Stora Enson tietohallintojohtaja Hannele Palje-Rossi haluaa rikkoa perinteistä työpukeutumista – "Työasuissa pitää aina olla jotain hauskaa"
Pitkään Iso-Britanniassa asunut Hannele Palje-Rossi on aina valmis spontaaneille tapaamisille. Hänen asunsa syntyvät takin ja aurinkolasien valinnasta.
Oli kesä tai talvi, Hannele Palje-Rossi pyöräilee sähkö-Jopollaan Helsingin Telakkarannasta merenrantoja pitkin Katajanokalle. Siellä sijaitsee vaikuttava massiivipuusta rakennettu Stora Enson pääkonttori, jossa hän työskentelee tietohallintojohtajana. Päällään Hannelella voi olla housupuku tai tyllihame, mutta ei koskaan sukkahousuja. Hän haluaa muutenkin rikkoa perinteistä työpukeutumista.
–Naisellisesti pukeutuminen on sallittua myös miehisessä tehdasmaailmassa. Työasuissa pitää aina olla jotain hauskaa. Päivinä, joina käsittelen raskaita aiheita, puen jotain värikästä keventämään tunnelmaa.
13 vuotta sitten Hannele muutti perheineen Englannista Suomeen ollakseen lähellä tuolloin 93-vuotiasta sotaveteraani-isoisäänsä. Hän halusi, että myös 1-vuotias tytär Sofia ehtisi tutustua isoisoisäänsä. Helsinkiin muuttaessaan Hannele päätti, ettei koskaan ostaisi mustaa talvitakkia.
–Jos niin käy, tiedän, että on aika lähteä, Hannele nauraa.
Suurimman osan elämästään Hannele on asunut maailmalla: Englannissa, Australiassa ja Arabiemiraateissa.
–Rakastan Istanbulin, Napolin ja Intian ihmisvilinää. Italialaisbrittiläinen puolisoni Michael taas on rakastunut Suomeen ja viihtyy mökillämme Sipoon rauhassa. Häämatkan teimme Vespalla Välimerellä.
Hannele nauttii ystävien kestitsemisestä niin kotona kuin mökillään. Perheellä on Suomessa paljon kansainvälisiä ystäviä, joihin he ovat tutustuneet tyttären eurooppalaisen koulun kautta. Illanistujaisissa alkujuomien kanssa on aina tarjolla brittiläiseen tapaan suolapähkinöitä tai etikkasipsejä.
Hannele käy usein Lontoossa, jossa perheellä on yhä viktoriaanisessa talossa asunto, johon kuuluu hurmaava piha. Hannele rakastaa Etelä-Lontoota, sen puistoja ja elävää rytmiä. Kesäisin hän käy Hyde Parkissa, Brockwell Lido -maauimalassa ja iltapäiväteellä Fortnum & Mason -tavaratalossa.
Lontoon-vuosina Hannelen kesäperinteisiin kuuluivat soutukisa Henley Royal Regatta ja kuuluisat Royal Ascot -laukkakilpailut, joissa kävivät kuninkaalliset, kuten prinssit William ja Edward ja artistit Stingistä Rod Stewartiin.
Laukkakilpailuissa panostetaan pukuihin, erityisesti hattuihin.
–Asu ei saanut olla sama kuin edellisvuonna, eikä varsinkaan sama kuin kaverilla, Hannele huomauttaa.
Usein hän vuokrasi päiväksi Dolce & Gabbanan, Chanelin ja Zadig&Voltairen pukuja. Laukkapäivä vietettiin piknikillä kermakakkua ja samppanjaa nauttien.
–Loppuillasta päähineet olivat vinksallaan ja puvuissa samppanjatahroja. Kerran ystäväni vuokratusta Chanel-jakusta lähti nappi, jonka tilalle ompelimme melkein samannäköisen, Hannele paljastaa.
Miten kuvailisit tyyliäsi?
Rohkea ja kokeileva. Minulla ei ole sääntöjä. Pukeutuminen saa olla leikkiä, uteliaisuutta ja iloa. Asussa pitää olla aina jotain kiinnostavaa, on se sitten väri, kuvio, leikkaus tai yksityiskohdat, kuten napit. Vaatteen pitää nostattaa fiilistäni.
