ei ole erikseen artistiminää - tämä kaikki on minun maailmaani.

Ellinoora ei seuraa trendejä muodissa eikä musiikissakaan.

-Aina tulee joku sanomaan, että käänny oikeaan, ja minä päätän kääntyä vasempaan.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Omanlainen, rönsyilevä ja ellinooramainen. Uuden albumin myötä tyyliini on tullut maskuliinisuutta, kuten verkkapukuja, isoja housupukuja ja miesten kauluspaitoja. Inhoan korkokenkiä, mutta pidän paksupohjaisista loafereista ja suurista lenkkareista. Innostun enemmän rönsyistä, kukista, glitteristä, kiillosta ja höyhenistä kuin minimalistisuudesta. Asussa pitää olla aina jotain vähän outoa. Yksityiskohdat ovat tärkeitä. Rakas Guccin E-sormukseni on keskisormessani aina keikoilla.

Millainen pukeutuja olet?

Kun fiilis on hyvä, pukeudun värikkäästi ja moniulotteisesti, kun taas huonompina jaksoina kuljen ilman meikkiä tuulitakissa, legginseissä ja lippiksessä. Vihaan kaikkea puristavaa. Tekonahkatakki ja sukkahousut ovat epämukavimmat vaatteeni. Tyyli ja mukavuus voivat mennä käsi kädessä.

Mistä saat inspiraatiota pukeutumiseen?

Inspiroidun brittiestetiikasta ja punk rockista. Nuorena katsoin Skins-sarjaa, jonka hahmot pukeutuivat verkkosukkahousuihin, mustaan T-paitaan ja nahkatakkiin. Inspiroiduin tyylistä, ja opin kontrastien tärkeyden. Luen brittiläistä Elleä, Nylonia ja Vogueta. Lontoossa ihastelen näyteikkunoita, joista voi bongata uusia väriyhdistelmiä.

Onko sinulla tyyli-ikoneita?

Ihailen Harry Stylesin tyyliä, haalareita ja puuhkia, joita on nähty myös Elton Johnilla. The Soundsin Maja Ivarsson taas osoitti, että nainen voi esiintyä anteeksipyytelemättömästi bändipaidassa, farkkushortseissa, saappaissa ja rööki suussa. Arvostan persoonallisia pukeutujia, kuten Maria Veitolaa ja vaikuttaja Marianne Theodorsenia.

Millainen on luottoasusi?

Arkena farkut ja printti-t-paidat ovat tyylini peruspilareita. Juhlahetkiin sopii Guccin purppura housupuku, jonka alle voi pukea topin tai bändipaidan ja päälle heittää tekonahkatakin tai -turkin. Kaikilla pitäisi olla vaatekaapissa hyvä housupuku.

Mistä hankit vaatteesi?

Käytettyjä vaatteita etsin Reloveista, tamperelaisesta Oldiesta ja Mature Möbel -verkkokaupasta. Lontoossa suosikkejani ovat Atika, Brick Lanen vintagekaupat, Dover Street market ja Liberty-tavaratalo, joka on jo itsessään kokemus. Nettikaupoista lemppareita ovat Yoox, Mytheresa ja Farfetch. Ulkomailla pidän silmät auki markkinoilla ja pienissä putiikeissa. Rakastan Guccia, varsinkin aikaa, jolloin suunnittelija Alessandro Michele oli brändin johdossa.

Millainen shoppailija olet?

Yllättävän harkitseva. Haluan olla varma, että käytän ostosta. Toisaalta, jos vaate puhuttelee, en mieti sen enempää. Vaatteet tuovat minulle aidosti iloa. Kun koen urallani onnistumisen, jonka haluan muistaa, ostan jotain, joka kestää toivottavasti ikuisesti. Nyt haaveilen Wales Bonnerin Infinite soul -paidasta, ja etsin vintagena Chanelin Diana-laukkua ja Burberryn täydellistä trenssiä. Kun innostun jostain, se ei jätä minua rauhaan.

Mikä on rakkain vaatemuistosi?

Teemu Muurimäki suunnitteli minulle Emma-gaalaan 2022 vaaleanpunaisen puvun, jossa oli kukkaviitta. Elämäni oli tuolloin vaikeaa, mutta kolmen Emman voittaminen tuntui hienolta. Istuin jäähallin lattialla skumpat kaatuneena mekolle, joka loisti kaiken keskellä. Se oli elokuvallinen hetki. Vaatteet tiivistävät aikaa - niissä on energiaa. Jos vaatteeseen liittyy huono muisto, laitan sen mielelläni kiertoon. 

Juttu on julkaistu Gloriassa 11/2025.