Sisustussuunnittelija Helena Karihtalan kodissa tärkeintä on harmonia – "En ole trendisisustaja"

1/ Klassisella silmällä

Pyrin suosimaan klassikkohuonekaluja, mieluiten kotimaisia ja eurooppalaisia. Kotini sisustustyylin runko lepää niissä. Minua viehättävät ajattoman vähäeleiset ja vähän koruttomatkin kalusteet. Kun kaluste on mittasuhteiltaan sopiva sekä omiin mittoihin että tilaan, siihen ei kyllästy. Se tarkoittaa minulle kodikkuutta. Laadukkaat kalusteet löytävät paikkansa kodista toiseen, säilyttävät arvonsa ja usein myös kerryttävät sitä. Niitä kannattaa myös uusia ja verhoilla uudelleen.

En ole trendisisustaja enkä halua olla valtavirtaa tai viimeisten villitysten perässä. Tärkeämpää on luoda tilaan sellainen visuaalinen harmonia, jossa itsellä on hyvä olla. Siksi kalusteiden muodot ja niiden sijoittelu, tilojen huolellinen värisuunnittelu ja valaistuksen miettiminen yhdessä materiaalivalintojen kanssa ovat asioita, joihin panostan eniten sekä kotona että sisustussuunnittelijana.

 2/ Keittiön ympärille

Olemme ruoanlaittajia ja ruokaseurustelijoita. Se on tapamme viettää aikaa yhdessä ystävien ja perheen kanssa. Jo talon suunnitteluvaiheessa tiesin, että keittiö, ruokailutila ja alakerran oleskelutilat liittyvät saumattomasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kesällä tila jatkuu lasiliukuseinän kautta atriumpihaa muistuttavalle suojaiselle patiolle grillauspisteineen. Syön siellä kesäisin aamupalan ja luen paperi-Hesarini.

Saarekkeellinen avokeittiö on ensimmäinen tila, jonka pääovesta sisään tuleva kohtaa. Keittiön vaakaikkuna tekee tilasta valoisan ympäri vuoden. Halusin saarekkeen paitsi rajaamaan keittiön ruokailutilasta myös tuomaan riittävästi tilaa kokkailulle. Keittiön pinnat ovat helpot ja huolettomat. Kaapistot vetolaatikoineen kätkevät sisuksiinsa kaiken tarpeellisen, ja vähän enemmänkin.

3/ Niukat värit, paljon taidetta

Valkoinen, vaaleanharmaa ja beige terästettynä ripauksella mattamustaa ja ruosteenruskeaa riittävät minulle. Ne toimivat hyvin myös tässä kodissa. Talomme sijaitsee kallioisella tontilla lähellä merenrantaa, joten myös ympäröivä luonto vaikuttaa kodin kokonaistunnelmaan. Taide on meille tärkeää ja haluamme panostaa siihen. Taideteos tuo kokonaisuuteen aina mukanaan täysin jäljittelemätöntä uniikkiutta. Graafista ja pääosin abstraktia nykytaidetta löytyy kaikista kotimme tiloista.

 4/ Siistin kodin salaisuus 

Kotona pitää voida olla juuri niin kuin itse haluaa. Vaikka kodin kiintokalusteet lohkaisevat usein leijonanosan budjetista, panostus niihin toiminnallisuuden näkökulmasta kannattaa. Röykkiöitä ei synny, jos kaikelle on jo alun perin mietitty oma paikkansa.

Minulle arjen luksusta ovat unelman lailla liukuvat ja astia-aarteeni kätkevät vetolaatikot, kodinhoitohuoneen näkymättömiin suunniteltu pyykinkuivauspaikka sekä pukeutumishuone, jossa on ovien takana riittävästi tilaa kahden aikuisen garderobille. Kun säilytyskalusteita on riittävästi, koti pysyy arjen kiireisimpinäkin aikoina helposti siistinä. Kaikkien säilytyskalusteiden ei toki tarvitse olla kiinteitä. Meillä työhuoneen kirjahylly on modulaarinen ja muokattavissa helposti muuttuviin tarpeisiin.

5/ Kasveja ja kattauksia

En ole mikään somistaja, mutta viimeistelen ja vaihdan kotini sisustusta pienesineillä tilanteen ja tunnelman mukaan. Huolitellusta kokonaisuudesta tulee aina kiinnostavampi, kun siihen lisää sprezzaturaa eli harkittuja sattumia.

Vaikka ensisilmäyksellä ei siltä näytä, olen myös astiafriikki ja kerännyt vuosien varrella kaappien kätköihin monenmoista kaunista. Rakastan myös kattausten tekemistä. Se luo osaltaan puitteet perheen ja ystävien kanssa seurusteluun. Kauniita kattaustekstiilejä, kynttilänjalkoja ja maljakoita löytyy, sanotaanko riittävästi. Teen antiikkiliikkeistä ja antikvariaateista usein löytöjä asiakkaillenikin.

Meillä on myös paljon viherkasveja. Useimmat niistä olen kasvattanut pistokkaista, ja yhtä niistä vaalin erityisellä huolella. Yksi fiikuksista on pistokas ihailemieni Alvar ja Aino Aallon suunnitteleman Villa Mairean emokasvista. Sain sen aikoinaan Helena Orava Design Projectsin Helena Oravalta.

Juttu on julkaistu Glorian kodissa 09/2023.