Nasima Razmyarin kotona eri kulttuurit elävät luontevasti rinnakkain – "Olen miettinyt, milloin olen yhteiskunnalle tarpeeksi suomalainen"

Edellisiltana helsinkiläisessä kerrostalokolmiossa on ollut vieraita, ja kansanedustaja Nasima Razmyar on hieman huolissaan. Onko kodissa riittävän siistiä vai sittenkin vähän kolkkoa, kun olohuoneen suuret persialaiset matot ovat korjattavana?

Kumpaankaan huoleen ei olisi syytä, sillä avarassa kodissa merellisellä asuinalueella on siistiä, valoisaa ja kodikasta. Robotti-imuri on valmiudessa vitriinikaapin alla. Ruskean pianon päällä ovat kehyksissä Nasiman ja hänen puolisonsa Johan Fagerin hääkuvat sekä otokset parin seitsemän- ja nelivuotiaista pojista. Lastenhuoneesta pilkottaa vaikuttavan pitkä rivi värikässelkäisiä lastenkirjoja ja houkutteleva kattaus Lego-palikoita, robottileluja ja teinimutanttikilpikonnia.

-Lapset ovat kaiken keskipiste. Arvostamme mieheni kanssa kodin lämpöä ja turvaa, ja täällä jokainen saa olla oma itsensä. Koti on meille tärkeä paikka, josta ei haluaisi lähteä, Nasima kertoo.

Aika usein tulee kuitenkin lähdettyä, sillä kansanedustajan, kaupunginvaltuutetun ja SDP:n ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtäviin kuuluu paljon iltatilaisuuksia ja viikonloppuihin osuvia maakuntamatkoja perusarjen päälle.

Mies ja äiti pyörittävät arkea

Vaativa työ, epäsäännölliset työajat vaativat lapsiperheessä tarkkaa aikataulutusta ja toimivia tukiverkkoja. Nasiman tapauksessa myös puolison joustavuutta ja tukea.

Päävastuu arjen pyörittämisestä ja lasten kuljetuksista harrastuksiin on Johanilla, joka työskentelee konsulttina kiinteistöalalla. Pariskunta pitää molempien uria yhtä tärkeinä, mutta Nasima toteaa, että tällä hetkellä puoliso joustaa arjen kiireissä useammin.

-Nyt on miehen vuoro joustaa, mutta joskus tilanne voi olla toisinpäin.

Hän onkiitollinen siitä, ettei Johan ole koskaan kyseenalaistanut hänen uraansa.

-On selvää, että hän tukee minua kaikessa. Myös äitini pelastaa paljon. Ilman häntä voisi olla toinen ääni kellossa, Nasima nauraa.

Hänen äitinsä Kamela Razmyar käytännössä asuu heillä melkein puolet viikosta ja 78-vuotiaan isän, Daudin, löytää usein lattialta leikkimästä aasia lapsenlastensa iloksi. Myös Johanin vanhemmat auttavat paljon.

Nasima on kiitollinen tukiverkostostaan. Poissa ollessaan hän voi luottaa, että kotona on kaikki hyvin.

Kolmen kulttuurin koti

Razmyar-Fagerin perheessä eletään kolmen kulttuurin arkea ja juhlaa. Afganistanissa syntynyt Nasima tuli perheineen Suomeen 8-vuotiaana pakolaisena 32 vuotta sitten. Johan on suomenruotsalainen. Kotona puhutaan kolmea kieltä: Nasima puhuu lapsilleen suomea, Johan ruotsia ja Nasiman vanhemmat daria. Lapset taitavat kaikki kielet sujuvasti. Se on Nasimasta suunnaton rikkaus. Hänet kieli sitoo voimakkaasti omiin sukujuuriin.

-Kun ajattelen dariksi, huomaan ajattelevani vähän eri lailla kuin suomeksi.

Nasimasta kukaan tai mikään ei voi korvata perhettä eikä läheisiä. Hän haluaa vanhempiensa olevan paljon läsnä heidän elämässään. Se on sopinut Johanillekin. Välit appivanhempiin ovat lämpimät.

Afgaanikulttuurissa välittäminen on aina kaksisuuntaista, Nasima korostaa. Vanhemmat huolehtivat lapsistaan vielä aikuisinakin ja sama toisin päin. Kunnioitus vanhempia kohtaan ei silti tarkoita Nasimalle ylös katsomista, vaan paremminkin kaverillisuutta.

Arjessa Kamela-äiti on aito apu, joka tuo maukasta ruokaa muttei koskaan neuvo tai arvostele. Illan päätteeksi hän ja Johan juovat usein kahdestaan iltateetä.

-Jos meillä ei olisi perinteinen anoppi-vävyasetelma, en usko, että tämä toimisi, Nasima naurahtaa.

Johan saikin jo varhain appivanhempiensa varauksettoman hyväksynnän.

-He eivät olisi voineet kuvitella, että löydän niin hyvän miehen. Heistä Johan on enemmän afgaani kuin afgaani voi olla! Meitä yhdistävät samanlaiset arvot.

Arvolistalle kuuluvat ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja välittämisen kulttuuri. Lähes viikoittain perheen ruokapöydän ääreen kokoontuu ystäviä: lapsiperheitä ja lapsettomia. Johan kokeilee eri reseptejä, ja välillä syödään Nasiman äidin tuomaa ruokaa. Voi sitä puheensorinaa! Siitä Nasima nauttii. Sen tietävät myös ystävät.

