Keittiön seinien  väriksi Marita valitsi terrakotan. Hän on mieltynyt luonnonvärein värjättyihin afgaanimattoihin, joiden rauhalliset värit sopivat kellertäviin suomalaisiin puulattioihin ja ennen kaikkea tämän keittiön mustaksi maalattuun lankkulattiaan.
Keittiön seinien väriksi Marita valitsi terrakotan. Hän on mieltynyt luonnonvärein värjättyihin afgaanimattoihin, joiden rauhalliset värit sopivat kellertäviin suomalaisiin puulattioihin ja ennen kaikkea tämän keittiön mustaksi maalattuun lankkulattiaan.

Asukas: Multimediataiteilija Marita Liulia.

Koti: 125-neliöinen asunto vuonna 1925 rakennetun kerrostalon viidennessä kerroksessa Helsingin Etu-Töölössä. Asunnossa on kolme huonetta, keittiö ja kylpyhuone.

Marita Liulia on kansainvälisesti tunnettu mediataiteen uranuurtaja, jonka vahvan kauneuden taju näkyy hänen kotonaan Helsingin Museokadulla.

Marita, mikä tässä kodissa puhutteli sinua?

Olen asunut lukemattomissa paikoissa, mutta aina vanhoissa taloissa. Ne ovat turvallisia ja kestävät aikaa, luotan niihin. Olen hurahtanut korkeisiin avariin tiloihin ja suuriin ikkunoihin, joista on kaupunkinäkymä yli kattojen.

Tässä asunnossa olen asunut jo kolme vuotta. Se on pitkä aika minulle. Viihdyn niin hyvin, ettei minulla ole ajatustakaan muuttaa pois.


Varavuode on 1800-luvun lopun rautasänky Mokosta. Sängyn yläpuolella olevan tanssija Virpi Pahkisen muotokuvan Marita kuvasi juuri tässä huoneessa. Huoneiston alkuperäinen tammiparkettilattia on hyvin hoidettu. Seinä on maalattu kitinväriseksi.


Millaisia muutoksia teit asuntoon?

Hankin tämän asunnon valokuvausstudioksi ja Helsingin-kodikseni. Asunto toimii myös galleriana ja kokoustilana. Etsin sopivaa asuntoa pitkään ja suunnittelin remontin huolella, koska asunnolla on monta funktiota. Remontti vei kuukauden, ja suurin työ oli keittiön uudistamisessa. Edellisen asukkaan jäljiltä se oli elottoman valkoinen ja täynnä sokkeloisia mäntypaneelikaappeja. Muovitapettien alta löytyi lukuisia vanhoja tapettikerroksia, jotka kuorittiin pois.


Pohjoisen puolella oleva makuuhuone on asunnon pimein tila, joten se maalattiin herkän keltaiseksi. Kattolampun Marita osti shanghailaisen kahvilan katosta. Itämaisten valaisimien tarkoitus ei ole tuoda valoa vaan luoda tunnelmaa. Yöpöydällä oleva belgialaisen Beluxin valaisin on Armas-liikkeestä Helsingistä. 1930-luvun funkkislipaston Marita on perinyt.


Mikä merkitys väreillä on kotisi sisustuksessa?

Värit ja etenkin valot ovat minulle tärkeitä. Suomen ilmastossa suosin lämpimiä värejä. Englantilaiset ja ranskalaiset perinnevärikartat ovat aarteitani. Kaikkein kiinnostavin on japanilainen klassikko A Dictionary of Color Combinations. Katselen sitä usein ja ihmettelen, miten suurenmoisia väriyhdistelmät voivatkaan olla.

Suunnitellessani värejä maalaan eri sävyjä kämmenen kokoisille papereille ja kiinnitän niitä pitkin seiniä, valo- ja varjokohtiin. Oikea sävy löytyy vain kokeilemalla.

Oma oivallukseni on sekoittaa väreihin hitunen mustaa, jolloin ne ovat valmiiksi hieman patinoituneita ja istuvat silmään paremmin kuin kirkkaat ja kovat sävyt. Kiinanpunainen, musta, kulta ja myös jadenvihreä ovat lempivärejäni, tämä värimaailma on kulkenut kodeissani opiskeluajoista alkaen.


Eteisen nurkaa koristavan japanilaisrouvan Marita osti aikoinaan antiikkikaupasta. Kullattu, metallinen lotusrouvaveistos tuli sata vuotta sitten Suomeen diplomaattiperheen mukana. Kattovalaisimen Marita löysi netin avulla Pohjanmaalta. Sen alkuperäiset alabasterikuvut ovat säilyneet ehjinä aina vuodesta 1925. Vanhan kiinalaisen lipaston Marita osti Huuto.netistä.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 10/2017 ilmestyneestä jutusta Kultainen koti.