Puuseppämestari Antrei Hartikaisen työt syntyvät verstaalla Fiskarsissa – "Tarvitsen tietynlaista hiljaisuutta ja rauhaa"

Puuseppämestari Antrei Hartikaisen viime vuosi oli kiihkeä. Hän teki uusia töitä isoon yksityisnäyttelyyn Helsinkiin Didrichsenin taidemuseolle. Lisäksi oli useita pienempiä näyttelyitä sekä tavanomaisia asiakastilauksia: uniikkeja kalusteita, installaatiotöitä ja tuotesuunnittelua. Miten työ jatkuu tänä vuonna?
 

Työskentelen aika paljon sarjallisesti, jatkan ja päivitän aikaisempia töitäni jollakin tavalla. Nyt mikään ei suuremmin muutu, mutta minulla alkaa viisivuotinen taiteilija-apuraha, se antaa rauhan oman, uuden työskentelyn kehittämiseen.

Kokemuksesta tiedän, että innostuessa tulee tehtyä muutakin ja enemmänkin kuin sitä uutta taiteellista. Tänä vuonna minulla on myös alkamassa iso brändiyhteistyö sveitsiläisen kellobrändin kanssa. Toteutan heidän showroomeihinsa veistossarjaa lasista ja puusta.

Traces-peilissä on mäntykehys ja keskellä heijastava messinkilevy.

En haluaisikaan keskittyä vain yhteen asiaan. Työskentelyn rikkaus on hyvä asia. Teen kalustesuunnittelua, taidetta ja kaikkea siltä väliltä. Yksittäisiä toimeksiantoja ja isompia yhteistöitä.

Olen pystynyt jo uran alkuvaiheessa keskittymään omaan taiteelliseen työhön apurahojen ansiosta. Se on johtanut myös kaupallistettaviin tuotteisiin ja kiinnostaviin asiakastöihin. Niitä kasvoi esiin pikkuhiljaa.

Melt-seinäkaappi on mäntyä.

Voin nykyisin luottaa siihen, että asiakkaat ottavat minuun päin yhteyttä, esimerkiksi kalustevalmistajat. Sitten jos meillä on toisillemme annettavaa, jatkamme yhteistyöhön. Mutta minun ei ole pakko lähteä joka kyselyyn matkaan, kun se ei ole ainoa työ. Olen saanut hyötyä siitä, että teen sekä taiteellista työtä että suunnittelutoimeksiantoja.

Päädyin puun pariin artesaanitutkinnon ja harjoittelujen kautta. Olin muun muassa Nikarilla puuseppänä. Tein omana harrastuksena taiteellisempia töitä, ja tie vei koko ajan veistoksellisempaan suuntaan. Oman studioni aloitin vuoden 2016 lopulla.

Joenranta on lähellä, kun Antrei haluaa hengähtää ja tuulettaa ajatuksiaan.

Oli tärkeää kehittää oma tyyli. Se on mennyt runsaudesta selkeämmän suuntaan. Olen hienovaraisesti muotoilun ja taiteen välimaastossa. Ei se heti löytynyt, se oli pitkä kokeilujen tie. Näyttelytöitä suunnitellessa ilmaisu aina kehittyi.

Kaipasin kosketusta muihinkin materiaaleihin. Lasi tuli mukaan noin viisi vuotta sitten. Pääsin Nuutajärven lasiakatemian viikonlopputyöpajaan tutustumaan lasiin materiaalina ammattipuhaltajien ja muiden muotoilijoiden kanssa. Jatkoin Lasismissa Riihimäellä vastaavanlaisessa työpajassa. Siellä syntyivät ensimmäiset lasiveistokset ja myöhemmin Melt-maljakkosarja.

Antrei jakaa verstaansa muutaman muun puualan osaajan kanssa Fiskarsissa. Etualalla Variant-pöytien ja -ruukkujen ensimmäisiä protomalleja.

Olen oppinut havainnoimaan asioita: arkea, luontoa, ihmisiä. Ne voivat olla hyvin pieniä asioita, mutta niistä syntyy inspiraatio. Monet tärkeät hetket menevät ohi, jollei ole harjaantunut huomaamaan – esimerkiksi hienoa valoa, jonkun tapaa käyttää jotain esinettä tai työkalua, hienoa ajatusta. Niistä ne omat työtkin sitten lopulta koostuvat – hetkistä, jotka ovat jääneet alitajuntaan.

Arvostan omaehtoisia oman tiensä kulkijoita. Voisihan muotoilijana edetä myös miellyttämisen kautta tai rahan. Mutta aina on ihmisiä, jotka eivät anna toisten mielipiteiden tai ulkoisten paineiden vaikuttaa. Nimenomaan tässä ajassa, kun kaiken pitäisi muka tapahtua heti ja sormia napsauttamalla, nämä ihmiset luottavat siihen että oma idea ja tapa tehdä kantaa. Ehkä heille joskus koittaa se hetki, jolloin työ palkitaan arvostuksella, mutta he eivät sitä vaadi eivätkä odota.

Piirustuspöydällä on luonnoksia veistoksia ja kalusteiden mallipiirroksia.

Aloitan työpäiväni aina eri asioilla – työviikossani ei ole paljon rutiineja, koska tehtävät vaihtelevat. Joskus tarkistan sähköpostit ja joskus menen suoraan verstaaseen jatkamaan edellisen päivän työtä. Kaikenlaisia päiviä rytmittää kuitenkin aina lounas. Käyn jossakin Fiskarsin ravintoloista syömässä.

Työn paras vaihe on, kun huomaan teoksen lähestyvän valmista. Muoto on jo annettu, ja pääsen tekemään viimeistelyä, tekstuuria pintaan. Se on hyvä vaihe: ei ihan valmis, teokseen voi vielä vaikuttaa. Yleensä silloin jo näkee, että idea toimii, tästä tulee hyvä. Teoksen valmistumisen jälkeen voi sitten toki tulla mieleen asioita jotka olisikin voinut tehdä toisin.
 

Tarvitsen tietynlaista hiljaisuutta ja rauhaa. Kun puu on materiaalina äänekäs työstettävä, on oltava kuulosuojaimet päässä. Suunnitellessa ja ajatustyötä tehdessä hiljaisuus ja kiireettömyys ovat tarpeen. On päästävä mielentilaan.

Tavoitteeni on tehdä pitkälti samaa kuin olen tehnyt tähänkin asti. Haluan kehittää pitkäjänteisesti niitä taitoja, jotka ovat olennaisia eri materiaalien kanssa työskennellessä. Haluan tehdä yhteistyötä muiden materiaalien mestarien kanssa ja perehtyä lasiin, metalliin ja keramiikkaan. Kun tajuaa materiaalin fyysiset mahdollisuudet, voi alkaa etsiä omaa tapaansa herättää se henkiin.

Haluan edistää puusepän ammattitaidon ja koko ammattikunnan arvostusta. On tärkeää, että ala on kiinnostava myös nuoremmille tekijöille. Ehkä voin esimerkilläni tehdä näkyväksi, että puualalta voi ponnistaa tällaiseenkin suuntaan.
 

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 1/2026.