-Olen runsas ihminen ja tykkään siitä, että kotona tapahtuu. Minulle on tärkeää, että lapsetkin kasvavat siihen.

Omaa aikaa - ainakaan päivätolkulla - hän ei kaipaa.

Nasima on muslimi ja Johan kristitty, mutta uskonnolla ei ole isoa roolia heidän perheessään. Uskonto on Nasimasta hyvin henkilökohtainen asia: jokaisella muslimillakin on oma tapansa uskoa. Hän ei vietä ramadania, ja Eid-juhlankin hän huomaa lähinnä katukuvasta. Hänen lempijuhliaan ovat lapsuudesta puuttunut joulu ja suomenruotsalainen juhannus.

-Juhannuksesta on muodostunut Johanin ansiosta erityisen tärkeä juhla. Se vietetään Johanin perheen kesäpaikassa saaristossa.

Nasimaa puhuttelee suomenruotsalaisen juhannuksen iloinen tunnelma ja luontainen riemu.

-Kaikki tuntuu letkeämmältä. Uudet perunat maistuvat taivaalliselta, ja syön saaristossa välillä silliäkin. Sään salliessa poltetaan kokko.

Maailman tärkein ihminen

Sinivalkoinen keittiö, Arabian ja Iittalan astioita ja koriste-esineitä hyllyillä. Katossa Artekin valaisimet ja olohuoneessa klassikkojakkarat. Vaaleat seinät, parkettilattia ja lasitetulla parvekkeella grilli.

Nasima hörppää kahvia vaaleanpunaisesta Muumi-mukistaan, ja hyllyllä on purkillinen lasten ksylitolipastilleja. Suomalaisen kodin piirteistöä puhtaimmillaan.

Kaikki eivät silti pidä Nasimaa suomalaisena. Hän saa vihapostia paitsi somessa ja sähköpostitse myös kirjeitse työpaikalle.

-Olen miettinyt, milloin olen yhteiskunnalle tarpeeksi suomalainen. Asenteet ja rasismi ovat maailman onnellisimmassa maassamme tosi voimakkaita. Kulttuurinen taustani on minulle tärkeä, enkä halua sitä muuksi muuttaa.

Uhkaavat viestit ovat tehneet hänet varovaiseksi. Miten hän käsittelee ja sietää kohtaamaansa vihaa?

-Minua auttaa se, että pääsen kotiin läheisteni luo. Vaikka ympärillä kiehuisi mitä, olen heille maailman tärkein ihminen.

Työ on kuitenkin Nasimalle kutsumus. Hän mietti jo varhain, miten pääsisi vaikuttamaan. Nasima sanoo, ettei tekisi työtään, ellei kokisi sillä olevan vaikutusta. Koventuneet asenteet kuitenkin huolettavat. Hän on pohtinut kuka tulevaisuudessa enää haluaa poliitikoksi, jos sama meno jatkuu tai tilanne kärjistyy entisestään.

Työmatkansa Eduskuntatalolle Nasima kulkee kävellen ja metrolla. Matkaa metropysäkille on jalkaisin vartin verran. Yleensä hän lähtee töihin yhdeksäksi ja palaa kotiin reilut kymmenen tuntia myöhemmin.

-Aamulla voin kuunnella matkalla jotain hyvää podcastia. Kotiin tullessa kävely tyhjentää pään. Usein vain katselen maisemia ja nautin meren tuoksusta.

Nasiman tyyliä hallitsee nykyään työpäivinäkin mukavuus. Aamulla hän laittaa jalkaansa Eccon tai Vagabondin kengät tai mahdollisuuksien mukaan lenkkarit ja ylleen mekon tai housupuvun. Vaatteiden väriskaala on hillitty.

-Pukeudun lähes aina mustaan, valkoiseen tai tummansiniseen. Tunnen niissä oloni mukavimmaksi, ja ne sopivat erilaisiin työtehtäviini. En halua käyttää pukeutumisen miettimiseen liikaa aikaa. Kun hiukset ja meikki ovat siistit, tavallinenkin asu näyttää huolitellulta.

Vähäisen vapaa-aikansa Nasima viettää perheensä parissa kotona, ulkoillen ja kuntoillen.

Miehensä kanssa he käyvät harvakseltaan ulkona syömässä. He pyrkivät testaamaan uudet ravintolat. Yhtä suosikkia ole - Café Savoyssa tosin saa Nasiman mukaan aina ihanaa palvelua.

-Meillä olisi mahdollisuus tehdä asioita kaksin, mutta silloin puhumme helposti koko illan pojista, jotka ovat elämämme tärkein asia. Usein otammekin lapset ja vanhemmat mukaan.

Ravintolaillat ystävien kanssa vaativat suunnittelua. Aika pitää varata jo kuukausia etukäteen, mutta tällaiset illallismerkinnät tuovat Nasimalle suurta iloa kalenteria selatessa.

-Aikuisten juhlissa on parasta hyvä ruoka ja juoma. Ja se, että pääsee ajoissa kotiin! 

Juttu on julkaistu Gloriassa 6-7/2024.