Brittityyli ja satumaiset tapetit kukoistavat Anna Perhon unelmien maalaistalossa

1/ Unelma vanhasta röttelöstä

Olen lapsesta asti haaveillut vanhasta talosta. Tämä talo kotiseudullani Ypäjällä oli ajautunut pikkuveljelleni. Juhannuksena 2020 hän tarjoutui myymään talon meille. Mieheni Sami ei aluksi innostunut vanhan röttelön ostamisesta. Hän on realisti ja harkitsevainen, minä taas toimin ja mietin vasta sitten. Nostan Samille hattua: sen jälkeen, kun päätös oli tehty, hän on ollut tässä täysillä mukana, vaikka hänen unelmansa on skandikuutio saaristossa.

Periaatteeni vanhan talon remontoinnissa on ollut tehdä vain välttämätön. Mutta sitä välttämätöntä on ollut todella paljon. Tiesimme mitä ostimme, mutta emme ymmärtäneet.

Onneksi löysimme pienen etsikkoajan jälkeen ammattilaiset avuksi. Olemme joutuneet uusimaan keittiön, eteisen ja kylpyhuoneen lattioita, vaihtamaan hirsiä, rakennuttamaan jätevesijärjestelmän, uudet sähköt ja välikaton. Talotohtori Panu Kailan kirja on luettu ja remontissa käytetty perinteisiä ja ekologisia luonnonmateriaaleja. Seuraava testi on, innostunko hoitamaan luonnontilassa olevaa runsasta pihaani. Dynaaminen puutarha houkuttelisi - se on ruotsalainen termi "luonto-ohjautuvalle" puutarhalle eli suomentaisin sen sanoilla antaa olla ja katsotaan mitä tapahtuu.

2/ Tumma & tunnelmallinen 

Keittiö on perheessämme tärkeä paikka. Minua ahdisti, kun en oikein tiennyt, millaiseksi iso keittiötila kannattaisi rakentaa. Otin yhteyttä ravintolasisustuksista tunnettuun Anni Taimistoon ja Vihreä talo -blogin Annikaan. Annoin heille referenssiksi kuvan Rolling Stonesista tekemässä levyä ranskalaisessa Nellcotên kartanossa vuonna 1972. Siinä on spirit, joka voisi olla keittiössäni - ja koko talossa. He tajusivat idean heti.

Olin miettinyt keittiöön tummia hirsiseiniä, mutta epäröin. Kun Anni sanoi, että tummalla mennään, keittiön koko idea avautui. Aluksi suunnittelin keittiökalusteiden väritykseksi syvän vihreää, mutta se olisi ollut liikaa.

Saareke oli minulle ehdoton. Paljon ruokaa tekevänä osaan arvostaa laskutilaa. Käsityönä valmistetut keittiön lattialaatat nostavat keittiön "nextille levelille". Ruokatilaan valitsin kakkoslaadun lankkua, jotta lattia näyttäisi vähän kuluneelta. Siinä ei ainakaan rahaa säästynyt, sillä työmiehet joutuivat kikkailemaan aika lailla. Itse tykkään, että lattiassa on rakoja ja virheitä.

3/ Fantasiaa brittityyliin

Olen aina ihaillut englantilaista kartanotyyliä. Briteillä on mestarillinen taito laittaa kaikkea sekaisin niin, että kokonaisuus näyttää koherentilta. Se on vaikea laji.

Salin sisustus sai alkunsa Cole & Sonin tapetista, joka on sekoitus brittihenkeä, vanhaa maailmaa ja fantasiaa. Siitä tässä talossa on itse asiassa kysymys: tämä on fantasia jostain Annan omasta Mikä-Mikä-Maasta. Toivon, että taloon tulessa ihminen astuu kuin toiseen todellisuuteen - ja kaukana paha maailma!

Salin brittihenkiset Andrew-sohvat ovat isoon huoneeseen tarpeeksi suuret. Sohvapöydän huusin Bukowskilta. Se maksoi vain 200 euroa. Huutokaupat ovat persoonallista sisustusta kaipaavalle hyvällä tuurilla myös aika edullisia apajia. Salin kattokruunua havittelin pitkään tutultani.

Näin iso tila vaatii myös matolta kokoa. Tämä salin matto on varmaan 4x5 metriä. Olen ostanut kaikki talomme itämaiset matot käytettyinä ja huollettuina Lahden Antiikkitukusta. Käyn säännöllisesti vahtaamassa heidän sivujaan.

4/ Menneiden voimaa

Sisäovia ja kynnyksiä en halunnut maalata. Niiden kuluneisuus ja roso saa näkyä. Liian täydellistä ei saa olla - sillä juuri se on täydellistä. Kun talo on itsessään väärä vänkyrä, olisi hullua, jos täällä olisi kovin modernit linjaukset. Tämä on koti, jossa eletään.

Halusin myös säilyttää ikkunat vanhoine laseineen. Vanhan lasin läpi kulkeva valo on ihana - aivan omanlaisensa. Ikkunaruuduista ulos katsellessa muistan, kuinka pikkutyttönä ratsastin aina tästä ohi. Lempikirjani oli tuolloin Salainen puutarha ja ajattelin, että tämä on juuri se talo. Isoisäni omisti taloa ympäröivät pellot.

Pidän siitä, että meidän ei ole tarvinnut ostaa tänne juurikaan uutta. Talossa oli valmiina paljon huonekaluja: esimerkiksi keittiön pitkä pöytä tuoleineen ja 1700-luvulta oleva suuri astiakaappi. Emme ole ostaneet tänne uutena kuin sängyn, salin sohvat, kodinkoneet ja kylpyhuonekalusteet. Muut ovat omia, suvun tai käytettynä ostettuja.

Haluan, että esineillä on luonnetta - joku vähän määrittelemätön x-faktori. Esimerkiksi vierashuoneemme kattokruunu on saanut vähän osumaa, mutta ei sen tarvitsekaan olla niin viimeisen päälle.

5/ Tapettitaivas

Tapetit kuuluvat perinteisesti tällaisiin taloihin. Niillä saa helposti luotua tunnelman, mutta vaikeaa on tapettien tolkuton määrä. Harvan asian harkintaan olen käyttänyt näin paljon aikaa kuin tapettien valitsemiseen. Vaikka tapetit ovat joka huoneessa erilaiset, olen yrittänyt säilyttää jonkinlaisen punaisen langan.

Makuuhuoneen pupu-tapetin näin ruotsalaisessa sisustuslehdessä. Tiesin heti, että siinä se on! Tapetista tuli mieleeni yksi lapsuuden lempikirjoistani, Ruohometsän kansa. Tapetin sininen sävy on juuri oikea ja toistaa salin sohvien sävyä. Eteisen pilvitapetti on italialaisen luksusmerkin Fornasettin tuotantoa.

Vierashuoneen tapettia harkitsin pisimpään ja mietin, pitäisikö joku huone jättää vaaleaksi. Ystäväni, jolla on maailman paras maku, sanoi kuitenkin, että nyt et luovuta: pidä kiinni tummista väreistä. Onneksi uskoin. Löysin tapetin, joka keskustelee hienosti vierashuoneen ruutukaton kanssa. Siinäkin tapetissa on ripaus fantasiaa - se tuo mieleen hobitit, niiden mökit ja metsän.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 08/2023.