Aamulla katson ulos, ja päätän ensin aurinkolasit ja takin, sitten vasta loput asusta. Joskus puen Jackie O -tyyliin pyöreät lasit ja trenssin. Jos aurinkolasit ovat rokahtavat, paritan ne nahkatakin kanssa.
Miten tyylisi on kehittynyt?
Nuorena ostin vaatteeni Primarkista, nyt voin panostaa laatuun. Olen saanut paljon ideoita kansainvälisiltä ystäviltäni, ja tyylini on muuttunut maiden mukaan. Arabiemiraateissa naiset pukeutuvat mustiin Abaya-kaapuihin, joiden alta näkyivät vain meikki ja kengät. Sen vuoksi he panostivat niihin. Naisilla oli todella korkeita korkoja, joista innostuin itsekin.
Tyyli-idolisi?
Äitini ja isoäitini. Molemmat pukeutuivat töissä univormuihin, jonka vuoksi he panostivat vapaa-ajalla glamoureihin, värikkäisiin ja kimaltaviin asuihin. Pukeudun tyylikkäästi niin kauppareissulle kuin koiralenkillekin, esimerkiksi värikkääseen takkiin ja nahkahanskoihin. Jos ystävä pyytää yllättäen ulos, olen valmiina. Saatan itsekin ilmestyä ystävän ovelle varoittamatta. Minussa on eteläeurooppalaista spontaaniutta.
Mistä hankit vaatteesi?
Suosin hyvin kuratoituja vaatekauppoja. Englannissa vakioliikkeitäni ovat Flemings, Self ja The Dulwich Trader, jossa olen käynyt viimeiset 25 vuotta. Roomassa suosikkini on Yanni Boutique, Porvoossa Finform ja Helsingissä My o My ja Beam. Liikkeissä myyjät tuntevat minut hyvin ja osaavat ehdottaa vaatteita.
Pidän italialaisista brändeistä, kuten Marellasta ja Max Marasta sekä tanskalaisesta Baum und Pferdgartenista. Minulla on varmaan kymmenen brittiläisen Barbourin öljykangastakkia.
Millainen shoppailija olet?
En seuraa muotia ja shoppailen harvoin. Ostan enemmän fiiliksen kuin tarpeen mukaan. Haluan, että vaatteet kestävät aikaa, niitä voi pitää monta kertaa ja monessa eri tilanteessa. Minulla ei ole montaa mekkoa, joista olisin luopunut. Jos laitan vaatteita kiertoon, annan ne siskoilleni. Lainaamme myös siskosten kesken vaatteita, usein lupia kyselemättä.
Rakastan aurinkolaseja, joita himoitsen aina lentokentillä. Lontoon Old Bond Streetin David Morris -liikkeessä on elegantteja jalokivikoruja. Jouluisin saan puolisoltani korun Atelier Torbjörn Tillanderilta Kluuvikadulta.
Mikä on pahin tyylimokasi?
18-vuotiaana säästin rahaa trendikkääseen bodyyn. Puin sen päälle lontoolaiseen yökerhoon. Tanssilattialla nepparit aukesivat niin, että alaosa ponnahti housuistani ulos. Se oli kauhean noloa! Käytin silloin bodya ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Tyylivinkkisi?
Kannattaa kokeilla rohkeasti, eikä jumittua tiettyyn tyyliin. Ei ole mitään ihanampaa, kuin sovitella liikkeessä vaatteita, vaikka ne eivät koskaan tulisi kotiin. Tiedän, mistä tykkään, mutta yritän aina kokeilla erilaisia vaatteita. Briteissä ei pelätä värejä tai yhdistellä esimerkiksi ruutua, raitaa ja kukkakuosia. Saatan myös pitää talvitakkeja kesällä ja kesämekkoja talvella.
Opiskelin alun perin patologiksi. Työurani on samanlainen kuin vaatekaappini – olen kokeillut kaikkea.
Juttu on julkaistu Gloriassa 6-7/2026.
Hannele Palje-Rossi, 52
Stora Enson tietohallintojohtaja (CIO), joka vastaa myös digitaalisesta ja tietoturvan kehityksestä.
Valmistunut patologian ja toksikologian maisteriksi Leicesterin yliopistosta.
Asuu Helsingissä puolisonsa, tyttärensä ja mäyräkoiriensa Mabelin ja Maverickin kanssa. Vapaa-ajalla nauttii lenkkeilystä ja dekkareista, eikä koskaan kieltäydy vaniljapehmiksestä.
