Annaleena Hakolan 60-luvun kodissa loistavat värit ja raidat

Annaleena ja Eka etsivät ensimmäistä yhteistä kotiaan Lauttasaaren suunnalta, jonne molemmat halusivat: meren äärelle, mutta kuitenkin lähelle keskustaa. Koska 1960-luvun muotokieli puhuttelee molempia, oli selvää, ettei tuleva koti sijaitsisi uudisrakennuksessa.

–Asunnossa oli viihtynyt vuodesta 1964 alkaen sama asukas, ja kaikki oli alkuperäistä. Vanhat lattiat, punatiilinen takka ja kauniit väliovet hurmasivat meidät. Teimme heti tarjouksen tietämättä ollenkaan, millaiseen tilanteeseen sen myötä joutuisimme. Asuntoa myytiin tarjouskaupalla, ja jouduimme tekemään huimat 88 vastatarjousta, Annaleena kertoo.

Pariskunta kävi asuntonäytöllä toukokuussa vuonna 2022, ja tarjouskilpailu kesti heinäkuulle saakka. Annaleena oli jo piinaavien kuukausien aikana ajatellut luovuttaa asunnon suhteen, mutta lopulta onnekas puhelu tuli Annaleenan ja Ekan ollessa lentokentällä matkalla Italiaan. Oli skoolaamisen ja muutaman ilonkyyneleen aika.

–Olen vain kerran elämässäni asunut uudessa talossa, muuten kotini ovat rakentuneet vanhoihin raameihin. Tämä asunto tuntui heti meidän kodiltamme, Eka sanoo.

–Minulle tämä oli kuin paluu juurille, sillä muutamaa asuntoa aiemmin asuin 60-luvulla rakennetussa, arkkitehti Osmo Lapon suunnittelemassa rivitalossa Espoossa. Tässä asunnossa on paljon samaa. Sen ajan suunnittelun mittakaava, matalat huoneet ja suuret ikkunat, luo turvallisuutta. Tummat puupinnat, inhimillinen mittakaava ja kodikkuus, siinä se, Annaleena kuvailee.

Elämää remontin keskellä

Elokuussa alkaneessa remontissa hiottiin ja lakattiin alkuperäiset kalanruotokuvioiset lattiat. Keittiöön asennettiin muovimaton tilalle parketti, joka yhdistyy saumattomasti vanhaan parkettiin. Kaikki kodin seinät maalattiin ja kiinteät kalusteet uusittiin.

–Maalivärien suhteen konsultoin Päivi Häikiötä, joka on kuratoinut Cover Story -maalibrändille oman sävymallistonsa. Halusimme seiniin asunnon alkuperäistä tunnelmaa, ja Päivi suositteli meille hennosti keltaiseen taittavaa valkoisen sävyä, jota esimerkiksi tanskalaiset käyttävät paljon designkalusteiden rinnalla. Värinälän ratkaisimme maalaamalla makuuhuoneen burgundinpunaiseksi ja lastenhuoneen oljenkeltaiseksi, Annaleena kertoo.

Annaleenalla ja Ekalla oli molemmilla entuudestaan asunnot Helsingissä, ja tarkoitus oli remontoida asunto valmiiksi ja muuttaa vasta sitten. Toisin kävi, sillä Annaleenan koti ydinkeskustassa meni yllättävän nopeasti vuokralle, ja pari päätti väliaikaisen asunnon sijaan muuttaa remontin keskelle.

–Suhtauduimme ajatukseen hassun toiveikkaasti ja uskoimme, ettei se nyt niin iso juttu ole. Lapsiperheen on kuitenkin haastavaa pärjätä ilman keittiötä. Toisaalta asuessamme saimme huomata, että jotkut paperilla mietityt ratkaisut voisivat tosielämässä toimia paremmin toisin ratkaistuina, Eka sanoo.

Muutoksia tuli keittiöön, jossa saarekkeen koko suureni ja pintamateriaali vaihtui, sekä olohuoneeseen, jossa kalusteiden sijoittelu muuttui.

–Olen aina ollut sitä mieltä, että on hyvä asua kodissa jonkin aikaa ennen isompia päätöksiä, vaikkapa keittiöremontin suhteen. Kalusteiden sijoittelua pohtiessakin on ihana seurata, miten valo asunnossa päivän mittaan kulkee ja minne perheenjäsenet luonnollisesti asettuvat aikaa viettämään, Annaleena sanoo.

Terästä ja tammea

Kodin sisustus on saanut vaikutteita Le Corbusier’n tyylistä, ja kalusteet ovat isolta osin vintagea. Suurimman muutoksen remontissa koki keittiö. Keittiön ja ruokatilan välinen seinä kaadettiin ja korvattiin suurella saarekkeella. Vanhan keittiön kaapistot olivat alkuperäiset, mutta eivät tiikkiä, joten ne purettiin.

Ensin pariskunta haaveili etsivänsä vintagekaappeja, mutta se osoittautui mitoitusten vuoksi haastavaksi. Vaihtoehtona päädyttiin uuden tammisen keittiön teettämiseen Arkkenilla. Annaleena suunnitteli keittiön ilmeen, värimaailman ja aikakauteen sopivat pyöreät vetimet, jotka saivatkin mallistoon päädyttyään nimensä Annaleenan mukaan.

Ruostumattomasta teräksestä valmistetut tasot tuovat keittiöön ripauksen teollista henkeä.

–RST-tasot ovat paitsi näyttävät myös valtavan helpot arjessa. Ensin mietin ruostumatonta terästä myös suuren saarekkeen pinnaksi, mutta täällä asuessamme aloin empiä. Lopulta valitsin saarekkeeseen vihreää Duratia, Annaleena sanoo.

Keittiön ikkunaseinä oli haastava, sillä ikkunat laskevat niin alas, että työskentelykorkeus kärsii. Ikkunan alle suunniteltiin penkki, jonka alla on säilytystilaa.

–Annaleena vastasi sisustusratkaisuista, mutta pohdimme ja vahvistimme ajatuksia yhdessä. Minulla on vahvoja mielipiteitä, mutta Annaleena on poikkeuksellisen lahjakas valinnoissaan, joten annoin hänelle vapaat kädet. Halusimme molemmat, että talon aikakausi saa hehkua, Eka sanoo.

Koti kuin laboratorio

Annaleenan luotsaama perheyritys Hakola viettää parhaillaan 60-vuotisjuhlavuotta. Jokainen uusista kalusteista ja tekstiileistä testataan ensin omassa kodissa.

–Kotini on kuin laboratorio, jossa ideat kypsyvät, värimaailmat loksahtavat kohdilleen ja prototyypit testataan oikeassa elämässä ennen niiden tuloa markkinoille, Annaleena kertoo.

Voimakas vihreä ja punainen toistuvat paitsi keittiössä myös muualla kodissa.

–Aiempi kotini vanhassa talossa Helsingin keskustassa oli voimakkaan värinen, mutta aivan eri maailmasta. Talon aikakausi määritti teemaa, sinne valitsin vaaleansinistä ja vaaleanpunaista. Tänne en osannut laittaa mitään vaaleanpunaista, vaan lähdin toteuttamaan sisustusta perusväreillä yhdistettynä tammipintoihin.

Monet kodin kalusteista ovat Annaleenan perheyrityksen Hakolan mallistosta, mutta niiden rinnalla on kahdesta kodista tuotuja designkalusteita. Vintage ja patina ovat molempien mieleen.

Raita on toistunut kaikissa Annaleenan kodeissa vahvana teemana. Edellisessä kodissa oli eteinen tapetoitu mustavalkoisella raitatapetilla ja yksi sohvista oli raidallinen. Myös täällä raitakuosi toistuu monin paikoin.

–Raita on ollut osa pukeutumistani ja kotiani niin kauan kuin muistan. Sen rinnalla on joskus palloja, mutta muuten kuosit ovat meillä harvassa, Annaleena sanoo.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 08/2023.